Hissien hankalakäyttöisyydestä puhuminen aikaansaa edelleen hienoista hihittelyä, mutta käynti tamperelaisen tuttavani luona näytti jälleen uuden tavan, kuinka asiat voidaan toteuttaa vaikeasti. Tämän opiskelija-asunnon hissin ohjauspaneeli on ilmeisesti säästösyistä one size fits all -tyyppinen.

Talossa ei ole kerroksia kuin kuusi, joten liian suureen numeron painaminen aiheuttaa havainnollisen Er-virheilmoituksen. Ilmeisesti laskukoneesta inspiraationsa saanut suunnittelija ei ole myöskään hennonut luopua miinusmerkistä eikä desimaalierottimesta.

Tällä hissillä kerrosten väliin jääminen ei ole bugi vaan ominaisuus!

***

Enkä minä rukka ollut selvitä edes ulos asunnosta. Ovenkahva näyttää aivan samalta kuin kuvan esittämä tavanomainen. Yleensä nämä avataan kahvasta, jos ovi on auki ja vivusta, jos lukossa. Vivuilla on vielä tapana olla siten jousitettuja, että vivun kääntäminen aiheuttaa jonkinmoisen vasteen.

Tässä lukossa vipu pyöri vapaasti, muttei avannut ovea. Kun vivun käänsi tiettyyn aseentoon, kahva alkoi yhtäkkiä toimia ja avasi oven. Ulkopuolelta se toimi kuulemma samalla tavalla. Avain käännettiin tiettyyn asentoon, minkä jälkeen käännettiin kahvaa.

Ratkaisussa on toki hyvänä puolena se, että ovea ei tule avanneeksi vetämällä avaimella, mutta olisi vähintään huomaavaista estää avaimen ja vivun pyöritys väärään suuntaan. Jonkinmoisella naksahduksella voitaisiin myös indikoida, kun oikea kohta on saavutettu, jottei tarvitse kaikkia käsiään pahaisen oveen avaamiseen varata.

***

Tuoleja ja pöytiä tavataan käyttää esimerkkinä affordanssi-sanaa määriteltäessä. Sanotaan, että tuolista ymmärtää jokainen, että sillä voi istua ilman erillisä ohjetekstejä. Vastaavasti kuka tahansa tietää pöydän nähdessään, että sillä kelpaa tanssia.

Tuolinvalmistajat voisivat panostaa myös hienostuneempien lisäominaisuuksien kommunikointiin. Raivostuttavaa, kun tuoli suorastaan huutaa pinotuksi tulemista, mutta ei sittenkään tähän lopulta sovellu. Sama pätee triviaalisti kahvikuppeihin.