Akun alle piilotettu SIM-kortti on yksi kännykkäsuunnittelun raivostuttavimmista anti-patterneista. Oletin kauan, että SIM-kortin irrottaminen ja kytkeminen virrat päällä olisi ongelma ja kortti olisi siksi tapana suunnitella niin hankalaan paikkaan. IPhone opetti, että kortin voi ongelmitta kytkeä ja irroittaa koska vain. Ilmeisesti akun alle piilottamisesta vain oli tullut tapa.

IPhonen SIM-korttiriippumattomuus kuvastaa hyvin, että laite on ensisijaisesti mobiilitietokone ei niinkään puhelin. SIM-kortti on vain yksi komponentti ja kyky soittaa puheluita vain yksi ominaisuus, jonka kortti mahdollistaa. Ilman SIM-korttiakin iPhonella voi hyvin pelailla pelejä, kuunnella kirjoja tai surffata nettiä wlanilla – ja kokonaisuus on myös suunniteltu tällä periaatteella.

***

Sain hiljattain oppia, että Nokia toimii yhä kovin puhelinkeskeisesti. Yritimme yhdistää isäni uutta E7-puhelinta kaapelilla tietokoneeseen siirtääksemme sinne vanhalta Kommarilta onnistuneesti tietokoneelle kopioidut yhteystiedot. Ei onnistunut. OVI Suite [vai mikä sen nimi nykyään on] kehotti tarkistamaan, että kaapeli on oikein kytketty tai jotain muuta epämääräistä. Kaapelissa ei ollut vikaa. Buuttailimme uudelleen puhelinta ja tietokonetta, mutta edistystä ei tapahtunut.

Kunnes mieleeni tuli absurdi ajatus: kenties puhelin tarvitsee sisäänsä SIM-kortin yhdistyäkseen tietokoneeseen. Näinhän se oli. SIM-kortti oli luontevasti yhä vanhan puhelimen sisällä.

***

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun törmäsin Nokian puhelimen erikoiseen SIM-korttiriippuvaisuuteen. Joskus noin vuonna 2006 olin ekskursiolla Nokialla ja saimme hipelöitäväksemme piakkoin julkistettavia puhelimia. En halunnut häiritä muita kokeilemani puhelimen näppäinäänillä, joten yritin mykistää äänet. Se ei onnistunut, sillä puhelimesta puuttui SIM-kortti.

[Lopulta isäni yhteystiedot saatiin siirrettyä. Paitsi osa tiedoista. Ja osa tuli puhelimeen kahteen kertaan. Sitä sattuu iPhonellakin, ei sillä. Toivottavasti iCloud tulee ja pelastaa.]