Marjutin taannoinen postaus muistutti tästä Ison omenan Hesburgerin kummajaisesta. Järjestelmässä on muistettu Normanin opit ja tehty kaikki mahdollisimman näkyväksi. Turkulaisessa palikkatestissä tarvitaan näemmä sanalliset ohjeet.
[Sielultaan länsisuomalainen kirjoittajamme ei pidä turkulaisvitseistä.]
Köyttöliittymä 
Pitääkin ottaa paikallisen yliopiston kahvion kierrätyshelvetistä kuva myös. Siinä on aina huuli pyöreänä ja päätyy sitten heittämään sinne sekajätteeseen kaiken, kun ei tiedä minne se kahvimuki kuuluisi. Ruokassa on nerokkaasti ohjeistettu heittämään biojätteeseen pahvimuki ja sekajätteeseen kertakäyttömuki. Yritä siinä sitten päättää kumpaan se pitäisi laittaa, kun muki on kuitenkin sekä pahvia, että kertakäyttöinen. Tähän mennessä olen heittänyt biojätteeseen kaiken pahvia sisältävän ihan kiusallani, niin oppivatpahan tekemään kierrätyksestä helpomaa, kun joutuvat poimimaan sieltä jätekasasta mahdollisesti sinne kuulumattomia esineitä.
Joissakin mäkkäreissä tuolla sisällä pitäisi olla telineet, joihin mukit nätisti asettuvat, mutta tässä ei näytä olevan. Se ei kuitenkaan auta, sillä vaikka reiät ovat eri kokoisia, ei niiden eroa pysty kovin helposti hahmottamaan, sillä koko ero on suhteellisen pieni.
Ja vaikka pystyisikin, niin silti siellä joku tunkee mukinsa ja roskansa väärään paikkaan ihan ajattelemattomuuttaan tai viitsimättömyyttään.
Kierrätys ja jätteiden lajittelu ei toimi, koska siitä tehdään liian vaikeaa.
Saksassahan keräävät tätä nykyä tarjottimet sellaisinaan ja hoitavat itse lajittelun, kun puuha oli liian vaivalloista asiakkaille.
Samaisessa kuppilassa ainakin ennen oli mainio mukinkeräysjärjestelmä, joka onnistui juuri siinä, missä kuvan Hesburger epäonnistui: joka mukikoolle oli oma kolonsa, merkattuna vastaavan mukin kuvalla. Kaikki mukikoot olivat erinäköisiä. Suurin osa asiakkaista jopa ymmärsi laittaa mukinsa oikeaan laariin, vaikka tietenkin aina joku laiskuuttaan ”rikkoi” systeemin. Liian ison kolon hyödyntämistä vain on vaikea mekaanisesti estää,
Vastaus Timon pohdintaan on, että pahviset kahvimukit menevät biojätteeseen, limunaatimukit kuivajätteeseen. Tätä ei ohjeiden perusteella voi varmana pitää. Hämminkiä aiheuttaa myös se, että välillä on käytössä kokonaan pahvisia lautasia, välillä muovitettuja, mikä johtaa täsmälleen samaan tilanteeseen kuin erilaiset mukit.