Näin kellon käyttäjän näkökulmasta keskustelu älykelloista tuntuu pöhköltä: totta kai ranne on oikea paikka ajankohtaiselle informaatiolle. On vain ajan kysymys, koska se saadaan tuotua sinne mielekkäästi.
Mikä sai kellon siirtymään taskusta ranteeseen?
Rannekellon historiaa katsomalla huomataan, että kehitykseen ovat vaikuttaneet samat tekijät kuin teknologian leviämiseen niin usein muulloinkin: hyödyllisyys, yhteensopivuus, yksinkertaisuus, kokeiltavuus ja näkyvyys (Rogers).
1800-luvulla rannekellot alkoivat olla teknisesti mielekkäitä, mutta niiden katsottiin sopivan lähinnä naisille. Herrasmies kantoi kelloaan taskussa. Vasta 1800-luvun lopun sodissa taivuttiin käytännön syistä laittamaan kello ranteeseen. Uudet tykistön käyttöön nojanneet sotataktiikat vaativat koordinoitua toimintaa, ja kellon merkitys korostui.
Ensimmäisessä maailmansodassa kelloja jaettiin jo rivimiehillekin (kokeiltavuus). Sodan jälkeen rintamalta palanneiden veteraanien kädessä roikkuneen kellon miehekkyyttä ei kiistänyt enää kukaan (yhteensopivuus, näkyvyys). Rannekello oli teknisesti kyllin valmis ja sosiaalisesti hyväksytty, eikä sen voittokulkua pysäyttänyt vuosikymmeniin mikään.
Älykello tavoittelee kahta eri kohderyhmää
Nykyään ihmisten suhde kelloihin tuntuu hyvin polarisoituneelta. Yksi joukko ovat he, joiden kellosta loppui paristo vuonna 2003 tai tappi irtosi rannekkeesta jo viime vuosituhannella. Kello jäi työpöydän laatikkoon odottamaan, kun aikamittarina kömpelö mutta muuten monipuolisempi puhelin vei sen paikan kuin häiritsevä innovaatio ainakin.
Näille henkilöille älykellon pitäisi tuoda riittävästi arvoa, että he jaksaisivat ottaa taas ristikseen esineen, jonka akusta täytyy huolehtia ja jota saa pukea ja riisua suihkussa käydessään.
Toinen porukka ovat he, jotka ovat käyttäneet kelloa kaikki nämä vuodet. Moni heistä on sijoittanut hieman arvokkaampaan kelloon tai jopa useampiin, jotta ranneke saadaan aina sointumaan vyön sävyn kanssa.
Kello on siitä poikkeuksellinen tekninen laite, että tekniikka on ollut siinä jo pitkän aikaa sivuseikka. Kvartsikellot ovat olleet julkaisustaan saakka tarkempia ja monin puolin kätevämpi kuin mekaaniset automaattikellot. Vähän samaan tapaan kuin moottoriveneellä pääsee kovempaa ja helpommin kuin purjeveneellä, auto voittaa hevosen ja Spotify vinyylilevyn. Siitä huolimatta perinteisillä muodoilla on kannattajansa.
Tälle porukalle täytyisi perustella, että älykello on riittävän tyylikäs persoonan jatke korvaamaan nykyisen kellon.
Olisin olettanut, että Apple ei ensimmäisessä vaiheessa huomioisi jälkimmäistä ryhmää lainkaan, mutta näyttää siltä, että nyt ollaan tosissaan myös heidän perässään.
Huhujen perusteella vaikuttaa, että malliston kalliimman pään hinnat on säädetty sellaisiksi, että Applen kello sopii statussymboliksi siinä kuin laatukellokin. Silti huvitti, että Apple keskittyi julkistuksessa korostamaan kellonsa tarkkuutta. Aivan kuin kukaan kelloista kiinnostunut tarkkuuksista piittaisi: hyvätkin mekaaniset kellot saattavat heittää sekunteja päivässä.
Mihin älykello on paras ratkaisu?
Tämä on tärkeä kysymys, johon Apple vastasi Apple Watchin esittelyssään kovin ympäripyöreästi. Aikoinaan, kun Jobs esitteli iPadia, hän painotti, että laite on mielekäs vain, jos se on joissain asioissa parempi kuin puhelin tai tietokone. Cook ei tehnyt vastaavaa vertailua Apple Watchin kohdalla.
Kello on osoittanut, että ranne on hyvä paikka ajankohtaisen sisällön näyttämiseen. Tämä pätee muuhunkin kuin kellonaikaan. Siinä missä puhelin on hankala kaivaa esiin kellonajan vuoksi, se on hankala kaivaa esiin myös monen muun äkkinäisen pikkujutun tarkistamiseksi.
Mikä olikaan katunumero, johon oli menossa? Entä ovikoodi? Miltä portilta kone lähtee? Missä neukkarissa piti olla? Mihin bussiin pitikään nousta? Puhumattakaan uusista sensoreista, joiden avulla on mahdollista tehdä asioita, joihin ei puhelimesta ole. Jonain päivänä joku saattaa jopa innovoida keinon, jolla taksin varausnumero saataisiin toimitettua tilaajalle!
[Ja toisaalta, jos elämämme on noin ennalta arvattavaa, niin onhan se vähän surullista.]
Vastaavasti käyttöliittymän ilmaisuvoimaltaan puhelin on niin paljon kelloa edellä, että pienikin ylimääräinen säätämisen tarve kääntää tilanteen nopeasti puhelimen eduksi. Mielekkään sisällön tarjoaminen ranteeseen on todella herkän tasapainoilun tulos ja vaatii tarkkaa kontekstin tuntemista.
Talouselämän humoristi Sami Rainisto tiivisti Apple Watchin kontekstitietoisuuden mahdollisuuksia [maksumuuri] pari viikkoa sitten:
Hetkinen – yritit deletoida U2:n levyn kellostasi. Valitettavasti se ei ole mahdollista. Ja miksi kukaan haluaisi deletoida sen? Kaikkihan pitävät U2:sta. Heillä oli pari hyvää levyä 1990-luvulla. Vai oliko se 1980-luvulla?
Sensorieni mukaan lähelläsi seisoo henkilö, jolla ei ole Apple-kelloa. Eikö sinun pitäisi mennä esittelemään minua ja vihjata hänelle, että hän elää niin synkällä keskiajalla, että tuntuu kuin Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen vielä johtaisivat tätä maata.
Mutta korvaako se puhelimen?
Puhelinta katsotaan tiettävästi keskimäärin yli sata kertaa vuorokaudessa. Pieni murto-osa näistä kerroista liittyy varsinaiseen soittamiseen. Kello sopii puhelinta paremmin viestien vilkuiluun. Hyvänä puolena saattaa olla, että FB-ilmoituksen saatuaa tyytyy tarkistamaan sen, eikä jää jumiin selailemaan uutisvirtaa, kuten puhelimella voi tapahua.
On kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkia laitteita kuluttajat jatkossa kantavat mukanaan. Minä en erityisesti tykkää käyttää puhelinta. Voisin ainakin kokeilla elää pelkän tabletin ja kellon kanssa, jos Apple vain sallisi sen. [Se olisi toki vähän liian hyvä diili: Applella pieni tabletti maksaa 400 euroa, suuri puhelin taas 800.]
Tämä voi lopulta olla kynnyskysymys monelle: kello jäi kädestä, koska puhelin korvasi sen täysin. Eikä kello palaa käteen ennen kuin se mahdollistaa puhelimen korvaamisen kokonaan.
Rajoitteet on tapana kääntää rikkauksiksi
Kun iPhone julkaistiin, skeptikot osasivat sanoa, ettei ilman fyysistä näppäimistöä voi tehdä oikeita töitä. Kosketusnäyttöpuhelimet olivat tietokoneisiin verrattuna monin tavoin niin rajoittuneita, että käyttöliittymät oli pakko suunnitella huolella, jotta lopputuloksesta saatiin kilpailukykyinen. Tämä vaikutti uskoakseni merkittävästi UX-touhuilun nykyiseen kukoistukseen.
Uskon, että kellollakin pystytään tekemään yllättävän paljon, kun mahdollisuudet saadaan kunnolla haltuun ja maltetaan keskittyä olennaiseen.
LG:n Android Wear -älykelloa testaillessani olen huomannut, että useimpiin ilmoituksiin riittäisi pieni reagointi suositun Mailbox-sovelluksen tapaan. Olisi kätevää, jos osan viesteistä voisi sulkea heti, osan siirtää myöhemmin käsiteltäväksi ja osaan liittää muistutuksen. Etenkin olisi mukavaa tallentaa vastaan tulevaa kamaa Pockettiin myöhemmin ihmeteltäväksi.
Nykyinen Wear-kokemus on jäänyt vielä vähän torsoksi. Tuntuu toistuvasti, etten saa aivan tehtyä sitä mitä haluaisin, mutta paljoa ei toisaalta puutu.
Apple on valmistellut ohjelmistoaan vaivihkaa
Apple on tuonut viime vuosien aikana iOS:ään kiihtyvällä tahdilla pieniä ominaisuuksia, jotka pääsevät viimein oikeuksiinsa kellossa. En ole ikinä oppinut käyttämään Siriä puhelimessa, mutta kellossa siihen voisi tottua.
iOS 8 toi mukanaan ilmoitukset, joihin pystyy reagoimaan välittömästi. Nämä ovat kuin kotonaan kellossa.
iOS 8 tarjoaa niin ikään mahdollisuuden lähettää ääniviestejä. Pekka Pekkala perkasi aihetta hiljattain ja risti nämä äänäreiksi. Kello ei ehkä toimi puhelimena, mutta nopean viestin sillä voisi kuvitella lähettävänsä matkaan.
Kellon yhteydessä julkaisiin myös muita viestintätapoja: tökkimisviestit, piirrokset, sydämen syke ja muokattavat hymiöt. Hetkittäin tuntui, että olisi yhtä hyvin voinut katsoa parodiaa Applen julkistuksesta, mutta on kiinnostavaa nähdä, toimivatko nuo käytännössä.
Toivon todella, että Apple tuo myös iOS 8:n ja Yosemiten myötä luvatut jatkuvuustoiminnot osaksi kelloa. En haluasi joutua syöttämään laitteisiini turvakoodia, kun kello on lähistöllä ja toivoisin kellon muistuttavan, jos uhkaan unohtaa kännykkäni sohvankoloon. Android Wearissa on myös fiksu toiminto, jolla melkein mitä vain kellossa näkyvää voi komentaa aukeamaan puhelimen ruudulla.
Applen kellon esittely herätti minussa epäluuloa ohjelmiston osalta. Siinä missä Android Wear nojaa Googlen kontekstitietoisuuteen, Apple Watchissa kaiken keskiössä on musertava sovelluskasa. Tämä tuntuu vähän turhan suoralta puhelimen logiikan siirtämisestä kelloon. Toivottavasti emme ole vielä nähneet lopullista toteutusta.
Pitäisikö urheilukellovalmistajien huolestua?
Ensimmäisen sukupolven Apple Watch ei vedä vielä vertoja parhaille urheilukelloille. Uskaltaisin silti veikata, että jollain aikavälillä älykello syö sporttikellot siinä missä puhelin söi erilliset musiikkisoittimet. Edullisia yksinkertaisia soittimia myydään yhä, mutta suuren kapasiteetin iPodien tarina on päättynyt – seitsemän vuotta iPhonen julkaisun jälkeen [kellot käyntiin].
Polarin lippulaivamalli V800 on 400 euron hintaluokallaan tasoissa Applen kellon lähtöhinnan kanssa. Toistaiseksi se voittaa ainakin olemalla vesitiivis, mittaamalla sykettä veden alla, sisältämällä GPS:n ja barometrin, toimimalla erinäisten ulkoisen sensorien kanssa ja kestämällä yhdellä latauksella päiväkausia. Tosin se ei osaa mitata sykettä ranteesta.
Myös ohjelmisto on tietty erikoistuneempi kuin Applen kuluttajalaitteessa. On kiinnostavaa seurata, kuinka hyvin urheilulaitevalmistajat pystyvät tuotteistamaan suunnittelu- ja ohjelmisto-osaamisensa, jos kilpailualustaksi tulee kaikille sama rauta. Jos älykellot yleistyisivät radikaalisti, urheilukellovalmistajat voisivat yhtäkkiä tavoittaa ohjelmistoillaan ja palveluillaan enemmän asiakkaita kuin ovat ikinä tavoittaneet omilla laitteillaan. Vai lähtevätkö viemään omia ratkaisujaan enemmän älykellojen suuntaan? Suunnon kellot osaavat jo näyttää kertoa saapuneista puheluista.
Olisin yllättynyt, ellei jokin urheilukellovalmistaja kokeilisi siipiään Android Wearin kanssa. Applen ekosysteemissä eivät muut valmistajat valitettavasti oikein pysty kyllin hyvin integroitua kelloa tekemään.
Aionko hankkia Apple Watchin?
Minusta oli innostavaa, että Apple julkaisi kerrankin riittävän kattavan valikoiman erilaisia väri- ja materiaalivariaatioita. Vähän pelkäsin, että taas olisi menty riemunkirjavalla muovilinjalla tai valkoisella ja mustalla. Vaikka itse kello ei innostanut samaan tapaan kuin ensimmäiset kuvat pyöreästä Moto 360 -kellosta, ainakin rannekkeet olivat hienoja.
Saa nähdä, kuinka hymy hyytyy, kun niiden hinta kerrotaan.
Viime vuosina olen pitänyt nahkarannekkeista, mutta nyt julkaistuista milanolainen metalliranneke vetosi voimakkaimmin. Apple on lähtenyt todelliselle mehustelulinjalle kuvatessaan, kuinka kovan työn takana jokainen ranneke on. Milanolaisranneketta varten piti kehittää oma metalliseos, jotta saatiin yhdistettya magneettisuus ruostumattomuuteen. Vastaavasti toisesta metallirannekkeesta kerrotaan, että sen valmistus kestää yhdeksän tuntia.
Eniten hirvittää, ettei ole mitään tietoa laitteen elinkaaresta. Kellon luulisi kestävän jonkin aikaa – kalliin kellon vähän kauemmin. Kun taas ajattelee, ettei ensimmäisen sukupolven iPadia ole tuettu enää aikoihin, kauhistuttaa ostaa ensimmäisen sukupolven kello.
Toisen sukupolven iPadiin saa yhä uusimman käyttöjärjestelmäpäivityksen. Pitäisikö tässä muka malttaa odottaa sinne saakka?
***
Oikeasti ehdin kehittää tässä juuri Applen kellon julkaisun alla pienen kuumeen ensimmäistä mekaanista kelloani kohtaan. Päätin kuitenkin olla ostamatta mitään ennen kuin Applen suunnitelmat selviävät. Mikäpä olisi toisaalta tyylikkäämpää kuin ostaa perinteinen kello juuri nyt. Se on vähän kuin kerran seuraamani mummo, joka kauhoi Stockmannin Hulluilla päivillä ainoita karkkeja, jotka eivät olleet tarjouksessa. Kun kerran halusi juuri niitä.
Samassa sarjassa aiemmin:
–––
Kirjoittaja harrastaa maailman virheiden havainnointia. Työkseen hän ratkaisee niitä Qvikissä.
Matias Pietilä 
Paluuviite: Kuka muistaa älykelloja? Apple Watch 10 kuukauden käytön jälkeen | Köyttöliittymä
Paluuviite: Apple Vision Pro – liian paljon, liian aikaisin? | Köyttöliittymä