Opiskelijoiden työllistyminen oman alan hommiin on tällä hetkellä valitettavan vaikeaa. Keskustelimme aiheesta Bängeri-podcastissa aiemmin tänä keväänä, ja jaoin siellä muistojani siitä, kuinka aikoinaan keväällä 2007 itse tuskailin työllistymiseni kanssa. Siihen aikaan koko UX-suunnittelijan roolia ei oikein ollut vielä olemassa. Tuntui, että maailmassa oli fronttidevaajia tai graafikkoja eikä minusta oikein ollut kummaksikaan.

Kerroin podcast-jaksossa, kuinka ensin pääsin haastatteluun todennäköisyyksiä uhmaavalla kylmäsähköpostiviestillä ja kuinka pääsin haastattelustani jatkoon lähettämällä perään sähköpostin, jossa haukuin Elisan elisa.net-palvelun. Kaivoin arkistoja ja löysin nämä viestit. Mukana on nähdäkseni hauskaa ajankuvaa kohta kahdenkymmenen vuoden takaa. Vuoden 2025 huomiot on kirjoitettu alla hakasulkeisiin.

Alkuperäinen sähköpostiviestini HR-johtajalle tiistaina 6.3.2007 klo 18.10

Käytettävyysasiantuntija tarjolla kesäksi

Tervehdys

Kävit puhumassa käytettävyysasioista TKK:n Oppiminen ja oppimisympäristöt -kurssilla muutama viikko sitten. Lisäksi mainitsit aiheesta Stratos-ohjelman avajaistilaisuudessa Finprolla tammikuussa.

Olen Matias Pietilä, viidennen vuoden tietoliikenneteekkari ja syventynyt opinnoissani käytettävyyteen. Pääaineeni on kognitiivinen teknologia ja sivuaine TKK:n yhdessä TaiK:n ja Helsingin Yliopiston kanssa järjestämä Käytettävyyskoulu. Toimin Stratoksessa yhtenä kolmesta koordinaattorista, mutta en valitettavasti päässyt osallistumaan Elisan koulutuspäivään flunssani vuoksi. Tällä hetkellä työskentelen osa-aikaisesti opettajana ja etsin mielenkiintoista tekemistä ensi kesäksi sekä mahdollista diplomityöpaikkaa ensi syksyksi.

Elisan verkkosivuilla ei tämän tyyppisiä tehtäviä tarjota, mutta sinä osaat varmaan arvioida, onko yrityksessänne tarvetta käytettävyysasiantuntijalle. Mainonnassanne korostatte Elisan palveluiden käytön olevan helpompaa kuin rumpujen soiton, joten oletan, että joku teillä näitä asioita miettii. Liitteenä virallinen ansioluetteloni.

Minulla ei ole suoraa työkokemusta käytettävyysalalta, vaan olen toiminut erityisoppilaitoksen  opettajana ja ylläpitäjänä. Näissä toimissa olen oppinut kohtaamaan erilaisia ihmisiä sekä toteuttamaan projekteja itsenäisesti. Sitä vastoin olen ollut mukana monissa mielenkiintoisissa  käytettävyysaiheissa kouluprojekteissa – erityisesti viime vuoden Saksan Aachenissa opiskellessani – ja kerron näistä mieluusti lisää, jos yhtiöllänne suinkaan on tarvetta osaamiselleni.

Terveisin,
Matias Pietilä

Sain vastauksen alle tunnin kuluttua. Viestini oli kuulemma lähetetty eteenpäin pariin paikkaan. Seuraavana päivänä puolilta päivin sain soiton. Rekrytoiva esimies kysyi, olisinko yhä kiinnostunut työpaikasta. Myönsin, että en ollut tässä alle vuorokaudessa vielä ehtinyt muutakaan löytää.

Kohta olin jo haastattelussa. Elisalla oli Pitäjänmäellä salaperäinen uusien liiketoimintojen yksikkö, jossa hommia tehtäisiin ihan eri tavalla kuin pääkonttorilla. Opin haastattelussa uuden sanan ambitiotaso. Se oli kuulemma huomattavan korkea. Koko homma perustui strategiseen tripodiin. Yksi tripodin jaloista saattoi olla Elisan brändin luotettavuus, mutta en enää muista kahta muuta. Joka tapauksessa mitä tahansa muuta kuin pelätty bittiputki.

Vähän tuntui silti haastattelussa, että emme puhuneet ihan samaa kieltä. Haastattelijat avasivat näytille eQ Online -pörssivälittäjän sivuston ja sanoivat, että kerropa nyt, miten tätä voisi parantaa. Kysymys tuli vähän yllättäen enkä tuntenut toimialaa niin hyvin, että olisin heti osannut sanoa mitään kovin fiksua, ja se jäi kiusaamaan.

Niinpä kirjoitin perään tämän sähköpostiviestin, jolla pyrin tuomaan esiin osaamistani. En tiedä, luettiinko sitä ikinä, mutta pääsin lopulta toiselle kierrokselle ja kesätöihin. Työsuhteeni jatkui diplomityöpaikkana kesän jälkeen ja pääsin suunnittelemaan useampaa jännää palvelua, joita ei ikinä viety markkinoille asti.

(Tai siis markkinaan, niin kuin siellä kuulin ensimmäistä kertaa sanottavan.)

Sähköpostiviestini työhaastattelun jälkeen 20.3.2007

Täsmennystä osaamisestani

Perjantainen tapaaminen oli mielenkiintoinen, ja täytyy myöntää, että olisin kovin mielelläni mukana luomassa uudentyyppistä palvelua Elisalle. Kaikkiaan käytettävyysnäkökulman tuominen toimintaanne tuntuu haastavalta, mutta soveliaalta tehtävältä kaltaiselleni julistajalle. Kokosin tähän viestiin hieman konkretiaa siitä, mitä osaan tehdä.

Kommentoin ensin eQ:n sivustoa, sitten elisa.netiä ja lopuksi omaa taustaani.

eQ Online

Perjantaiset kommenttini eQ:n pankkisivustoon olivat kovin ohuita, eikä varsinaisesti tuon tapainen ulkokohtainen arviointi yleensäkään johda järin hedelmällisiin lopputuloksiin. Minkä tahansa palvelun lähtökohtana voidaan pitää hokemaa ”tunne käyttäjä, tunne tehtävä” ja ilman tuota tietoa arviointi on arvailua. [Aina on hyvä aloittaa huomauttamalla rekrytoijalle, että tyhmästi kysytty.]

Olen viime aikoina seurannut kiinnostavaa keskustelua pankkisivuston radikaalista uudelleenajattelusta Kynämies-yhtiön blogissa. Pankit eivät tunnu juuri miettivän asiakkaan tarpeita, vaan lähtevät yhä liikkeelle sillisalaattimaisella more is more -ajatuksella.

http://www.kynamies.net/blog/2007/03/07/maailman-paras-pankin-saitti/ http://www.kynamies.net/blog/2007/03/07/maailman-paras-pankin-saitti-versio-2/ http://www.kynamies.net/blog/2007/03/12/maailman-paras-pankin-saitti-versio-3/ http://www.kynamies.net/blog/2007/03/14/maailman-paras-pankin-saitti-versio-4/

[Linkit on vaihdettu Internet Archiven linkkeihin. Ainoastaan version 2 kuva näkyi olevan siellä tallessa. Suloiset Aqua-nappulat käytössä.]

[Kynämies-yhtiön blogissa vuonna 2007 ehdotettu yksinkertaistettu etusivu pankille. Iteraatio 2. ]

Uskoakseni eQ:n sivustonkin voisi uudistaa radikaalisti perehtymällä asiaan tarkemmin, mutta kokosin muutamia kommentteja nykyisestä muutaman minuutin satunnaissurffailun perusteella [Hassua korostaa työhakemuksessa, ettei napostellut käyttää kuin pari minuuttia]:

Suomenkieliselle sivustolle kirjaudutaan login-tekstin avulla. Hupsuinta on, että näkyvissä on myös logout-painike, vaikkei sivulle olekaan kirjauduttu.

Sen paremmin sanamuodoiltaan epäselviä linkkejä (mitä oikeasti tarkoittaa ’Markkinat’?) kuin ajoin outoja symboleja ei selvennetä tooltipein eli selitelaatikoin.

Osakkeen hinta on linkki, mutta on vaikeaa arvata, mihin sitä klikkaamalla päätyy.

…Näkyy aukeavan ponnahdusikkuna. Lite-versioon siirtymisestä samoin. Ponnahdusikkunat riistävät kontrollin käyttäjältä, ja niiden käyttäminen on oire huonosta suunnittelusta tai tietämättömyydestä. Mikä pahinta, nämä ponnahdusikkunat myös määräävät ikkunan koon toiseksi kuin käyttäjä haluaa ja kätkevät pyytämättä osoitepalkin.

(En alkanut testata lite-versiota puhelimella, mutta pahaa pelkään, että luvut vilistävät kännykän näytöllä kovin vallattomasti.)

Valtaosa näkyvillä olevista ominaisuuksista näkyy vaativan kirjautumisen. Voidaan argumentoida, että ne toimivat näin mainoksena myös maksamattomalle asiakkaalle, mutta jos pyritään pelkistettyyn ilmeeseen, ei tule näyttää mitään, mikä ei ole käyttäjän kannalta relevanttia.

Ohjeita-linkin vieressä on ?-symboli. Molemmista pääsee eri ohjeisiin.

Sivuston navigointirakenne on hyvin monimutkainen. Ylhäällä on kolme rivillistä välilehtimäisiä linkkejä. Sivupalkissa lisäksi yksi laatikko. Ylälaidan palkeista ylin ja alin liittyvät toisiinsa, mutta keskimmäinen pysyy aina samana. Yläpalkki ei kerro, missä osiossa käyttäjä kulloinkin on, vaan se pitää päätellä vertaamalla sivupalkin linkkilaatikon otsikon väriä ylälaidan palkin linkkien väreihin.

Myös ns. muruvana helpottaisi sijainnin hahmottamista sivuilla.

Sivujen osoite ei vaihdu sivun mukaan (paitsi aina joskus…). Näin yksittäiselle alasivulle linkkaaminen tai sivun kirjanmerkitseminen ei ole mahdollista. Myöskään sivujen otsikot (title) eivät kerro mitään sivun sisällöstä, vaan kaikissa näkyy ainoastaan EQ Online – hankalaa, jos pitää sivuston eri osioita auki vaikka välilehdissä ja haluaa löytää oikean sivun.

Sivuston oikean laidan Ajankohtaista-palkki leikkaantuu helposti näkyvistä, ellei selainikkuna satu olemaan kovin leveä (800 pikseliä edelleen kelpo lähtökohta, sillä selainikkunoita ei välttämättä käytetä koko ruudun kokoisina).

Sivuilla käytetään paljon tässä-linkkejä. Linkkisanan olisi syytä kertoa, minne se vie, jolloin oikean linkin löytäminen on paljon helpompaa. ’Tässä’ on myös lyhyenä sanana pieni maali ja hidas hiirellä osuttavaksi.

En tehnyt sen kummempaa esteettömyysanalyysiä värien toimivuudesta värisokeille tai sivujen ymmärrettävyydestä sokeiden ruudunlukijaohjelmalla [Ilmeisesti silloin saavutettavuutta kutsuttiin vielä esteettömyydeksi. Tai sitten vain kompuroin ihan itse.]. Pikaisena kommenttina sittenkin, että tekstin suurentaminen rikkoo sivuston taiton, sillä leveys on absoluuttisesti määritelty.

Palautteen antamismahdollisuus vaatii hieman etsimistä (mutta löytyy sittenkin).

Sivuston uudessa versiossa (jonne löytyy tässä-linkki neljä kappaletta pitkän uudistusta perustelevan tekstin lopusta…) suuri osa pikkuongelmista on korjattu. Linkkipalkin rakenne on merkittävästi selkeämpi. Kirjautumista vaativia palveluita ei tuputeta. Tekstin suurentaminen onnistuu paremmin ja sivuilla on omat yksittäiset osoitteensa – eivät tosin syntaksiltaan järin inhimilliset. Yhteystiedotkin ovat aiempaa paremmin esillä.

Kielteisenä havaintona räikeästä värimaailmasta ei synny yhtä  arvokasta kuvaa kuin vanhasta sivustosta. Jostain syystä uusikaan sivusto ei tarjoa nykyään jo kovin jokapäiväisiä uutissyötteitä.

[EQ Online, uudistettu versio syksyltä 2007, haettu Wayback Machinesta keväällä 2025]

Elisa.net

Elisa.net pitää urheasti yllä 90-luvun portaaliajattelua ja pyrkii tarjoamaan jokaiselle jotain, jota tämä ei ikinä arvannut tarvitsevansa.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy nimeen. Eroaako elisa.net kylliksi yhtiön varsinaisista elisa.fi-sivuista, jotta käyttäjät ymmärtävät idean?

Palvelu tarjoaa Elisan asiakkaille keinoja muuttaa omia asetuksiaan, ja tältä osin sen olemassaolo on ymmärrettävää. Sikäli kun arviointi on mahdollista kirjautumatta, asiakkuussivut on toteutettukin varsin ajan­mukaisesti ja tarkoituksen­mukaisesti.

Kysymysmerkiksi jää kaikki muu. Miksi kukaan haluaisi käyttää palvelua, joka tarjoaa saman sisällön kuin muutkin ilmaiset vaihtoehdot, mutta esittää sen sekavasti, kuorruttaa mainoksilla eikä anna käyttäjälle mahdollisuuksia mukauttaa näkymää mieleisekseen? Kuvittelisin palvelun käyttäjäkunnan koostuvan niistä Elisan asiakkaista, jotka eivät tiedä, että aloitussivuaan voi vaihtaa.

(Ilmiselvästi näitäkin riittää. Kun Elisa.netin verkkovinkeissä linkattiin takavuosina kieliopin uudistumiselle piruilevaan blogimerkintääni, vierailijoita vyöryi tuhansittain ja sain päivässä kasaan kuukauden kävijämäärän.) [Weird flex, niin kuin sanotaan. Linkki on poistettu, sillä vanha blogini on toistaiseksi piilossa.]

Sivulle tullessaan käyttäjä näkee ilman vierittämistä (resoluutio 1024×768 on edelleen käytetyin) yhden uutisotsikon ja lauseen verran tarkentavaa tekstiä. Lisäksi selviää päivämäärä ja nimipäiväsankari. Myös päivän kysymykseen voi vastata. Lopputila on varattu mainoksille. Ja ne tosiaan pitävät välkkeellään huolta, etteivät jää huomaamatta.

Etusivu sisältää muutamia oppikirjavirheitä. Ponnahdusvalikkoja käytetään viemään kohteisiinsa ilman vahvistavan painikkeen painamista. Näin ei kuulu tehdä. Olen tosin itsekin kaipaillut kontrollia, joka yhdistäisi valikon ja painikkeen, mutta toistaiseksi tällaista ei ole vakiintuneesti olemassa: https://matiaspietila.com/2006/06/03/yhdistetty-valikko-ja-painike/. [Aina hyvää pätemistä viitata itseensä auktoriteettina!]

Puristit voisivat kritisoida alleviivaamattomia linkkejä, mutta nähdäkseni ne erottuvat nykyisellään kyllin hyvin. Sen sijaan tv-ohjelmien yhteydessä kanavien nimet näyttävät linkeiltä, vaikka eivät sitä ole. Kaikkiaan tuntuu oudolta, että tv-ohjelmat eivät etusivulla toimi linkkeinä, vaikka tv-ohjelmasivulla toimivatkin.

Teknisenä puutteena sivu ei myöskään osaa skaalautua millään lailla selainikkunan koon mukaan. On myös kummallista, ettei uutisista saa syötteitä.

Linkkipalkin välilehtien sisältö on kovin satunnaista, eikä koskaan voi olla aivan varma, mitä löytää. Horoskoopit sentään esitellään paitsi etusivulla, myös tänään-sivulla ja vapaa-ajassa…

Elisa TV (, joka tosin kirjoitetaan välillä myös ElisaTV) on kovin sekava yhdistelmä erilaisia palveluita, jotka aukeavat epähienosti omiksi sivustoikseen eikä missään oikein kerrota, mitä mikin alasivusto sisältää.

Kaikkiaan sivuston ylälaidan linkkipalkki on ainoa sivuja Elisa.netiin sitova tekijä, mitä pidemmälle linkeissä liikkuu oikealla päin. Kovin kotikutoinen vaikutelma syntyy siitäkin, että valikosta puuttuu kohteita satunnaisilla sivuilla. Esimerkiksi Mobiiliviihde-osiossa oltaessa Jukeboksi ja Oma Elisa eivät näy.

Koulukaverit-sivulta puuttuu linkki Jukeboksiin, ja vaikutelma on kaikkiaan jo kovin etäinen Elisa.netistä.

Jukeboksi-sivuilla vastaavasti Jukeboksi itse puuttuu tyystin palkista. Tämän voisi katsoa olevan OK, sillä ei kai kukaan tarvitse linkkiä sinne, missä jo on. Ajatus on sittenkin, että käyttäjälle syntyy mentaalimalli sivuston rakenteesta linkkipalkin perusteella, joten on tärkeää, että kohteet pysyvät paikoillaan eivätkä katoile miten sattuu.

Omia juttuja

Olen kirjoittanut joitain web-käytettävyyteen liittyviä tekstejä viimeisen vuoden aikana Köyttöliittymäblogiini. Nämä löytyvät kategoriasta web.

Suunnittelin ja toteutin kansainvälisen liiketoiminnan yhdistyksemme Remburssin uuden sivuston reilu vuosi sitten (toteutus yhteistyössä toisen henkilön kanssa). [Sääli, että tämäkin aikoinaan tosi aktiivinen opiskelijayhdistys näkyy kuolleen pois. Alkuperäisessä viestissäni mainittu Stratos-ohjelma oli juuri Remburssin juttuja. Samoin on kuolo korjannut Käyttäjän ystävät, jossa olin puheenjohtajanakin vuorollani.]

[Remburssin sivusta ei löytynyt arkistosta tallennusta, jossa tyylit olisivat säilyneet. Tämän PSD-tiedoston pohjalta lähdimme Joomlaa tunkkaamaan, mutta design onneksi yksinkertaistui tästä matkalla.]

Tavoitteena oli luoda toiminnasta dynaamisempi kuva ja houkutella näin uusia jäseniä sekä tehdä liittymisestä ja palautteen antamisesta aiempaa helpompaa. Tavoitteet ovat täyttyneet mainiosti. Jätetään käytettävyysongelmien etsiminen lukijan harjoitustyöksi… etenkin esteettömyysaiheiset hankaluudet liittyvät käytetyn Joomla-alustan kankeuteen eivätkä olleet kohtuullisella vaivalla korjattavissa.

Viime syksynä osallistuin TKK:n Käytettävyyden arviointi -kurssille, jossa autoimme laivojen valvonta- ja hallintajärjestelmää kehittävää Eniramia tuotteensa käyttöliittymän suunnittelussa. Loimme testiskenaarioita, joita testasimme oikeilla käyttäjillä ja kehitimme tämän pohjalta parannusideoita, jotka validoimme. [Eniramille kävi lopulta hyvin. Firma myytiin Wärtsilälle 2016.]

Tuote oli toki eri tyyppinen kuin teidän tapauksessanne, mutta raporttiin tutustuminen kenties auttaa luomaan kuvaa työskentelytavoista (raportti on julkinen, mutta ei tarkoitettu edelleen levitettäväksi):

• Raportti (pdf, 3,3 Mt): [Dokumentti ei ole enää jaossa. Suloista kuinka kuului hyviin tapoihin kertoa, kuinka suureen tiedostoon linkki vie]
• Kuvaliitteet (pdf, 2,2 Mt): [Dokumentti ei ole enää jaossa.]

Viime vuonna Saksassa opiskellessani olin mukana useissa mielenkiintoisissa kouluprojekteissa. Nämä eivät suoraan liittyneet verkkosivuihin, mutta niihin tutustuminen antanee kuvaa kyvyistäni.

Designing Interactive Systems -kurssilla suunnittelimme ja loimme flash-prototyypin julkisen tilan monen käyttäjän infotainment-taulusta, jota ohjattiin kamerakännykän ns. point ’n sweep -tekniikalla. [Projektia dokumentoitnut sivu ei ole enää olemassa.]

[Professorimme oli kehittänyt tekniikan, jolla puhelinta voitiin käyttää ikään kuin reaalimaailman hiirenä. Kun kameralla osoitti kohdetta näytöllä ja painoi puhelimen napin pohjaan, saattoi tarttua kiinni asioista kuin hiirellä ja raahata niitä ympäriinsä. Tämän tekniikan ympärille meidän piti konseptoida ja protoilla monen käyttäjän vuorovaikutteinen palvelu julkiseen tilaan.

Päädyimme luomaan konseptin metroasemille. Stolen letter -pelissä sai raahata kirjaimia ympäriinsä ja muodostaa sanoja. Varsinaista pelimekaniikkaa siinä ei ollut. Periskoopissa sai ohjata periskooppiaan ja katsoa, mitä pinnalla näkyy. Muistaakseni tein periskoopin aika lailla yksin viime hetkillä, kun tarvitsimme lisää sisältöä konseptiimme ja olimme käyttäneet ihan liikaa aikaa raahattavien kirjainten koodaamiseen.

Lisäksi mukana oli mahdollisuus aloittaa äänestys ja sen avulla toivoa pelin vaihtamista, mikä nyt on vähän höpsöä liioittelua näin yksinkertaiseen konseptiin.

Löysin tällaisen Keynotella tekemäni videon, johon olen ilmeisesti dokumentoinut yksittäisen käytettävyystestin havaintoja. Rakensimme prototyypin Flashillä, mutta en muista enää, saimmeko sen jotenkin oikeasti tukemaan yhtä aikaa useamman käyttäjän kursoria. Lopullisessa versiossa puhelin liikkui hiiren mukana ja näin kevyesti simuloi professorin kehittämää tekniikkaa.]

Media Computing Project -kurssilla kehitettiin interaktiivinen AR-pohjainen joogaopettaja, joka seuraa käyttäjän liikkeitä ja antaa palautetta reaaliajassa. [Sivu ei ole enää olemassa.]

[Joogaopettajasovellus käytössä. Kamera tunnisti käyttäjän asennon koodilappujen avulla. Etualan näytöllä näkyi ohjenuolia, jotka näyttivät minne suuntaan asentoa piti korjata.]

HCI Design Patterns -kurssilla perehdyttiin Pattern Language -ajatteluun ja luotiin suunnittelumallikieli matkapuhelimille. [Sivu ei ole enää olemassa, tässä on yksi artikkeli kokoelmasta.]

—

Lopuksi, toivon, että nämä esimerkit auttavat teitä vakuuttumaan, että minusta olisi hyötyä hankkeessanne, ja tulen mieluusti juttelemaan tarkemmin jatkosta.