Jälleen ongelmani ratkesi ennen kuin ehdin purnata siitä täällä. Käytin viime vuoden Saksassa ainoastaan sirullisia kortteja, sillä rahan nostamisesta Visalla koituu kuluja. Näin totuin työntämään kortin koneeseen sirupää edellä.

Suomeen palattuani aloin jälleen käyttää sirutonta Visa-pankkikorttiyhdistelmää. Ongelmana oli, että sen hologrammi näytti aivan liikaa sirulta, joten päädyin toistuvasti työntämään sen automaattiin väärin päin – hologrammi kun on eri päässä kuin siru. Voi sitä noloutta, kun koko jono kiroaa takana, kuinka joku ei vain osaa.

[Semminkin, kun pankkiautomaattien käyttöni keskittyy ilta-aikaan, jolloin tarvitsen käteistä narikkaa varten. Muuallahan Suomessa tapaa selvitä kortilla.]

Kuvan kortti ei liity tapaukseen

Uudessa kortissani on siru, joten eiköhän tämä tästä jälleen. Sitä en sittenkään ymmärrä, miksi sirullista ja sirutonta korttireikää merkitään täysin satunnaisesti valituilla oranssilla ja sinisellä värillä. Laittaisivat edes pienen oranssin väritäplän muistutukseksi sirukorttiin. Tai sinisen. En muista enää.

Periaatteessahan reiät on muotoiltu hieman eri näköisiksi, sillä sirukortti ei uppoa lukemisen ajaksi yhtä syvälle kuin magneettiraitainen, mutta affordanssi ei ole kyllin selkeä, jotta sen intuitiivisesti tajuaisin.

[Me mäkkihihhulit voisimme olla jopa niin radikaaleja, että sanoisimme, että eikö yksi korttireikä riittäisi. Saksassa riittää.]