Alkuperäinen julkaisu. Minulta on kysytty, miten bisnekseni sujuvat. Johan tässä on vuosi mennyt. Hyvin, kiitos! Kerron alla tarkemmin.

Yksi hypoteesini näyttää osoittautuneen vääräksi. Ajattelin, että useampi asiakas näkisi arvoa siinä, että minulta voi ostaa laajalla skaalalla näkemyksiä ja täsmäapua ilman, että joutuu tilaamaan kokoaikaisen tekijän kuukausiksi luomaan laskutusta.

Näyttää, että tällainen sitoumukseton huikentelu ei ole muodissa tällä hetkellä. Valtaosaan saamistani inbound-kyselyistä liittyy vaatimus täysiaikaisesta sitoutumisesta, ja näistä joudun kieltäytymään.

Toki tässä on taustalla vääristymä: näitä keikkoja tarjoavat tyypillisesti välittäjäfirmat, joilta taas pyydetään juuri kokoaikaisia tekijöitä.

Minulla on yksi pidempi asiakkuus, jonne teen mieltäni kiehtovaa projektia. Asiakas totesi leikkisästi, että haluaa voittaa Red Dotin, joten koetetaan saada aikaan yksi sellainen.

Sen ohella olen päässyt tekemään mielenkiintoisia pienempiä projekteja. Isot firmat kokoaikaisuusvaatimuksineen eivät ole tärpänneet, mutta startupit ovat olleet kiinnostuneita arvonluonnista ja joustavuudesta.

Niiden kanssa touhusin Qvik-taipaleeni alkuvaiheessa myös, ja koen sen inspiroivaksi. Pöytä on puhdas eikä kenellekään ole epäselvää, miksi tuotetta tehdään eikä kellään ole aikaa ylimääräiseen powerpointtien tehtailuun ja odotteluun, vaan kaikki työ tähtää tuotteen rakentamiseen.

Positioin itseni neuvonantajaksi ja tuotekonsultiksi, mutta en ole pannut pahakseni sitä, että käytän aikaani myös Figmassa käyttöliittymien parissa. Näinä niukkoina aikoina käsienheilutteluun ei kipeimmin kaivata konsulttivoimia. Ajattelen uskaliaasti, ettei kykyni ajatella strategisesti kärsi siitä, että osaan nykyään käyttää autolayouttia tehokkaasti.

Tartuin yrittäjyyteen väliaikaisena kokeiluna sopivan tilaisuuden satuttua kohdalle, mutta olen väistämättömästä yksinäisyydestä huolimatta jotenkin kiintynyt siihen. Minulle tuli aiemmin tänä vuonna vastaan mahdollisuus lähteä perustajaksi uuden tyyppiseen konsulttifirmaan ja olin jo lähdössä mukaan, kun alkoi tuntua, etten olekaan vielä valmis luopumaan siitä riippumattomuudesta, johon olen ehtinyt tottua.

Nyt voin konsultointini rinnalla järjestää konferensseja ja tehdä opetushommia ilman, että täytyisi kysyä lupaa keltään.

Tämän päätöksen tehtyäni innostuin ajatuksesta työhuoneesta. Olen joskus vitsaillut, että urahaaveeni voisi olla, että jonain päivänä saisin oman työhuoneen. Mielellään sellaisen kuin Don Draperilla: on sohva ja oma neuvottelunurkkaus ja ikkunasta urbaani maisema.

Nyt on sitten sellainenkin. (Ehkä pitää päivittää Linkedin-titteliksi Merihaan mad man.)