Normanilla on teoria, jossa järjestelmän suunnittelija kommunikoi käsityksensä järjestelmästä käyttäjälle systeemikuvan avulla. Systeemikuva sisältää tärkeimpänä osanaan käyttöliittymän sekä joidenkin tulkintojen mukaan myös ohjekirjat ja sen sellaiset. Mitä paremmin käyttäjän tuotteesta luoma mentaalimalli vastaa suunnittelijan mallia, sitä paremmin käyttö luultavasti onnistuu.

Moinen palasi mieleen ihmetellessäni, millä logiikalla Windows arpoo viestejä, kun yritän poistaa turhia pikakuvakkeita työkoneeni työpöydältä. Viestejä on ainakin kolmea tyyppiä, etukäteen moista olisi vaikeaa päätellä. Sikäli kitisen jälleen ihan turhasta, ettei millään dialogilla ole mitään merkitystä: ei minulla ole oikeutta poistaa mitään noista kohteista, vastasin kysymyksiin mitä hyvänsä. Keskimmäinen dialogi sentään käyttää verbimuotoisia tekstejä painikkeissa niin kuin syytä on.

Vanhassa avautumisessani esiin nostettu Bluetooth-pikakuvake taitaisi avata vielä neljännen tyyppisen dialogin.

Tässä yhteydessä voisi varmaan mainita myös, että on hyvin suututtavaa, kun kuvan raahaaminen PowerPointiin ei Windowsilla lisää dokumenttiin kuvaa, vaan tiedoston nimen hyperlinkkinä. Minua häiritsee myös päivittäin, että ylöspäinnuoli ei siirrä kohdistinta tekstikentän alkuun. Ja miksei tuo hiiren kursori häivy näkyvistä tekstin päältä, kun kirjoitan? Onko muuten kuvakaappauksien ottamiseen kätevää keinoa? Ne täytyisi saada suoraan tiedostoiksi ja rajattua jo ottohetkellä ilman, että koneelle joutuu asentamaan mitään, sillä en varmaankaan ole oikeutettu moiseen.

[Tämä merkintä on palautettu varmuuskopiolta tietokantahaaksirikon jälkeen, joten kommentit ovat kadonneet.]