Iltapäivälehtien nostolaatikot ja kävijämäärien manipulointi

Helsingin Sanomien verkkosivulla on jo kauan listattu Ilta-Sanomien tuoreimpia uutisotsikoita. Ohhoh, onko tosiaan näin – katso kuvat! -otsikko kehottaa. Minä klikkaan otsikkoa ja pääsen huomaamaan, että, no, ei ollut ihan niin eikä kuvakaan liittynyt aiheeseen, mutta ainakin linkki vei sinne minne piti.

Näin se meni vanhaan hyvään aikaan. Sittemmin on alkanut tuntua, että linkit ovat välillä rikki. Joskus ne vievät suoraan haluttuu uutiseen, mutta välillä huomaan päätyväni lehden etusivulle. Myönnän, että minulla kesti hävettävän kauan ymmärtää, mistä on kyse.

Epäilty saatiin kiinni. Lukijan tehtäväksi jää löytää uutinen. Selaimen tilapalkin osoite poikkeaa sen verran etusivusta, että äkkiä luulisi, että se vie tosiaan itse uutiseen.

Nostolaatikon pääuutinen ei ikinä vie luvattuun juttuun. Vaikka selaimen tilapalkissa näkyvä linkattu otsikko antaa ymmärtää, että kohde olisi jokin muu, linkkiä klikattuaan päätyy lehden etusivulle.

Logiikan hahmottamista häirisi, että kaikki muut linkit toimivat oikein, samoin sekä Taloussanomien nostolaatikko että Hesarin mobiiliversion IS-laatikko. Ainoastaan työpöytäversion pääuutinen on huijattu viemään etusivulle.

Kyseessä on tuskin muu kuin kävijämäärien paisuttaminen. Kävijäkisaa johtava Iltalehti toimii Ilta-Sanomien tavoin. Muut linkit toimivat, mutta ensimmäinen on naamioitu etusivulinkki. Kuulemma Iltalehti keksi kyseenalaisen tempun ensin ja Ilta-Sanomat seurasi perässä.

***

Käytettävyyden kannalta tilanne on tietty onneton. Olen usein avannut uutisen taustalle uuteen välilehteen ja kun välilehtiä läpi lukiessani viimein päädyn tälle sivulle, ihmettelen, miksi olisin avannut Ilta-Sanomien etusivun.

Usein käy myös niin, että nostolaatikko ei pysy perässä. Lehden etusivulle päästyään huomaa, että pääjuttu on vaihtunut ja haluamaansa juttua joutuu etsimään selaimen etsi-toiminnolla.

***

Kunnon kuluttajan tavoin annoin palautetta asiasta.

Epäilen, ettei kyseessä ole vahinko, mutta kerronpa kuitenkin kärsiväni siitä, että HS.fi-sivuilla näytettävän IS-nostolaatikon pääuutinen ei vie uutiseen vaan lehden etusivulle. Usein olen avannut jutun uuteen välilehteen taustalle ja kun viimein alan lukea tätä välilehteä, siellä onkin yllättäen IS-etusivu ja ihmettelen, miksi olen avannut sen. Turhan yleistä on sekin, että mainostettua uutista ei tahdo edes löytää etusivulta, mikä saa käyttäjän tuntemaan itsensä todella huijatuksi.

Sain viisi päivää myöhemmin vastauksen, että palautteeni on välitetty eteenpäin. Tästä on noin kuukausi, mutta enpä varsinaisesti odottanutkaan vastausta.

Tänään sain viimein aikaiseksi lähettää vastaavan palautteen myös Iltalehdelle. Tunnustettakoon, että huijasin hieman väittäessäni, että temppuilu häiritsee minua. En oikeasti juuri koskaan näe Alma Median nostolaatikoita, sillä harvoin luen Aamulehteä enkä katso tarpeelliseksi maksaa Kauppalehdestä.

Iltalehdestä vastattiin nopeasti, alle vartissa. Kiitokset siitä.

Kiitos viestistäsi ja kehitysehdotuksestasi. Aamulehden ja muiden Almamedian lehtien sivuilla olevan Iltalehden uutislaatikon kuva linkkaa tarkoituksella Iltalehden etusivulle eikä suoraan juttuun. Kuvan juttu kuitenkin löytyy Iltalehden etusivulta. Toisinaan kylläkin käy niin, että etusivulla olevat uutiset vaihtuvat tiuhaan tahtiin, jolloin uutinen tipahtaa hieman alemmaksi. Mukavaa päivänjatkoa!

Toimii speksin mukaan, mikäs sen hienompaa.

***

Facebookissa keskusteltiin tänään, että täkäläinen kävijätilastointi saattaa muuttua fiksummaksi ComScoren laajentuessa Suomeen. Toivoa sopii, että tästäkin perslleilystä päästäisiin vielä eroon.

Päivitys 26.9. Aiheesta kehkeytyi pieni keskustelu Kari Haakanan FB-seinälle. Siellä kommentoitiin myös, että olisi ollut parempi puhua kävijämäärien sijaan mainosnäytöistä. Voi olla, mutta en nyt viitsi lähteä muokkaamaan, kun ajatus välittyi näinkin.

Sammon iPhone-sovellus, Nordean myyntikyvyttömyys

Viime aikoina Sampo-pankin iPhone-sovellus on herättänyt keskustelua [myönnän, on epäreilua kirjoittaa iPhone Applen tahdon mukaan, mutta jättää kirjoittamatta Sampo Pankki]. Aiemmin Macciä käyttävät asiakkaansa verkkopankkinsa Java-virityksellä karkottanut pankki yrittää nyt kuumeisesti kalastella iPhone-väen suosiota.

sampo

Sovellus tuntuu ihan elegantilta, mutta en ole päässyt koettamaan varsinaisia toimintoja, sillä en ole pankin asiakas. Sisäänkirjautuminen tapahtuu siinäkin hankalasti koodilipukkeen avulla. Olisin kiinnostuneempi, jos saldotiedot saisi nähdäkseen ja laskunsa voisi hyväksyä kevyemmälläkin autentikaatiolla.

Sovelluksen alkunäkymän sinänsä turhaa pyörylää voisi joku analysoida käytettävyys vs. käyttökokemus -näkökulmasta. Varsinaista lisäarvoa se ei tuo perinteisempään listaan verrattuna – jopa päinvastoin – mutta tuntuu herättävän käyttäjissään mielihyvää.

Höpsöintä on, että Spotify-mainoksissa hehkutetaan, kuinka sovellusta voi käyttää vaikka ilman asiakkuutta. Tosiaan, sillä voi etsiä lähimmän Sampo-konttorin tai laskea valuuttakurseja. Ensimmäiselle ei ole tarvetta ja toisen tekee pätevästi Googlen hakuluukku. Pankkiautomaattihaku voisi olla avuksi kauempana keskustasta, mutta tähän mennessä en ole tarvinnut vielä sitäkään.

Mobiilipuolen huomioiminen jälleen WAP-kauden jälkeen on tietty mukava juttu, mutta hyvin toteutettu mobiiliweb-sivu ajaisi pitkälti saman asia. Ei voi välttyä ajatukselta, että Sampo-pankki pyrkii vain kiillottamaan kilpeään vähän nolosti Applen avulla. Hirvittää ajatella, millaisia summia sovelluksen mainostamiseen on kaadettu, eikä se silti ole Suomen ilmaisohjelmien latauslistalla kuin sijalla 20.

Toivoa sopii, että tämä on sittenkin alku jostain suuremmasta: mitä jos pankit vaikka alkaisivat viimein kilpailla sillä, kuka tarjoaa kuluttajilleen parhaan verkkopankin.

***

Oma pankkini Nordea ei tässä kilpailussa kunnostaudu. Tavanomaisen verkkopankin kankeudesta huonoine hakuineen ja puuttuvine kuvaajineen olen purnannut ennenkin, mutta en olisi arvannut, että maksullisen lisäpalveluiden ostaminenkin on tehty niin vaikeaksi. Viime keväänä ajattelin harrastaa huvikseni hieman piensijoittamista ja tutkin, millaisia palveluita Nordea tarjoaa tätä varten.

Kamalalla etsimisellä selvisi, että pitäisi ostaa ensin kyky ostaa arvopapereita ja maksaa tämän jälkeen erikseen jokaisesta ostoksesta ja tämän lisäksi säilyttämisestä. Nämä tiedot oli silpottu usealle eri sivuille eikä mistään meinannut löytyä hintoja eikä tilaa-nappia. On vähän surkuhupaisaa, että verkkokauppa ei osaa kertoa, mitä se myy, mitä tuote maksaa eikä kuinka tuote ostetaan. Puhumattakaan, että olisin päässyt testaamaan palvelun käyttöliittymää oikeasti, jotta tietäisin, onko se lainkaan käyttökelpoinen, saati hintansa väärti.

Päädyin hankkimaan tilini Nordnetiltä, jonka tuote oli ymmärrettävä, vaikka tilausprosessi oli sekin huvittavan hankala ja sisälsi paperin tulostamista, todistajien allekirjoituksia sekä postimerkkejä ja kirjekuoria. Kaikkeen meni aikaa niin kauan, että sillä silmällä kyttäilemäni Elisan osake ehti nousta 13 eurosta 15,5:een. Hitsiläinen.

***

Tänään laskuja maksaessani törmäsin Nordean verkkopankin mainokseen tekstiviestipohjaisesta laskujenhyväksymisestä. Mikä tahansa turhaa pankkitunnusten syöttämistä vähentävä vaihtoehto kiinnnostaa minua, joten päätin katsoa, mistä on kyse. Yritin avata linkin uuteen välilehteen maksujensyöttösivun taakse, mutta se tietenkin vaihtoi myös aktiivisen välilehteni sisällön linkatun sivun sisällöksi.

nordea

Sivun yläosassa mainittiin, että kyse on maksullisesta palvelusta ja neuvottiin menemään sivun loppuun. Sivun lopusta löytyi linkki, joka olisi yhtä hyvin voinut olla sivun ylälaidassa.

Linkkiä klikkamalla aukeni uusi ikkuna, jonka sisältönä oli vain linkki.
nordea

Tätä linkkiä klikkaamalla aukeni jälleen uusi ikkuna, jossa oli lista Nordean kaikista mahdollisista palveluista. Tässä vaiheessa lopetin.

nordea

Twitter-lunttilappu (ja mistä se kielii)

Tuija julkaisi taannoin hyödyllisen Twitter-lunttilapun.

@-merkki käyttäjätunnuksen edessä on merkki puhuttelusta. (– –)
RT @nimimerkki viestin edessä tarkoittaa, että kirjoittaja on pannut sanan kiertämään eli Re-Tweettaa kaverin viestiä omille verkostoilleen luettavaksi. (– –)
#risuaita merkkijonon edessä ilmaisee kanavatunnuksen. (– –)
Uusinta uutta Twitterissä ovat listat

En malta olla mainitsematta, että mieleen tulevat TKK:n tietokone työvälineenä -kurssin Unix-lunttilaput.

ls {path} It’s ok to combine attributes, eg ls -laF gets a long listing of all files with types.
ls {path_1} {path_2} List both {path_1} and {path_2}.
ls -l {path} Long listing, with date, size and permisions.
ls -a {path} Show all files, including important .dot files that don’t otherwise show.
ls -F {path} Show type of each file. ”/” = directory, ”*” = executable.
ls -R {path} Recursive listing, with all subdirs.
ls {path} > {filename} Redirect directory to a file.

Tietty oikoteitä on hyvä olla, mutta erityisen valtavirtaystävällisenä en Twitteriä pitäisi ennen kuin tauhkat saa siivottua näkyvistä eivätkä toiminnot ole vain muistin varassa. Eikä sillä, varmaan saakin, jos osaa ottaa käyttöön oikean clientin. Sekin tuntuu olevan oma hifistelylajinsa.

Täytyy samalla kertaa mainita, että minusta on hienoa, kuinka Facebook opettaa hienovaraisesti uusia ominaisuuksiaan. Kun näin Sulopuiston statuksessa linkin toiseen henkilöön, vein hiireni linkin päälle ja sain heti selityksen, kuinka moinen ihme syntyy. Samalla @-merkillä kuin Twitterissäkin, mutta lopulliseen tuotteeseen ei erikoismerkkejä sotketa.

Screen shot 2009-12-02 at 22.47.07

Kun statusta kirjoittaessaa lisää @-merkin, saa kätevän listan kontakteistaan, joten nimeä ei tarvitse kirjoittaa kokonaan ja se menee varmasti oikein. Tämä ei tietty onnistuisi samaan tapaan Twitterissä, jossa saa huutaa koko maailmalle.

Pitäisikö murupolkuelementin kertoa, missä käyttäjä on oikeasti käynyt?

Murupolku on hauska käännös nokkelasti nimetystä breadcrumb trail -navigointielementistä. Hannu ja Kerttu jättivät muruja taakseen löytääkseen tiensä kotiin. Tyypillinen murupolku ei sittenkään kuvaa käyttäjän todellista historiaa, vaan sivuston hierarkista rakennetta.

Mm. Arthur Clemens on suosittanut käyttämään elementille toista termiä, ja Jakob Nielsenkin on huomauttanut, että nimi johtaa harhaan.

Apple - Magic Mouse - The world2019s first Multi-Touch mouse.

Applen sivuilla murupolku sijaitsee tyypillisen sivun ylälaidan sijaan huomaamattomasti alatunnisteen lisänavigaation osana

Nielsenin ohje on kuitenkin yksikäsitteinen: murupolun tulee kuvata sivuston rakennetta, muuten se vain toistaa paluu-painikkeen toiminnallisuuden. Juho Päivärinta on tehnyt murupoluista hiljattainkokonaisen gradun [PDF, 1,5 Mt] ja toteaa (s. 29), että kävijän todellista historiaa kuvaavia murupolkuja käytetään harvoin:

Polku-murupolut (”miten sinä tulit tänne”) ovat dynaamisia ja edustavat termin alkuperäistä metaforaa eli näyttävät polun, jonka käyttäjä on kulkenut Web- sivuston sisällä päästäkseen nykyiselle sivulle (Rogers & Chaparro 2003, 1; Instone 2002, 1). Sivuston sama sisältö voidaan esittää myös toisten murupolkujen avulla, koska käyttäjät voivat kulkea eri reittejä samaan kohteeseen. Nämä murupolut ovat yleisiä tietokantapohjaisten Web-sivustojen keskuudessa. (Instone 2002, 1.) Murupolkujen linkit eivät viittaa sivuston laajempiin luokkiin hierarkiassa, vaan ne viittaavat sivuihin, joissa käyttäjä on aikaisemmin käynyt (Aery 2006). Spoolin (2008) mukaan näitä murupolkuja käytetään harvoin Web-sivuilla (Spool 2008).

Lainauksessa sanotaan, että historiaa näyttävät polku-murupolut (sanana vähän hupsu) olisiat käyttökelpoisia tietokantapohjaisilla web-sivuilla. Onko nykyään olemassa muitakin?

Perinteiset hierarkiset murupolut tuntuvat minusta usein teennäisiltä, kun sivustolla ei ole varsinaista hierarkita rakennetta. Mikä on vaikka Amazonin, Youtuben tai Flickr:n hierarkia? Niissä on pääsivu ja sisältöä, joihin liittyy erilaisia tägejä, mutta tägeillä ei ole keskinäistä hierarkiaa. Jos valitsen yksittäisen videon tai kirjan etusivulta, enkö ennemminkin hämmenny, että olen hypännyt satunnaisen kategoriapolun päähän.

Ehkä tästä syystä mainituissa palveluissa ei murupolkua näykään.

Päivärinnan viittaama Jared Spoolin artikkeli sisältää hyviä ajatuksia. Siinä varoitetaan murupolkujen itsetarkoituksellisuudesta ja kehotetaan miettimään, mikä on oikeasti hyödyllistä. Spoolin attribuuttipohjainen murupolku kuulostaa mielekkäältä tietokantapohjaiselle sivulle. Kun käyttäjä kaventaa tuotevalikoimaa hakutuloksia suodattamalla, tehdyt valinnat näytetään murupolussa.

Tämä ei korvaa selaimen paluutoimintoa, sillä suodattaminen saattaa tapahtua ajax-henkisesti yhdellä ainoalla sivulla. Saatu informaatio on myös mielekkäämpää kuin kiinteä hierarkian esittely, sillä se heijastelee käyttäjän tekemiä todellisia valintoja.

Taannoin kehumani Fruugo toimii näin, kuinkas muuten. Murupolku kuvaa käyttäjän hakutulosta rajatessaan tekemiä valintoja.

Sisustus - Koti | Fruugo

Olin aikeissa sanoa, että tuotteen itsensä sivulla murupolkua ei kuitenkaan ole, vaan tarjolla on vain linkki takaisin tuotteen pääkategoriaan. Tuo on näemmä muuttunut sitten viimenäkemän. Nyt siellä on sittenkin murupolku.

Esimerkki havainnollistaa hyvin, kuinka tuotteen omalla sivulla oleva kiinteään hierarkiaan perustuva murupolku näyttää erilaisesta kuin haettaessa syntynyt valittuihin attribuutteihin perustuvat murupolku. Tuote olisi ollut löydettävissä myös ilman valitsemaani määrettä Kiinteä kattovalaisin, mutta koska satuin sen valitsemaan, minun murupolussani se näytettiin.

Pendant Nova Small Lamp | Fruugo - Tuotteet

(Hollanti sentään on kiva kieli, jos ei muuta.)

Mitähän tästä nyt pitäisi sanoa.. Tietokantapohjaisilla sivuilla kannattaa tarjota attribuuttiperusteinen murupolku, joka peilaa käyttäjän tekemiä valintoja. Yksittäisen tuotteen sivulla voi näyttää hierarkisen murupolun, jos mielekäs hierarkinen rakenne on luotavissa. Kuten Nielsenkin toteaa, ei murupoluista pahemmin haittaakaan ole.

Adage ja kuinka tehdä karuselli

Kävin perjantaina yritysvierailulla Adagella, ja aiempi hieman tylsän tutkimusorientoitunut kuvani yhtiöstä kirkastui kummasti. Suunnitelmissa on kirjoittaa tarkempi raportti pikapuoliin.

[Sitä odotellessa kannattaa huomioda, että mainio Käytettävyyden psykologia -kirja on tuotu saataville ilmaisena PDF-versiona.]

Yritys on myös uudistanut sivujaan sitten viime näkemän. Etusivulle on nostettu moderni karusellielementti, joka ei kuitenkaan toimii niin kuin kuvittelisi.

adagen karuselli

Yleensä karusellit tarjoavat painikkeet, joilla pääsee liikkumaan eteen- ja taaksepäin. Lisäksi niissä on indikaattori, joka kertoo, monennessako näkymässä ollaan. Myös indikaattorin on tapana olla klikattavissa, jos haluaa hypätä suoraan tiettyyn näkymään.

Adagen karusellissa indikaattoria ei voi klikata ja ehdin jo ihmtellä, voiko mitään muutakaan. Ainoa klikattavaa muistuttava kohde on nuoli, joka näyttää siltä, että se avaisi linkin uuteen ikkunaan.

No, lopulta kävi ilmi, että tätä nuolta klikkaamalla liikutaan eteenpäin, mutta taaksepäin päästäkseen saa kiertää koko listan ympäri. Ei mikään maailmanloppu, mutta pitää tarttua tilaisuuteen sen kerran, kun pääsee asiantuntijoille viisastelemaan.

Yahoon design pattern -kirjaston stencil-kokoelma on avulias tässäkin tapauksessa. Tuossa yksi perusvaihtoehto:

yahoo carousel

Yksi vaihtoehtoinen karusellitoteutus nojaa nappuloiden sijasta perinteisiin vierityspalkkeihin. [Jotkut kutsuvat pystypalkkeja hisseiksi ja vaakapalkkeja losseiksi, mutten ole itse lähtenyt tähän, koska, noh, kuulostaahan se vähän hölmöltä.]

Apple käyttää moista mallia huonolla menestyksellä iTunes Storessa. Elementissä ei voi vierittää hiiren rullauspyörällä eikä näkymää voi liikuttaa painikkeiden avulla [toimi se sittenkin Mighty Mousella ja varmaan muillakin sivusuunnan päälle ymmärtävillä hiirillä]. Ainoa keino on osua kapeaan palkkiin ja rullailla sen avulla. Ei kovin kätevää vähänkään hyppivämmällä hiirellä.

Itse ainakin ärsyynnyin.

itunes store carousel

(Aiheeseen liittyen mainitsen, että huomasin vasta nyt, että on ollut olemassa blogi nimeltään Hiiriraivo. En kamalasti pidä siitäkään sanasta, mutta blogi on asiantunteva. Sittemmin nimi on muuttunut Inspikseksi, ja nykyään sinne kirjoitetaan myös muista aiheista kuin käytettävyydestä.)

Fruugo on aika jees

Fruugo on saanut osakseen niin paljon negatiivista uutisointia, että annetaan vähän kehujakin. Vaikken ole vielä mitään ostettavaa löytänytkään, kaupasta näkee mukavasti, mitä tapahtuu, kun suunnitellaan palvelu tyhjästä nykyaikaisilla tekniikoilla ja moderneilla konventioilla. Kokonaisuus on ilahduttavan elegantti. Muutama pikkujuttu toisaalta jää myös ihmetyttämään.

Modernien palvelujen kehitykseen liittyy tyypillisesti myös avoimuus tehdyistä valinnoista. Fruugosta en ole paljoa tarinoita löytänyt, vaikka mieluusti lukisi enemmänkin. (O)saisikohan Marjut kertoa jotakin?

Etusivu

Tervetuloa Fruugoon!

Etusivu on ilmava ja rauhallinen. Minulta kesti toisaalta melko tovin ennen kuin huomasin hakuluukun. Se ei vaaleana oikein erotu taustasta ja sinänsä kirkas nappikin on niin laidassa, ettei se osu silmään. Haku toimii tyylikkäästi reaaliajassa filtteröiden ja tuloksetkin esitetään kuvien kanssa.

Toinen pikku outous on vasemman laidan kategoriavalikko. Kaikki osastot -laatikko vaikuttaa jollain tavalla klikattavalta, mutta yllättäen siitä ei tapahdu mitään. Valikoin toiminta selviää vasta myöhemmin.

skitched-20091012-182127.jpg

Yksittäisten kategorioiden päätasolle pääsee suoraan klikkaamalla linkkiä valikosta. Kun hiiren vie linkin päälle, näkyviin ilmestyy hierarkian seuraava taso. Toteutus ei ole kamalin kokemani, mutta silti selvästi huonompi kuin Mac OS:n natiivi alavalikko. Alavalikot ovat kaikkiaan motorisesti vaikeita navigoitavia, ja web-toteutuksina tyypillisesti vielä hankalampia. Yksi merkittävä ero on, että web-toteutuksissa on harvoin huomioitu yhtä hyvin mahdollisuutta oikaista kulmittain suoraan alavalikon haluttuun kohteeseen, jolloin valikko tuntuu katoavan alta kesken kaiken.

Olen joskus pohtinut, olisiko parempi toteuttaa alavalikko niin, että se aukeaa vasta, kun valikkoa klikataan ja sulkeutuu vasta erillistä suljentaruksia klikkaamalla.

Amazoniin verrattuna on sittenkin mukavaa, että kategorianvalikon päätasot ovat klikattavissa. Amazon pakottaa nykyään klikkaamaan alavalikkoa. Minusta alavalikot ovat luonteeltaan oikotiemäisiä eikä niiden käytön pitäisi olla Amazonin tapaan pakollista.

Kategorianäkymä

Haluttu kategoria avataan näkyviin sangen nokkelasti. Kategorian tuotteet lajitellaan alakategorioihin, joiden sisältämät kohdemäärät esitetään cooleilla numeroilla.

Vaatteet & asusteet | Fruugo

En tiedä, onko kysessä jonkinlainen patterni. Näkymä tuo kummasti mieleen Taloussanomat:

Talousuutiset | Taloussanomat

Kun hakuaan tarkentaa hieman lisää, saa näkyviinsä laajan näkymän tuotteisiin. On ilahduttavaa, ettei tuotteita näytetä vain kymmentä per sivu ja pakoteta klikkaamaan kyllästymiseen saakka seuraava-painiketta, vaan tuloksia saa kerralla suuren määrän silmäiltäväksi. Näkymää pystyy myös rajaamaan fiksusti merkin perusteella. Värin mukainen suodattaminen voi sekin tulla joskus tarpeeseen, etenkin laajemmilla valikoimilla.

Vaatteet & asusteet - Miehet | Fruugo

Yksinkertainen hakeminen ja tulosten tarkentaminen tuntuu olevan kaikkiaan hyvä patterni. Ymmärtääkseni erilaisia edistyneitä hakuja eivät käytä juuri muut kuin kirjaston tädit. Fruugokaan ei tällaisia tarjoa. Kun tuloksia sen sijaan pääsee rajaamaan pois suuremmasta joukosta ja palautteen saa saman tien, edistyneen haun tulee tehneeksi huomaamattaan.

Tuotteiden esittäminen

Tulokset esitetään pelkistetysti. Tuotekuvan alla on neljä nappia. Peukkuja saa antaa ylös ja alas, tuotteen voi poimia vertailuun ja palvelulle voi kertoa, jos sattuu itse omistamaan saman tuotteen.

Facebookin tykkään-ominaisuus on yksinkertaisuudessaan varsin nerokas. Usein tulee vastaan asioita, jotka ilahduttavat, mutta joista ei keksi mielekästä kommentoitavaa. Tykkään-peukulla tämäkään positiivinen tunne ei pääse valumaan hukkaan.

En sittenkään ole aivan varma, että noin pelkistetty arvostelu on omiaan Fruugon kaltaiseen palveluun. Kyllä ainakin itse uskon kykeneväni aika selvästi erottamaan, tykkäänkö jostakin viiden tähden verran vai pidänkö sitä ihan kivana. Minusta yhdestä viiteen tähteen toimiva arvostelu on aika toimiva juttu. Jos halutaan näyttää suosituksia Fruugo-tyyliin profiilisivulla (tykkään näistä ja en tykkää näistä), kovin suurta vääryyttä tuskin tehdään, vaikka tykkään listalle valittaisiin neljä tai viisi tähteä saaneet. (Olli toisaalta vinkkasi Youtubessa huomatun, että viittä tähteä käytetään Facebook-peukun tavoin. Amazonissa kyllä tähtiarvostelu minusta toimii, ja arvosanajakaumat ovat järkeviä. )

Ihmettelin alkuun myös, ettei Fruugo kerro lainkaan etusivulla tuotteiden saamaa palautetta. Tämä vaikutti ilmenevän vasta tuotteen omalta sivulta. Tarkemmalla katsomisela ymmärsin, että vihreä-oranssi viiva kertoo myönteisten ja kielteisten peukkujen määrästä. Tähtireittauksen olisin ymmärtänyt heti.

Myös mainittu vertailu tuntuu toimintona hieman keskeneräiseltä. Kun tuotteen lisää vertailuun, saa viestin, että lisääminen onnistui, mutta epäselväksi jää, mitä sitten tapahtuu. Vertailulinkki löytyy lopulta piilosta sivun ylälaidasta.

skitched-20091012-190918.jpg

Vertailunäkymässä verrattavat tuotteet ovat vierekkäin, mutta siinä se. Olisin luullut, että tuotteista saisi nähdäkseen jotain ominaisuuksia, joita verrata. Nyt ominaisuus ei juuri poikkea siitä, että tuotteet avaisi omiin välilehtiinsä, joita vaihtelisi. Paitsi, että vertailuominaisuus vaatii enemmän klikkailua.

Vertaa tuotteita

Yksittäisen tuotteen katselu

Yksittäisen tuotteen tutustumissivu on varsin perus. Pienenä fiksuna yksityiskohtana on, että paluulinkki vie sinne, mistä on tultu eikä sinne, mikä järjestelmän mahdollisessa hierarkiassa toimii kohteen ylätasona. Nyt valkenee myös alussa ihmettänyt kategoriavalikon Kaikki osastot -nappi. Se toimii ponnahdusvalikkoa, jota painamalla koko valikko aukeaa, ja haluamaansa kategoriaan pystyy hyppäämään suoraan tuotesivulta.

Mr Bump Hopper | Fruugo

Tuotesivuissa on esimerkillistä myös, kuinka ne on mukautettu kulloinkin kaupan olevaan kohteeseen. Kenkiä ostaessaan pääsee poimimaan valikosta haluamansa kengän koon. Mikä parasta, koko on kengän ominaisuus sen sijaan, että hypättäisiin uuteen tuotteeseen, joka edustaisi samaa kenkää halutussa koossa.

Hieman aiheeseen liittyen.. Minusta näytti aiemmin, että Amazon myi ennen vanhaan ensisijaisesti kirjoja, joista sai sitten valita, halusiko ne fyysisinä vai Kindle-versioina, joihin oli linkki kirjan sivulla. Nyt kirjasivulla ei olekaan enää linkkiä Kindle-kirjaan, vaan Kindle-kirjat ovat kokonaan omia tuotteitaan. En ole tarkistanut, onko Kindle-versioilla myös omat arvostelut ja kommentit. Voisi luulla, että olisi suotavaa, että sama sisältö eri muodoissaan (erikokoiset kengät, eriväriset kahvinkeittimet) jakaisivat kuitenkin kommenttinsa ja arvostelunsa, mutta en tiedä, onko tästä mitään yleistä käytäntöä.

Yhteisöllistä

Pohjimmiltaan Fruugo pyrkii olemaan muutakin kuin jouheva kauppa. Yhteisöllisyys on pyritty nostamaan tärkeään rooliin. En ole itse aivan varma, kuinka kiinnostavaa tämä on kaupassa, joka myy satunnaista sälää.

Muita käyttäjiä pystyy seuraamaan. Tässä tapauksessa seuraaminen on yksisuuntaista toisin kuin vaikkapa kaverit Facebookissa. Tiedä sitten, kumpaa tapaa pidetään parempana. Ominaisuus voisi olla kiinnostavampi, jos omat kaverit sattuisivat käyttämään palvelua.

Etusivun palkki (ensimmäisen kuvan Le Pulse), joka kertoo sivun tapahtumista (joku harkitsi jotain, joku etsi jotain) on nokkela ja tuo dynaamisuuden tuntua. Toisaalta se myös hieman ahdistaa. En ole aivan varma, mitä minusta kerrotaan muille. Jos klikkaan läpällä sinistä kengurupalloa etusivulta, eivät kai kaikki nyt luule, että olen kiinnotunut sinisistä kengurupalloista.

Pois se minusta, tämän syksyn muotivärihän on lila.

Aihetta liipaten: Digitalikko kirjoittaa tänään ylimääräisistä klikkauksista, joita verkkokaupat vaativat vielä kun saalis on jo ostoskorissa.

[Lisäys] Kirjoitukseeni linkattiin Fruugon Facebook-sivulla. Ilahduttavaa. Ja nykyään heillä on blogikin.

Uusi patterni? Videon kirjanmerkkipainikkeet

Blogilista väitti tämän päivittyneen saapuneen kommentin vuoksi, joten sanotaanpa lyhyesti jotain. Hiljattain silmiini on pistänyt kahdessa paikassa uuden tyyppinen videototeutus. Sivun yläosassa näkyy video, jonka etenemispalkki koostuu diskreeteistä osasista. Näin käyttäjä näkee, missä mennään ja mitä on tulossa. Jos aihe ei kiinnosta, voi hypätä suoraan haluamaansa osioon. Uuden Zune HD:n markkinointisivu tarjoaa tästä hyvän esimerkin.

Zune.net

[Minähän menin toisaalla tunnustamaan kerettiläisesti, että Zune HD näyttää minusta aika hienolta.]

Tässä yhdistetään varsin kiinnostavasti käyttäjän kontrolli välittömyyteen. Jos tilalla olisi tavanomainen video käyttäjää odottavine play-painikkeineen ja tavanomaisine etenemispalkkeineen, video saattaisi jäädä käynnistämättä ja toisaalta se orjuuttaisi voimakkaammin katsomaan sen kokonaan läpi.

Osataan sitä Suomessakin – melkein. Vierityspalkki kertoo TeleFinlandin uusineen sivustonsa. Uusilla sivuilla on markkinointisivu, jossa esitellään mobiilipalveluita ja houkutellaan ihmisiä mobiililaajakaistan tilaajiksi. Sivulla on vastaava toteutus muutamalla erolla.

TeleFinland - Netti puhelimeen

  • Video painetaan käyntiin kuten mikä tahansa video
  • Videon kappalemerkit näyttävät alkuun välilehdiltä, joten en tajunnut, että ne liittyvät videoon ennen kuin näin palkin kasvavan videon edetessä
  • Videota ei saa seis

Sanoisin, että Zunen tapa hoitaa homma on parempi: video käynnistyköön automaattisesti, mutta annetaan käyttäjälle kontrolli sen pysäyttämisestä. Liikkuva pause-nappi on toki vähän hankala maali. Voisi olla hyvä, että välilyöntikin toimisi pausena, jos ei millään viitsitä toteuttaa erillistä, paikallaan pysyvää nappulaa.

Blogilista unohtaa kirjautumisen

Tiedän kyllä, että blogit ovat kuolleet, mutta olen näihin aikoihin asti käyttänyt Blogilistaa muistolehtonani ja porttinani tähän menneeseen maailmaan. Näin siitä huolimatta, että jokainen uudistus, joka sille on Päivän pamauksen ajoista tehty on jollain lailla tuhonnut sitä.

Voi, sen täytyi olla melkoinen palvelu aikoinaan.

No, tulin vain ilmoittamaan, etten kestä enää, ellei tämä kirjautumisongelma poistu. En ole varma, tuliko se tässä laajuudessaan esiin vasta uuden Safarin myötä. Edellisellä betallakin tätä tapahtui, mutta ei sentää joka ikisellä kerralla niin kuin nyt.

Näin näen listan blogeista omat suosikit -sivulla.

suosikkini

Linkkiä klikattuani en päädykään blogiin, vaan takaisin kirjautumissivulle, jossa minun pitää kirjautua uudestaan. Safari täydentää tiedot luukkuihin, mutta joudun painamaan nappulaa itse.

kirjautuminen

Tämä tapahtuu joka ikistä linkkiä klikatessa. Jos yritän avata blogit luettavaksi välilehtiin, hetken kuluttua minulla on edessäni rivi vällehtiä, joista jokainen odottaa, että käyn kirjautumassa sisälle Blogilistaan.

tabit

[Kuvissa esiintyvällä Muista minut -valinnalla ei ole yhteyttä tapaukseen.]