Aloitan hehkutuksella kaikkien antifanipoikien kiusaksi. Katsokaa nyt, kuinka Jobs hehkuu puhetta pitäessään. Vuosikausiin ei ole miestä nähty yhtä aidon innoissaan. Kaikkea ei voi teeskennellä.

Ai 90-lukua ja synkkiä vuosia, jolloin minuakin katsottiin kuin mitäkin kummajaista. Nyt Apple on jälleen niin laajalti kaikkien kielellä, että kaiken maailman amatööritkin uutisoivat yhtiön toimista. Niin kuin vaikka Kauppalehti virheineen:

***

Suhtaudun edelleen epäileväisesti kosketusnäyttöihin. Samsungin puhelimia aiemmin kritisoidessani puhuin moittivaan sävyyn hipaisupainikkeista. Ne yhdistävät onnistuneesti fyysisten painikkeiden ja kosketusnäyttöjen huonot puolet: staattisen sijainnin ja tuntopalautteen puutteen.

Kostetusnäyttökin kärsii palautteen puutteesta, mutta mahdollistaa käyttöliittymän mukautumisen tehtäväkohtaisesti. Kannettavassa laitteessa, jossa fyysinen koko on kriittistä, se on ylivoimainen vaihtoehto kyllin suuren näytön tarjoamiseen. Tutustuin viime kesänä kosketusnäyttöihin, jotka eivät ainoastaan joustaneet painallusten alla, vaan antoivat peräti aktiivista palautetta, mutta nämä eivät näemmä vielä olleet soveliaita hyödynnettäväksi iPhonessa.

iPodin parhaita puolia on sen käytettävyys yhdellä kädellä. Perinteiset stylusta käyttävät kosketusnäyttölaitteet vaativat väkisin kaksi kättä, mikä tekee käytöstä kovin kömpelöä. iPhone hylkää stylukset, mutta yhden käyden käyttö ei silti vaikuta kovin luontevalta. Jobs itse operoi sitä jatkuvasti tukevasti kaksin käsin. Yleisenä ohjenuorana pidetään, että vaikka toimintoja lisättäisiin, yksinkertaisten asioiden olisi syytä pysyä yksinkertaisena. Näyttää pahasti siltä, että musiikin toistaminen on iPhonella vaikeampaa kuin iPodilla. Ainakin laitetta taskussa pidettäessä.

Minun sydämeni suli, kun ensi kertaa säädin äänenvoimakkuutta alkuperäisen iPodin ohjauspyörällä. iPhonessa näytön vierittämisen sanotaan olevan se juttu. Kosketusnäytöillä raahaaminen on tyypillisesti vaikeaa, mikä tekee perinteiseistä vierityspalkeista hankalia. Suunnitteluohjeissa neuvotaan yleisesti käyttämään painikkeita vierittämisen toteutukseen ja mahdollisuuksien mukaan välttämään sitä kokokaan.

iPhonessa raahaaminen on kuitenkin saatu toimimaan, ja näyttö seuraa sormea kuin sivu paperia. Näytön voi myös heittää vierimään, jolloin se jatkaa matkaansa pehmeästi hidastuen. Tätä lienee sittenkin hankalaa suorittaa yhdellä kädellä. Ainakaan Jobs ei näin tehnyt.

Yhdellä koulukurssilla viime keväänä teippasimme kiihtyvyysanturin kiinni puhelimeen ja ohjasimme näytön vieritystä kallistelemalla puhelinta. Tämä on kohtuullisen luonnollinen mappaus ja mahdollistaa yhden käden operaation. Nopeuttakin voi säädellä kallistuskulmaa muuttamalla, mutta omat ongelmansa tähänkin toki liittyvät. Monen markkinoilla olevan puhelimen tapaan iPhone sisältää kiihtyvyyssensorin, mutta en tiedä, onko moista vieritystä käytössä nykyään missään.

Jottei juttu veny aivan mahdottomaksi, suollan tähän pikaisia huomioita sitä mukaan, kun tulevat mieleen.

Olen aiemmin nurissut näppäinlukoista, joiden ohjeita ei näe lukea pimeässä. iPhone ei kärsi tästä ongelmasta.

Tapa, jolla albumeiden taustapuolilla esitetään kappalelista, jonka avulla pääsee vaihtamaan kappaleesta toiseen, on hurmastuttava.

Puhelimen responsiivisuus huolettaa aika ajoin.

Vaikuttaa, että on olemassa riski, että klikkaaminen on vaikeaa ilman, että puhelin alkaa vahingossa vierittää näyttöä.

Vau, voisiko tosiaan olla, että konferenssipuhelun ja puhelinvastaajan voisi toteuttaa niin, että joku niitä käyttäisikin. Vaan taitavatpa nuo puhelut olla niin hankalasti hinnoiteltu, ettei laite vielä riitä.

Kuulokeliitäntä on standardinmukainen, ei epämääräinen puhelinviritys.

Simkorttia varten on oma siisti kolonsa: ei tarvetta irroittaa akkua tai tehdä muuta rivoa.

Akkua ei luultavasti voi irrottaa sen helpommin kuin iPodista, mikä toisaalta mahdollistaa, että laitteen tuntuma kädessä on iPodin tapaan solid.

Kaiutin sijaitsee laitteen pohjassa mikrofonin vieressä. Kuinka puhelimella voi puhua niin, ettei koko bussi kuule?

Läheisyyssensori näyttä kaiuttimelta ja kotinäppäin mikrofonilta. Ehkä tämä tekee puhelinkäytön luontevamman tuntuiseksi.

Käyttöjärjestelmään viitattiin termillä OS X. Yleensähän tosimäkistit tapaavat ohjeistaa nyyppiä foorumeilla, että se on hei Mac OS X, senkin urpo.

Ohjelmien luvattiin olevan työpöytätasoa. Tarkemmin ei kerrottu, kuinka avoimesti ulkopuoliset voivat niitä kehittää, mutta olisiko teknisiä yksityiskohtia, kuten Core Imagea [Core Jokin se oli] mainuttu, ellei tämä olisi tarkoitus?

Laite sisältää wi-fin, mutta yllättäen iChatista ei ollut mitään puhetta…

Kamera osoittaa kiinteästi poispäin käyttäjästä, ja siinä on kuulemma aivan liian vähän pikseleitä.

Valokuvien yhteydessä käytetty nipistävä zoomausele on mainio. Valokuvaa raahattaessa [n. hetkellä 54.50] näyttää siltä, kuin Jobs tekisi tämän kahdella sormella kannettavien ohjauslevyn tapaan.

Kuvasta toiseen siirrytään pyyhkäisyeleellä.

Puhelimessa käytetään punaista ja vihreää nappulaa, kuten kännyköissä on usein tapana. Macillä ok-nappi on oikealla, Windowsissa jossain keskivaiheilla, mutta napeista yleensä vasemmanpuoleisimpana. Luultavasti Windowsin myötä, myös kännyköiden vihreä luuri on vakiintunut vasemmalle, vaikka ok usein liittyy eteenpäin kulkemiseen ja näin länsimaisten vasemmalta oikealle -konventioiden mukaan istuisi paremmin oikealle. Poikkeus säännöstä on Benefon Q, mutta se olikin kiva puhelin kaikin puolin.

iPhonessa ok on oikealla.

Paitsi, että myöhemmin se on sittenkin vasemmalla. Päättäisivät jo.

Kuulemani mukaan värinäyttöjen yleistyttyä Applella harkittiin tavallisten dialogien ok- ja cancel-nappien värjäämistä punaisella ja vihreällä, mutta tämä havaittiin huonoksi ideaksi. Punainen väri oli vihreää huomiota herättävämpi, ja houkutteli käyttäjät cancelille, vaikka he olisivat halunneet painaa ok.

Jobs korostaa toistuvasti, että ketään ei kuitenkaan kiinnosta käyttää näppäimistöä. Minä käytän varsin vähän tekstiviestejä, sillä koen kännykällä kirjoittamisen hankalaksi, mutta eipä tullut iPhonestakaan välinettä, jolla kirjoittaa muistiin pikaisia ajatuksia bussissa.

Tekstieviestiä kirjoitettaessa mainittiin, että se korjaa virheitä, mutta tätä ei tarkennettu. Viestit kirjoitettiin pitämällä puhelinta pystyasennossa. Luuulisi, että vaaka-asennossa näppäimistön saisi luontevammin kahden peukalon hakattavaksi. Tekstari-keskustelut esitetään luontevasti keskusteluina. Nokioissakin oli joskus viileinä lukiovuosinani jokin tekstiviesti-chat-toiminto, mutta en ole kuullut vielä kenestäkään, joka olisi tiennyt, mitä se tarkoitti.

Sinänsä mielenkiintoista, että Jobs olettaa kaikkien ymmärtävän, mitä push-sähköposti tarkoittaa eikä selitä sen tarkemmin.

Sähköpostiviestit voivat olla myös html-muotoisia. Kivittäkää vain, mutta minusta on kaikkiaan Hyvä Juttu, että sähköpostissa voi näin 2000-luvun kunniaksi käyttää lihavointia ja kursivointia, vaikka se olisi kuinka epähienoa noin teoriassa.

Jobs soitti pilarin kahvilaan!

Widgetit latautuivat liki yhtä raivostuttavan hitaasti kuin omalla koneellani.

Puhelinnumeron automaattinen esitystavan muokkaus (sulut, sanavälit) kuuluu jälleen sarjaan miksi vasta nyt. Pelkään tosin, että puhelin ei osaa Suomen standardia, kun suomalaisetkaan eivät osaa [ei, matkapuhelinnumeroihin ei kuulu merkitä yhdysmerkkiä mihinkään väliin].

Ei ollut puhetta, osaako laite väristä. Toivottavasti.

iPodin kuulokkeiden johdot eivät pidä Suomen talvesta. Pelkään, että tämä ei iPhonen kanssa ole suurin ongelma. Kännykkää en ole kyllä koskaan kuvitellutkaan käyttäväni hansikkaan kädessä.

Laitteessa on iPod-liitäntä. Mahtavatko lisälaitteet toimia, voiko sen liittää autoonsa.

Minun ymmärtääkseni kännyköiden nettiselaimet eivät oikeasti ole yhtä huonoja kuin Steve valitti. Nokian [Applen webkitiä hyödyntävä] nykyinen selain on kaiketi vallan hyvä.

En huomannut, käytettiinkö nettiselaimessa hyväksi jonkinlaisia eleitä. Luulisi käytettävän.

***

En olisi pannut pahakseni, vaikka One More Thing olisi ollut aikakone, niin ei tarvitsi odotella näin kauaa. Vanhan puhelimeni ohjaintikku on hajalla, joten joudun sittenkin ostamaan odotellessani uuden.

[Kiintoisaa muuten, kuinka ohjaintikun lakattua liikkumasta alaspäin, oppii kummasti käyttämään puhelimen valikko-oikoteitä.]

***

Fanipojista puheenollen – suojelkaa meitä Symbian-intoilijoilta.