Jos tarkoituksena on suunnitella ohjain, jolla liikutellaan sängyn päätyä ylös ja alas, hyvä lähtökohta on lukea Normaninsa ja pitää huolta, että mappaukset ovat kunnossa. Painikkeita ei siis kannata sijoittaa rinnakkain, vaan mieluummin vertikaalisesti. Kun tämä on tehty, on syytä vielä tarkistaa, että ylös-painike ohjaa päätyä ylöspäin ja alas-painike alaspäin. Tätä pidetään yleismaailmallisesti luontevana.
Tässä TV-shopissa mainostetussa tuotteessa – joka tekee tavallisesta sängystä hienon nousevalla selkänojalla varustetun – on jostain syystä päädytty tekemään juuri päinvastoin.
Vaikka napit saisi oikein sijoiteltuakin, ohjaimessa on silti parantamisenvaraa. Up ja Down -sanat sekä epäselvät värikoodit voisi kenties korvata nuolenmuotoisilla painikkeilla.
Tämä jälkeenkään käyttäjällä ei olisi täydellistä hallintaa tehtävästä. Jos ajatellaan painiketta, joka jatkaa sängyn päädyn liikettä tiettyyn suuntaan niin kauan kuin painiketta pidetään pohjassa, huomataan, ettei painike varsinaisesti ohjaa päädyn sijaintia. Se ohjaa sen sijaan päädyn sijainnin derivaattaa. Ei ihme, ettei ohjaaminen tunnu aina täysin luontevalta.
Aikakomponentin tuomista käyttöliittymiin tulee välttää, sillä se pääsääntöisesti vie kontrollin pois käyttäjältä. Tässä tapauksessa nappia joutuu pitämään pohjassa, kunnes pääty on oikealla korkeudella. Rasittavaa.
Yksi korjausvaihtoehto olisi antaa käyttäjän asettaa haluamansa kulma jonkinmoisella liukukytkimellä, minkä jälkeen laite siirtäisi sängyn oikeaan asentoon. Tämän vaihtoehdon ongelmana olisi oikean kulman löytämisen hankaluus, sillä mistäpä sitä ennakkoon tietäisi.
Jatkuva, tosiaikainen palaute on niin ikään ikään toivottava ominaisuus, joten olisi hyväksi, että pääty liikkuisi sitä mukaa, kun käyttäjä operoisi ohjainta. Koska pääty ei fyysisen luonteensa pysty reagoimaan käyttäjän toimiin täysin välittömästi, ohjaimeen olisi syytä lisätä rajoitin, joka ei antaisi liu’uttaa ohjainta nopeammin kuin mitä sänky pystyy seuraamaan.
Ratkaisu olisi merkittävästi kalliimpi toteuttaa kuin standardinappula, mutta on luultavaa, että moni nauttisi hallinnan tunteesta sängyn päädyn liikkuessa samaa tahtia ylös ja alas kuin liukukytkintä säädetään. Moni nauttii iPodin rullauspyörästäkin – ja tuolla kelpaa nykyään perustella mitä tahansa.
Köyttöliittymä 
Nuolenmuotoisilla painikkeilla? Entäs jos laite on väärin päin kädessä?
Varsinaisesti ajattelin jotain sen tapaista, jossa ohjaimessa olisi sänkyä esittävä kuva ja nuolet liittyisivät siihen. [vaikka nykyäään osataan tietenkin tehdä laitteita, jotka tietävät, miten päin ovat, joten voisihan suunta vaihtua sen mukaan…]
Kuvittelin ensin myös, että kuvan ohjain on väärin päin, mutta tajusin sitten, ettei se voi olla, kun tekstin näkee kuitenkin lukea…
Vekottimessa on kuitenkin selkeät merkinnät down ja up ja vaikka ne ovat väärinpäin, niin en usko että se kenellekään on ongelma. Ehkä sängyn kuva olisi havainnollisempi, mutta kyllä tuo noinkin toimii. Volvo Amazonissakin ikkunat ja ovet aukeavat eri suuntaan kahvaa vääntämällä kuin muissa autoissa, tuuletus toimii järjestyksessä 3,2,1 ja nopeusmittarissakin on lukemat 30-50-70-90-110 jne, mutten usko että kukaan on sen vuoksi elämäänsä pilannut. Vaikka se kaukovalojen kytkin outo onkin.
Jos korkeussäätö toimisi yhdellä painalluksella, niin oikean kohdan löytäminen olisi tuskaisen vaikeaa. Kun menee hitusen yli, pitää painaa toista nappia ja kun liike pitäisi sitten erikseen pysäyttää, niin siinä menee hätäisellä napit helposti sekaisin. Entäs jos ollaan yläasennossa ja mennään alas ja sinne alle onkin jäänyt jotain? Paniikki? Mistä tämä pysähtyy? Apua!
Valtaosa hissityyppisistä systeemeistä (pyörätuolinosturit, saksivaunut, trukin piikit, motorisoidut työtasot jne.) taitaa toimia ”nappi pohjassa” -periaatteella. Turvallisuuden vuoksi liike pysähtyy, kun ote irtoaa. Toisekseen tällöin ei välttämättä tarvitse rakentaa erillistä järjestelmää, joka pysäyttää liikkeen, kun se menee ääripäähän. Käyttäjä tietää muuttuneesta äänestä, tärinästä tms. milloin liikettä ei voi enää jatkaa.
En pitänyt minäkään hyvänä tuota ehdotusta yhden napin systeemistä. Pointti oli sanoa, että aikaperustainen toteutus sitoo käyttäjää ja mainita, ettei mappaus ole niin luonteva kuin ensin luulisi.
Autojen veivattavissa laseissa on usein niin, että samaa veiviä käytetään molemmilla puolilla. Näin kampea käännetään eri suuntaan eri puolilla. Minä tapasin istua lapsena takapenkillä oikealla, ja muistan, kuinka minusta oli loogista, että myötäpäivään pyörittäminen sulki ikkunan, sillä oikeäkätinen kierre toimii samalla tavalla.
Kun sitten vanhemmiten ajoin samaa autoa, ärsyynnyin väärään suuntaan toimivaan ikkunaveiviin.
Kirjoitit lopussa
”Koska pääty ei fyysisen luonteensa pysty reagoimaan käyttäjän toimiin täysin välittömästi, ohjaimeen olisi syytä lisätä rajoitin, joka ei antaisi liu’uttaa ohjainta nopeammin kuin mitä sänky pystyy seuraamaan.”
ja aikaisemmin
”Tässä tapauksessa nappia joutuu pitämään pohjassa, kunnes pääty on oikealla korkeudella. Rasittavaa.”
Eivätkös nämä toiveet ole ristiriidassa keskenään? Jos sänkyä säädettäisiin liukukytkimellä, jota ei voi liikuttaa nopeammin kuin mitä sänky normaalisti pystyy liikkumaan niin kuinka tuo käyttöliittymä eroaa versiosta, jossa nappulaa täytyy pitää pohjassa, kunnes sänky on halutussa asennossa? Eikös kummassakin vaihtoehdossa ”aikaperustainen toteutus” sido käyttäjän aika pahasti?
Mikko, mukavaa, että luit noin tarkasti. Tekstin uudelleen luettuani pelkäsin, että joku puuttuisi tuohon.
Täytyy hyväksyä, että tämänkertainen esimerkkini oli vähän epäonnistunut.
Väitän yhä, että olisi mukavampaa ohjata sänkyä suoralla mappauksella kuin derivaattaa säätämällä, mutta ei se tosiaan tuohon aikaan vaikuta.
Panin eräänä päivänä merkille, että fontin kokoa suurennetaan Firefox-selaimessa eri tavalla kuin vaikkapa sivun zoomausta Word-tekstinkäsittelyssä. Firefoxissa fontin koko kasvaa, kun pitää Ctrl-näppäintä pohjassa ja rullaa hiirellä alaspäin (tai taaksepäin). Sivun zoomaus puolestaan suurenee Wordissä, kun pitää Ctrl-näppäintä pohjassa ja rullaa hiirellä ylöspäin. Tässä on epäjohdonmukaisuutta, mutta pitäisin kuitenkin toimivampana tuota Microsoftin ratkaisua eli suurennus tehdään Ctrl + hiiren rullaus ylöspäin (tai eteenpäin). Näin se vastaisi yleisesti esimerkiksi kodin viihde-elektronisten laitteiden säätimiä, kuten kanavanvaihtoa ja äänenvoimakkuutta.
Kappas, en tiennyt, että Wordissa on oikotie zoomaamiselle. Olen pitänyt sitä lohduttoman vaivalloisena. Toimiiko se portaattomasti, jos zoomaamisen suorittaa rullalla?
Macillähän nykyään koko näyttö zoomaantuu, kun ctrl pohjassa rullailee. Mappaus on sama kuin mainitussa Word-esimerkissä. Etenkin ohjauslevyllä tuntuu luotevalta, että eteenpäin työntäminen (vrt. ylöspäin pyörittäminen) zoomaa sisäänpäin.
Jollain tapaa ymmärrän Firefoxinkin ajatuksen, sillä alaspäin rullaaminen liittyy nettisivulla eteenpäin liikkumiseen, ja kenties myös koon kasvattaminen on ennen etenemistä kuin peruuttamista.
Wordissä sivua zoomataan hiirellä rullaten 10 %:n välein. Käyttäjä voinee asettaa askelluksen haluamakseen asetuksissa tai sormeilemalla rekisteriä (registry), tosin en ole kokeillut tätä.