Hulluilla päivillä poiketessani sain tutustua Stockmannin hiljattain uusittujen hissien toimivuuteen ruuhka-aikana. Hissit ovat tyylikkäät ja miellyttävän nopeat, mutta yksi ikuisuuspulma niitä yhä vaivaa.
Kun kerrokseen saapuu täysi hissikori, järjestelmä olettaa hissitilauksen kuitatuksi, vaikka kukaan ei mahtuisi kyytiin. Reunimmaisen hissin edessä odottava käyttäjä ei välttämättä edes huomaa hissin saapuneen rivistön toiseen päähän, vaan ainoastaan tilausvalon sammuvan. Ja painaa uudelleen tilausnappulaa. Tällöin täpötäysi hissirukka avaa uudelleen ovensa; matkustajat hermostuvat, kun tilanne ei etene, ja odottajat turhautuvat, kun mitään ei tapahdu.
Oikea toimintamalli on tietenkin odottaa kaikessa rauhassa, että hissi on päässyt lähtemään, painaa nappulaa vasta sitten ja toivoa, että ensi kerralla onnistaisi. Vaan kukapa moista kiireessä malttaa. Eikä järjestelmä tulkitse tehtävää suoritetuksi käyttäjän mukaan, vaan huomioi ainoastaan asian teknistä puolta.
***
Pääsin hiljattain antamaan palautetta ongelmasta itselleen Aapo Puskalalle, miehelle KONEen hissien käytettävyyden takana. Hän on kirjoittanut hissien ongelmista itsekin. Aapo tunnisti tapauksen ja arveli, että tilannetta voitaisiin kenties arvioida hissikorin massan perusteella. Ilmeisesti tulos ei sittenkään olisi kyllin tarkka, sillä moista ominaisuutta ei tiettävästi ole käytössä.
Eikä se olisi Stockmannillakaan auttanut, sillä valtaosin hissit olivat täynnä lastenvaunuja, joita ei vaa’alla havaita. Kenties parempi idea olisikin valvoa ovien sensoreiden avulla, meneekö kukaan hissiin. Jos saapuvaan hissiin ei mene väkeä, siinä on oletettavasti jotain vialla. Tällä tavalla haaviin jäisi myös risteilyaluksen hissi, jota hyljeksitään meritaudin voivuttaman matkustajan oksennuksen vuoksi…
Toki kutsun pitäisi myös tässä tapauksessa vanhentua joskus, mistä päästäänkin pohtimaan, miksei hissien virhepainalluksia ole mahdollista kumota. Kuulemma siksi, että myyttiset peruskäyttäjät menisivät moisesta sekaisin. Ja saattaahan tuo paikkansa pitää: moni painaa hissiin saapuessaan omaa kerrostaan varmuuden vuoksi, vaikka näkee, että sitä on jo painettu. Sotkuhan siitä syntyisi, jos toinen painallus kumoaisi valinnan.
Joissakin vanhoissa hisseissä oli napit, jotka jäivät alas kunnes hissi pysähtyi kyseisessä kerroksessa. Näissä hisseissä komennon pystyi peruuttamaan vetämällä napin takaisin ylös käsin.
Miksei hissikorissa voisi olla jotain vimpainta joka tutkii että paljonko lattiapintalasta on käytetty? Senhän voisi kätevästi hoitaa hissikorin katosta skannaamalla.
Nerokasta. Nyt KONE tekee tällä idealla itselleen miljoonia. Ja minä en.
AW, minulla on mielikuva, että olisin lapsena painanut jossain hississä nappia uudestaan ja se olisi kumonnut valinnan. Mutta sittemmin tämä ei ole koskaan onnistunut, joten luultavasti olen vain hourinut.
pni, tuo olisi tosiaan vielä hienompaa.
Mutta ei ratkaisisi oksennuksen ongelmaa.
pni, ei toimi. Ensinnäkin, ”jotain vimpainta” ei ole olemassa, vaan se pitäisi rakentaa. Käytännössä sen pitäisi peittää koko katto ja lattia, ja siitä tulisi kallis. Valitettavasti sen pitäisi olla halpa, sillä asiakkaat eivät ole halukkaita maksamaan paljon tuosta, koska ongelmakaan ei valtaosalle asiakkaista ole mainittavan suuri.
Pitäisi olla siis paljon halvempi ja yksinkertaisempi ratkaisu jotta sitä voisi valmistaa tuottavasti.
”Vimpain” voisi olla heijastuvan valon mittaus. Ei tosin toimi hisseissä jossa on musta lattia… tai voi tietenkin olla että hissillinen kaljuja sekoittaa systeemin kokonaan… hmm…
No entäs sensorit lattiassa? Semmoisethan on jo keksitty. Sensorit. Lattia olisi silleen kevyesti joustava (mieluiten aika huomaamattomasti ettei tule fiilistä että putoaa lattian läpi — se lienee huono fiilis hississä, ja varmaan muuallakin myös), vaikka jaettu kuuteentoista sektoriin tai jotain. Sitten kun tarpeellinen määrä sensoreita tunnistaa että niiden päällä seistään niin se on sitten tulkittava niin että hissi on täynnä.
Se nyt ei voi olla kallista. Mutta onko se kestävä?
pni, vähän niinkuin tuollainen DDR-tanssipeli.
Aiemmassa kodissa oli veräjähissi, jonka lattia keikkui ja joka sytytti valot sen mukaan, oliko kyydissä ketään. Pienen lapsen massa ei kuitenkaan riittänyt aktivoimaan kytkintä. Siinä sitten reissattiin pimeässä niin kuin ei olisi jo muuten kylliksi pelottanut.
Tuossa ehdottamassani tapauksessa ei haittaa ettei pienen lapsen massa aktivoi kytkintä.
Mutta nuo mainitsemasi vanhat hissit. Niistä tulee mieleen kaverin kaveri joka tapasi seistä hississä niin ettei valo syttynyt. Ja kun hissi pysähtyi kerrokseen ja joku oli astumassa sisään, tämä kaverin kaveri sytytti hissin valon. Mieluiten hyvän kolahduksen saattelemalla.
Paluuviite: Pankkiautomaatit ja 80-lukuinen virheenkäsittely « Köyttöliittymä