Suuri sähköpotkulautavertailu on muodostunut tässä blogissa jo perinteeksi (ks. 2020 ja 2019). Kriittisempi lukija voisi huomauttaa, että ainoaksi juttutyypiksi. Muita aiheita on tulossa pian, mutta tässä artikkelissa luodaan viimein katsaus kauden 2021 huomionarvoisiin seikkoihin. Lautavertailun lisäksi tässä esitetään muutama kehitysajatus, joilla lieveilmiöitä voisi suitsia ilman palveluiden täydellistä kieltämistä.

Alla käsitellään seuraavia aiheita:

• Yhteiskunnallinen keskustelu ja liikennekäyttäytyminen
• Lautavertailu: Voi, Tier vai Lime?
• Uudet hinnoittelumallit, kanta-asiakasohjelmat ja muuta kiinnostavaa

Uudemmassa jutussa on vuoden 2023 hinnasto.

Mutta ensiksi alekoodeja uusille käyttäjille. Minulla ei ole mitään virallista yhteistyötä näiden firmojen kanssa, mutta saan toki hyötyä, jos käytät koodiani. (Koodit päivitetty 3.4.2024.)

• Alekoodi VOI-palveluun, aktivoi palvelu linkin kautta, niin saat 5 euron edestä krediittejä
• Alekoodi TIER-palveluun, aktivoi palvelu linkin kautta, niin saat 5 ajoa puoleen hintaan
• Alekoodi Lime-palveluun, aktivoi palvelu linkin kautta, niin saat 3 euron edestä krediittejä (erillinen koodi varoiksi: RWSNCJF)

Mutta näillä koodeilla ei sitten saa ajella jalkakäytävillä eikä urpoilla muutenkaan. Eikä huutaa ajaessaan yöllä silloin, kun nukun vieressä ikkuna auki. Sovittu?

Yhteiskunnallinen keskustelu ja liikennekäyttäytyminen

Pitäisikö sähköpotkulautoja rajoittaa?

Tämä voi hyvin olla lajissaan viimeinen skuuttivertailu, ellei tilannetta saada kuriin. (Joo, skuutti tässä yhteydessä tuntuu yhä purjehtijalle väärältä. Pitäydyn potkulaudassa.) Yhdistelmä koronaa ja kesäyön kuumuutta on saanut ihmiset sekoilemaan lautojen kanssa siinä määrin, että erilaisia täyskieltoja vaaditaan yhä vahvemmin. Useissa kaupungeissa keskusta-alueet on jo tyystin rauhoitettu sähköpotkulaudoilta.

Nykytiedon valossa on kiinnostavaa katsoa kaksi vuotta sitten kirjoittamaani tekstiä. Siinä sanottiin näin:

TIER ilmoittaa käyttöajan päättyvän jo iltakymmeneltä eikä VOI:llakaan yöllä näy laitteita kartalla. Ehkä on vain turvallista, että palvelut eivät ole käytössä, kun väki lähtee baarista kotiin.

Pelkään, että ehdotetut rajoitukset heikentävät parhaimmillaan todella kätevää liikkumismuotoa, joten toivon, että tähän saadaan tolkku ilmankin. Muutamia kommentteja toistuvasti esitettyihin ehdotuksiin:

• Jos potkulaudoille aletaan vaatia vastaavia telineitä kuin kaupunkipyörille, menetetään merkittävä osa järjestelmän joustavuutta. Toki ne eivät tarvitsisi niin raskasta infraa, jolloin ruutuja voisi olla tiheämmässä. Jossain ehdotettiin, että varattaisiin tähän käyttöön parkkipaikkoja, mikä olisi tehokkuusmielessä perusteltua, mutta herättäisi suunnatonta ärtymystä.
• GPS ei ole niin tarkka, että voitaisiin automaattisesti estää jalkakäytävillä ajaminen.
• Sovellukset kertovat jo nyt, että jalkakäytävällä ei saa ajaa (mutta ketään ei kiinnosta).
• Sovellukset kertovat jo nyt, että kännissä ei saa ajaa (mutta ketään ei kiinnosta).
• Nopeuden hidastamiseen luulisi yhtiöiden olevan tietyissä rajoissa helppo suostua, sillä se pidentää matka-aikaa ja parantaa laskutusta. Eri juttu sitten, paljonko se vähentää onnettomuuksia.
• Jos virheellisestä pysäköinnistä laskutettaisiin automaattisesti edellistä kuljettajaa, se olisi ongelmallista oikeusturvan kannalta, sillä kuka tahansa saattaisi kantaa oikein pysäköidyn laudan toiseen paikkaan. Tarvittaisiin vähintään logiikkaa tämän tunnistamiseen, jotta vältyttäisiin oikeusmurhilta.

Olisi kiinnostavaa tietää, millainen tausta sähköpotkulaudoilla töhöilijöillä on. Olettaisin, että heillä ei monilla ole kokemusta polkupyöräilystä kaupungissa. Monella ei liene ajokorttiakaan. He eivät kenties ole koskaan tottuneet hahmottamaan liikkumista siitä näkökulmasta, että kortteli kerrallaan pitää kiinnittää huomiota siihen, missä saa ajaa. Tai että on olemassa yksisuuntaisia katuja, joita pitkin ei pääse liikkumaan vastavirtaan. Aloin itse ajaa Helsingin keskustassa kouluun polkupyörällä lukioikäisenä ennen ajokortin hankkimista ja muistan, kuinka se tuntui alkuun jännältä ja vaikealta.

On ihan mahdollista, etteivät potkulautatörttöilijät urpoile silkkaa pahuuttaan. Kynnys sähköpotkulautailuun vain on matalampi kuin kynnys lainmukaisen liikkumisen opetteluun.

Helsingistä on pitkään haluttu tehdä pyöräilykaupunkia. Siinä on edetty pikkuhiljaa, mutta kenties vasta sähköpotkulautojen myötä on tullut ilmeiseksi, kuinka vaikeasti lähestyttävä Helsingin polkupyöräverkosto yhä on. Sen sijaan, että kielletään kätevä kaupunkiliikkumaväline, olisi hyvä yrittää rakentaa yhteensopivampaa kaupunkia.

Sellainen sivuvaikutus tällä kaikella on, että olen alkanut käyttää skeittikypärää potkulautaillessani aina kun kotoa lähtiessäni osaan tähän varautua. Jos vaikka ohikulkijat eivät katsoisi minua niin vihaisesti, kun vaikutan kypärineni vastuulliselta.

Harvinaisen siivo näkymä. Mutta tässä ollaankin Tampereella.

Mitä pitäisi tehdä?

Täyskiellon tai käyttöä liikaa haittavien rajoitusten sijaan toivoisin jotain tällaista:

• Nykysääntöjä soisi valvottavan. Jos lainvastaiseen ajeluun ei puututa, niin väliiks. Luulisi nyt, että liukuhihnalta sakkoja kirjoittamalla saisi kulutkin katettua.
• Vahvalla tunnistamisella sovelluksen käyttöönoton yhteydessä voitaisiin varmistaa, että käyttäjä on oikeasti täysi-ikäinen. Harva huoltaja kuitenkaan henkilöllisyyttään antaisi lapsen käyttöön, vaikka luottokortin kanssa ei niin tarkka olisikaan.
• Sovellusten liikennesääntöohjeistusta pitäisi parantaa. Kaupunki voisi kenties tuottaa mobiilioptimoidun sisällön, joka sovellusten pitäisi tuoda tarjolle ja varmistaa pienellä testillä, että kuskit tuntevat juuri kyseisen maan ja kaupungin säännöt ennen kuin saavat luvan ajaa. Tai ensimmäisen ajon jälkeen, jottei käyttöönottokokemus monimutkaistu liikaa.*
• Olisi hyvä, jos kaikki valmistajat tarjoaisivat kypärää samaan tapaan kuin Tier tekee jo varsin laajasti Tampereella. (Sivumennen sanoen on sääli, ettei HSL:n kaupunkipyörissä ole vieläkään kypäräongelmaan mitään ratkaisua.)
• Kaupunki voisi yhdessä palveluntarjoajien kanssa luoda keinon ilmiantaa väärin pysäköity lauta. Jos lautaa ei ole siirretty edellisen käyttäjän jälkeen, tästä perittäisiin kuskilta automaattisesti sanktio.
• Voisi harkita, että kaikkia toimijoita velvoitettaisiin mahdollistamaan useamman laudan avaaminen yhdellä sovelluksella (kuten Lime tekee). Tämä voisi vähentää kaksi ja kolme päällä ajamista.
• Pysäköidystä laudasta valokuvan ottamisen voisi tehdä pakolliseksi. Voisin elää sen kanssa, vaikka se vähän rasittaakin siinä vaiheessa, kun on jo kiire eteenpäin. (Ja Lime saisi varustaa lautansa kunnon tuplajalalla niin kuin Tier ja Voi ovat tehneet, niin ne eivät kaatuisi yhtä helposti.)
• Jos ei edellinen riitä, tuotakoon sitten ne dedikoidut parkkialueet, kunhan niitä on kyllin tiheään.
• Lime ja Tier varoittavat jo humalassa ajamisesta. Voi on mennyt pidemmälle ja tehnyt vireystilaa testaavan reaktiopelin. Voin peli on vapaaehtoinen ja toimii vähän huonosti, mutta kaupunki voisi puolestani tarjota yhteisen reaktiotestin, joka kaikkien olisi pakko ottaa käyttöön.*

*Kaupunki voisi periä pakollisesta ohjeistuksesta ja reaktiotestistä lisenssimaksua niin, että kehityskulut lankeaisivat kaupungissa toimiville yhtiöille.

Kaikkiaan olisi kiva saada lisää faktoja esiin ennen kuin tehdään hätiköityjä päätöksiä. Onnettomuudet eivät toki ole kaikki kaikessa, mutta ainakin seuraavia tietoja olisi kiva tietää onnettomuuksista:

• Alaikäiset vs. aikuiset?
• Selvinpäin vs. huppelissa vs. raskaasti humalassa?
• Vuorokaudenaika?
• Viikonpäivä?
• Sijainti?
• Pyörätie, ajorata vai jalkakäytävä?
• Kaaduttiinko yksin vai törmättiinkö toiseen?
• Minkä merkkinen lauta oli kyseessä?
• Kuinka paljon onnettumuusalttiimpia sähköpotkulaudat ovat polkupyöriin verrattuna?
• Ajattiinko laittomasti? Tiedettiinkö, että ajettiin laittomasti?
• Oliko kyydissä muita?
• Ajokortti vai ei?
• Kokemusta pyöräilystä vai ei?

Tältä pohjalta voitaisiin sitten valita mahdollisimman osuvia ratkaisuja.

Voin operatiivisten toiminnan johtaja Reetta Alastalo kommentoi pysäköintiä tämän artikkelin Linkedin-keskustelussa:

Pysäköintiin liittyen, toivoisin että tästä nähtäisiin tulevaisuudessa hybridimalli, eli yhdistelmä vapaata pysäköintiä sekä fyysistä infraa / katumaalauksin toteutettuja parkkiruutuja etenkin kaikista vilkkaimmilla matkojen päätöspisteillä kuten julkisen liikenteen asemillla, ostoskeskuksilla jne. Toimii tutkitusti, ja toimijat pystyy näitä alueita vielä tarvittaessa insentivoimaan.

Lautavertailu: Voi, Tier vai Lime?

Ajotuntuma

Tier oli edellisen vuoden voittaja ajotuntumassa. Tämä vuoden mallia on parannettu entisestään. Renkaat ovat suuremmat, mikä tekee ajosta mukavampaa ja turvallisempaa. Vastaavaksi etäisyys maahan alkaa olla aika korkea, jolloin ylämäessä potkiminen on epämiellyttävää. Lautaa on raskasta taluttaa ja nostaa kadunkulmien yli, vaikka ylittäessään tietä sellaisella suojatiellä, jossa ei ole pyörätien jatketta. Tierin laudassa on erikseen laadukkaat käsijarrut eteen ja taakse. Viime vuonna lisättyä tuplajalkaa on parannettu niin, että se ei enää yleensä jää laahaamaan laudan alla, vaikka sen taittaisi kiinni vähän huolimattomammin.

Voi olla, että minun ei kuuluisi sanoa tätä, ettei joku saa huonoja ajatuksia, mutta olen huomannut, että jollain teineillä on tapana ajaessaan painaa toisella jalalla jalkaa vasten asfalttia, jolloin kuuluu ääntä ja lentää jopa kipinöitä. Ellei sitten jalka tökkää kunnolla tiehen ja kaada kuljettajaa.

Uuden Tier-mallin (yllä) erottaa vanhasta irrotettavasta akusta ja vilkkunapeista. Myös soittokelloa on muutettu niin, ettei sitä enää soita vahingossa.

Voin tämän vuoden malli on hämmentävä yllätys. Se on päälle päin tukevalta näyttävä laite, jonka ajotuntuma on kuitenkin hämmentävän kiikkerä. Ohjauksessa on jotain omituista niin, että pienikin liike johtaa helposti toistuvaan vastakorjailun tarpeeseen. En olisi lainkaan yllättynyt, jos se olisi yliedustettuna onnettomuustilastoissa. Tierin tapaan siinä on tänä vuonna tukeva kaksoisjalka. Renkaat ovat suuremmat kuin alkuaikoina, mutta eivät yhtä suuret kuin Tierissä.

Voin omien sivujen mukavan kuvagalleriasta selviää, että tuo pieni koukku on tarkoitettu kauppakassille. Reetta Alastalo täydensi vielä Linkedinissä, että uudessa mallissa on antimikrobiset kädensijat.

Voi loistaa pimeässä.

Lime jäi viime vuonna käsittelemättä kunnolla, sillä laudat eivät olleet tulleet saataville vielä kun kirjoitin vertailuni. Tänä vuonna kaduilla on näkynyt rinnakkain vanhaa ja uutta mallia, jotka eivät poikkea kovin paljoa. Limessä on joukosta selvästi potkulautamaisin ajotuntuma. Se on kevympi ja lauta on lähempänä maata. Uudessa mallissa renkaat ovat vähän suuremmat, mutta Tieriin verrattuna selvästi pienemmät. Tärinää ja kuoppa-alttiutta luvassa. Tämä on makuasia, mutta itse olen kokenut oudon ylös tulevan ohjaustangon vähän epämiellyttäväksi, vaikka olen pitkä ihminen. Limen yksinkertainen jalka ei ole kovin tukeva, joten se on joukon alttein kaatumaan pysäköitynä. Jarruja on vain yksi, mikä ei oikein herätä luottamusta.

Lime on saanut suuremmat renkaat uusiin lautoihinsa. Jalka on edelleen hutera.

Limeen liittyy yksi erityinen vaara. Jos lautaa joutuu nostelemaan tai jos pieni eturengas törmää katukiveen talutettaessa, lauta heilahtaa hyvin herkästi sivusuunnassa ja osuu todella kivuliaasti nilkkaan. Minulle on käynyt tämä useamman kerran, enkä vieläkään osaa varoa sitä.

Oma suosikkini ajotuntumaltaan on ylivoimaisesti Tier.

Nopeus

Nopeus koostuu eri komponenteista. Kärsimätön kaupunkilainen haluaa, että sovellus aukeaa nopeasti, laudan saa heti käyttöön ja että lauta liikkuu rivakasti. Vertasin viime vuonna pedantimmin avausnopeuksia. En toistanut mittauksia tänä vuonna, mutta näppituntuma on, että Voi on selvästi nopein aukeamaan ja Tier vastaavasti joukon hitain.

Tänä vuonna mittasin sen sijaan tarkemmin lautojen nopeuksia. Ajoin kaasu pohjassa lyhyen parin minuutin testilenkin, johon sisältyi alamäkeä, tasaista ja pitkä, uuvuttava ylämäki. Mittasin ajoni urheilukellolla ja valikoin käyttöön laudat, jotka ilmoittivat akun latauksen olevan jokseenkin täynnä. En löytänyt lähistöltä Limen uutta mallia, joten tulos on ajettu vanhalla mallilla. Käytännössä en ole havainnut niissä mainittavaa eroa.

Voi: keskinopeus 23,3 km/h, huippunopeus 27,0 km/h

Tier: keskinopeus 22,1 km/h, huippunopeus 26,1 km/h

Lime: keskinopeus 20,0 km/h, huippunopeus 25,4

Voi alkoi jo viime vuonna teipata laudoistaan nopeusmittareita piiloon eikä uusissa malleissa ole mittareita lainkaan, joten nopeusvoitto tuli pienenä yllätyksenä.

Testissä ajettiin sama reitti kaasu pohjassa ja mitattiin nopeuksia urheilukellolla.

Muut ominaisuudet

Eri laudoissa on erilaisia kiinnostavia lisäominaisuuksia. Tierin laudassa on tänä vuonna vilkut. Kääntymismerkin näyttäminen potkulaudalla on vaikeaa, sillä tasapaino horjahtaa herkästi. Siksi vilkku on tervetullut lisä. Valitettavasti Tierin vilkkukäyttöliittymä on ala-arvoinen. Se kostuu kahdesta painikkeesta, joita on vaikea käyttää sokkona. Painikkeesta ei tunne, kumpaan suuntaan se vilkuttaa eikä sitä, onko vilkku päällä vai ei. Lopputulos toimii niin huonosti, että näytän yhä käsimerkkiä. Se onnistuu, kun opettelee nojaamaan lantiollaan ohjaustankoon samalla kun irrottaa toisen kätensä tangosta.

Tampereella pääsin testaamaan myös kypärän ihmettä. Siellä osaan laudoista on asennettu lisälaatikko, jonka saa auki sovelluksella ajon alettua. Tai ainakin välillä saa. Toisinaan painike jää selittämättömästi ilmestymättä näkyviin. Kypärä on fiksusti kokoon taittuvaa mallia ja muistuttaa päässä kuin mitä tahansa pyöräilykypärää. Tuntuu vähän ikävältä, että kyperän taittaminen auki ja kiinni pitää tehdä maksullisella ajalla. Erityisen ikävältä tuntuu se, että kypärän palauttaminen laatikkoon on todella virhealtista. Minulla kävi useamman kerran niin, että laatikko ei hyväksynyt kypärää sisäänsä, vaan hetken ihmettelyn jälkeen luukku aukesi ja sovellus käski yrittää uudestaan. Kerran en selvinnyt tästä omin voimin, vaan jouduin soittamaan englanninkieliseen asiakaspalveluun, josta lautani lukittiin etäohjauksella.

Tierin kypärä on toteutettu hienosti, joskin toimintavarmuus tökkii ja olisi mukavaa, ettei kypärää joutuisi taittelemaan maksullisella ajalla.

Tierissä on myös viime vuoden tapaan langattomalla latauksella varustettu teline kännykälle. Se on mukava ajatus siksikin, että akku ei pääse loppumaan kesken ajon, joten ei käy vahingossakaan niin, että virta loppu eikä kyytiään saa poikki. Minua vähän ahdistaa pitää puhelinta telineessään, kun lauta pomppii Helsingin kaduilla.

Asemointinsa puolesta telinettä voisi kutsua myös munakupiksi. Että olkaapa varovaisia. [Oli sitten pakko sanoa tuokin, vai. Oletko ihan varma, ettet haluaisi ottaa avuksesi editoria?]

Voin laudoissa on myös teline kännykälle, mutta ei latausta. Myös Voi toi lautoihinsa vilkut tänä vuonna. Ne toimivat vähän paremmin kuin Tierillä, mutta eivät optimaalisesti. Käyttöliittymänä on vipu, josta tuntee, minne suuntaan pitää painaa ja missä asennossa vilkku on. Toisin kuin skootterissani, jossa vilkku on helppo nollata painamalla vipua keskeltä, tämä vipu pitää keskittää painamalla varovaisesti vivun toisesta päästä.

Ensimmäisessä vertailussani pari vuotta sitten toivoin lautoihin pimeällä loistavia valoja. Tämän vuoden malliinsa Voi on tuonut kirkkaat vihreän ja punaisen valon, joista näkee jo kaukaa, onko lauta käytettävissä vai ei.

Voin vilkkuja on mahdollista käyttää katsomatta niin kuin kuuluukin. Vilkun kytkeminen pois päältä saisi olla helpompaa tosin.

Limen uudessa mallissa on myös vastaava valo. Muita lisäominaisuuksia siinä ei oikein olekaan.

Sovellus

Sovellukset ajavat yhä asiansa. Viime vuoden tapaan Voin sovellus tuntuu toimivan parhaiten, ja sen käyttöliittymä on mietitty fiksummin mobiiliyhteensopivaksi kuin muilla, jotka yhä asemoivat valikoita näytön yläkulmiin. Voi myös näyttää ajon aikana ilmoituksen puhelimen lukitusnäytölle, joten sovellukseen on helppoa palata, kun kyyti päättyy. Vielä parempi olisi toki laittaa suoraan tähän viestiin oikotie matkan päättämiseen.

Tierin sovelluken kanssa käy toistuvasti niin, että se sekoaa tilassaan matkan aikana ja sen joutuu tappamaan ja avaamaan uudestaan ennen kuin matkan saa katkaistua.

Kaikki sovellukset varoittavat yöaikaan juopuneena ajamisen vaaroista. Tier tarjoaa suoran oikotien taksin tilaamiseen, mikä on kiva lisä.

Tierissä on kivana puolena, että laudan voi avata myös sovelluksen kautta ilman koodin skannaamista. Se on kätevää joskus pimeällä, kun koodia voi olla vaikeaa lukea. Tai jos haluaa avata laudan jo matkalta, kun on vasta kävelemässä sen luo.

Lime mahdollistaa laudan varaamisen ennakkoon kymmeneksi minuutiksi. Sekä Lime että Tier antavat soittaa merkkiääntä, jotta laudan löytää helpommin.

Kaikissa sovelluksissa on karsittu jokaisella ajokerralla näytettäviä pakollisia ohjenäkymiä. Tarvittavien painallusten määrä vaihtelee silti. Limellä pääsee liikkeelle vähimmillä painalluksilla. Haittapuolena on, että jos avaa laudan suoraan koodin skannaamalla, ei ehdi nähdä akun varaustilaa ennen kuin matka alkaa jo. Kaikki sovellukset toimivat nykyään reilusti niin, että välittömästi päätetystä matkasta saa rahat takaisin.

Limessä on yksi ylivoimainen etu kilpaijoihin verrattuna: sen avulla on mahdollista avata monta lautaa kerralla. Voi olla, että muut yhtiöt estävät tämän ahneuttaan, sillä he haluavat jokaisen mahdollisen henkilön asiakkaakseen, mutta käyttäjät ovat laiskoja säätämään tunnusten luomisen kanssa ja lopputuloksena käyttäjät kyytsäilevät toisiaan vaarallisesti.

Kaikkiin sovelluksiin saa krediittejä kutsumalla kavereita mukaan. Voilla tämä toimii parhaiten, sillä krediitit eivät vanhene.

Hinta

Hinnoissa on tapahtunut pientä elämistä viime vuodesta.

Voi: 1 € avaus, 0,20 €/min (sama kuin viime vuonna)

Tier: 1 € avaus, 0,22 €/min (viime vuonna 0,20 €/min)

Lime: 1 € avaus, 0,20 €/min (viime vuonna 0,30 €/min)

Yhteenveto: kaikilla laudoilla on kiva ajaa, kaikki laudat ja sovellukset toimivat ja hinta on melkein sama. Jos käyttö on satunnaista, kannattaa hankkia tunnus kaikkiin ja ajaa sillä, mikä sattuu olemaan lähimpänä. Jos tarjolla on monta lautaa, kannattaa ottaa Tier. Jos on liikkeellä porukalla ja haluaa tarjota kyydin muillekin, Lime on ainoa vaihtoehto.

Jos käyttö taas on suunnitelmallisempaa, kannattaa jatkaa lukemista.

Uudet hinnoittelumallit, kanta-asiakasohjelmat ja muuta kiinnostavaa

Yhtiöt yrittävät sitouttaa asiakkaita erilaisilla asiakasuskollisuusmalleilla. Osa liittyy käytön myötä avattaviin etuihin, osa kiinteään kuukausimaksuun. Tässä tiivis yhteenveto tilanteesta.

Tierin paketit

• Rajattomat avaukset, 5,99 €/kk (Eli jos ajaa kuukaudessa vähintään kuusi ajoa, kannattaisi ottaa tämä.)
• Rajattomat avaukset + 300 minuuttia, 29,99 €/kk (Eli jos ajaisi 15 minuutin ajoja, tällä säästäisi jo 56 euroa kuussa.)
• Rajoittamattomat ajot päiväksi 7,99 €, enintään 30 minuuttia kerrallaan (Eli jos ajaa päivässä vaikka kaksi vartin ajoa, kannattaisi hankkia jo päiväpaketti.)

Voin paketit

• Kuukausipassi, 39,00 €/kk, 10 matkaa päivässä, yhteensä 200 minuuttia, enintään 45 min kerrallaan
• 24h passi, 6,90 €/kk, 10 matkaa päivässä, yhteensä 200 minuuttia, enintään 45 min kerrallaan (Eli jos ajaa päivässä vaikka kaksi vartin ajoa, kannattaisi hankkia jo päiväpaketti.)

Voilla on lisäksi tarjolla automaattisesti toimiva kanta-asiakkuusohjelma. Mitä enemmän ajaa, sitä halvemmaksi ajot muuttuvat. Ensimmäisellä alennustasolla kokonaishinnasta saa alennusta 5%, ylemmillä tasoilla 20% ja 40%. Tasonousu vaatii 150 pistettä, eli 15 ajoa. Taso täytyy ansaita joka kuukausi uudestaan, eli paljon ajavan on viisaampaa hankkia kuukausipaketti kuin lähteä metsästämään tasoalennuksia.

Limen paketit

• 24 tunnin paketti, 6,90 €/kk, rajaton määrä ajoja ja minuutteja, 45 minuuttia kerrallaan, mahdollisuus varata lauta 10 minuutin sijaan 30 minuuttia etukäteen (Eli jos ajaa päivässä vaikka kaksi vartin ajoa, kannattaisi hankkia jo päiväpaketti. Kaikista päiväpaketeista joustavin ja jaetusti edullisin vaihtoehto.)

Pakettien lisäksi on tarjolla Lime Primeksi nimetty kuukausitilaus. Maksamalla 1,90 €/kk välttyy avaumaksuilta, eli tämä kannattaisi tilata, jos matkustaa Limellä yli kaksi kertaa kuussa. Myös tähän kuuluu pidennetty 30 minuutin ennakkovarausoikeus.

Yhteenveto paketeista

Kaikissa palveluissa päivälippu tulee kannattavaksi hyvin nopeasti. Tier tarjoaa halvimman kuukausihinnan, jos 10 minuuttia päivässä riittää omaan tarpeeseen. Muussa tapauksessa kannattaa kääntyä Voin puoleen.

Jos sattuu olemaan ruokalähetti, kannattaa huomata, että ehdoissa kielletään ammatillinen käyttö. Voi tulla sanomista muuten.

Vielä 28.7. mainostekstissä luvattiin, että ajot ovat rajattomia (vasemmalla). 6.8. rajaukset näkyvät sovelluksessa selvästi (oikealla).

Muuta kiinnostavaa: joukkoistettu akkujen vaihtaminen

Vaikuttaa, että Tier pilotoi Tampereella mahdollisuutta tienata matka-aikaa vaihtamalla lautojen akkuja. Tämän vuoden mallissa vaihdettavat akut ovat näkyvästi esillä, ja näemmä ne on suunniteltu niin, että maallikonkin on helppoa vaihtaa ne itse. Tierillä on yhteistyökumppaneina kauppoja, joista käyttäjä voi käydä noutamassa ladatun vaihtokun ja kerryttää näin saldoaan. Vaikuttaa fiksulta diililtä operaation kannalta, jos asiakkaat suostuvat moiseen. En ehtinyt reissullani kokeilla tätä käytännössä.

Tier kokeili ainakin heinäkuussa Tampereella joukkoistettua akkujen vaihtamista ilmaisia ajoja vastaan.