Minä olen Raskinini lukenut ja tietoinen moodien lähtökohtaisesta pahuudesta. Silti sanoisin, että on yksi tilanne, jossa modaalinen käyttöliittymä on järkevä ratkaisu: erilaisten soittimien play/pause-nappula. Tarkemmin ajatellen Raskin on samaa mieltä. The Humane Interfacen sivulla 39 sanotaan:

Toggles work reliably only when the value of the state controlled by toggle is your locus of attention and is visible, or is in short-term memory.

Soittimen tapauksessa huomio on musiikissa, Raskinin ehto täyttyy ja toggle-tyyppinen painike on hyväksyttävä.

Tällaisiin painikkeisiin liittyy yksi ongelma: ne on mahdotonta nimetä yksikäsitteisesti. Tarkoittaako painikkeen play-symboli tämänhetkistä tilaa vai tilaa painikkeen painalluksen jälkeen? iTunesissa symboli on pause, kun musiikki soi ja play, kun musiikki on paussilla.

iPodissa symboli on näytöllä eikä liity suoraan painikkeeseen, vaan on luonteeltaan statusindikaattori. Vaan sanokaapa tämä minun aivoilleni; minä en osaa tulkita iPodin play-symbolia ilman tietoista ajattelua. Lopettaessani kuuntelun haluan varmistaa, että soitin ei jää soittamaan ja tyhjentämään akkua ennen kuin laitan näppäinlukon päälle.

Korvillani ei ole enää kuulokkeita, Raskinin ehto ei täyty. Kädessäni on yhtäkkiä modaalinen painike ja symboli, joka tarkoittaa tasan päinvastaista kuin mihin olen työpöytäsovelluksen puolella tottunut. Ja joka kerta käytän sekunnin pohtien, mitä kaikki taas tarkoittikaan.

Nykyään en ajattele suotta, vaan tyydyn nyppäämään kuulokkeet irti soittimesta, jolloin se pausettuu lähtötilasta riippumatta. Kyllä iPodissa on sittenkin mooditon pysäytysele!

***

Marjutin hiljattain linkkaama History of the Button on huomannut saman asian.