Sähkökirjat Suomessa
Akateeminen Kirjakauppa avasi sähkökirjapelin syksyllä 2010 ensimmäisenä suurempana toimijana Suomessa ja sai moitteet DRM-toteutuksestaan, Kindle-yhteensopimattomuudesta, korkeista hinnoista, suppeasta valikoimasta ja iPad-version puutteesta sekä kaikkiaan amatöörimäisestä kokonaisuudesta.
Suomalaisen Kirjakaupan hieman myöhemmin avattu palvelu on toteutukseltaan tyylikkäämpi ja sisältää jonkinmoisen tuen myös iOS- ja Android-laitteille. Samat pääongelmat vaivaavat silti sitäkin. Satunnaista selailijaa myös hämmentää, että Suomalaisella Kirjakaupalla on kolme erinäköistä verkkopalvelua: suomalainenkirjakauppa.fi, suomalainen.com ja ekirja.suomalainen.com.
Akateemisen ja Suomalaisen julkaisujen jälkeen e-kirjoja on alettu myydä myös Anttilan verkkokaupassa Elokuvat ja musiikki -osiossa, jossa selaaminen onnistuu vain kirjailijan nimen perusteella.
Tammikuussa julkaistu uudistettu Elisa Kirja Suomen laajimpine e-kirjavalikoimineen tuskin myöhästyi pahasti e-kirjapelistä markkinoiden kannalta, mutta median kiinnostus taisi olla jo ehtinyt kääntyä syksyn jälkeen muualle. Palvelun lanseeraus on jäänyt lopulta varsin vähälle huomiolle.
Elisa Kirja ja operaattoreiden palvelut
Äkkiseltään Elisa Kirjan merkittävin ero suomalaisten operaattoreiden perinteisiin palveluihin on sitomattomuus. Palvelu on avoinna kaikkien operaattoreiden asiakkaille eikä sitä käyttääkseen joudu sitoutumaan mihinkään määräaikaan, kiinteään kuukausimaksuun tai tiettyyn laitteeseen. Edes rekisteröityminen ei ole pakollista.
Tuskin olen ainoa, jota ahdistaa ajatus sitoutua useammaksi vuodeksi palveluihin. Mistä minä tiedän, asunko kahden vuoden päästä yksin vai erikseen vai Suomessa vai muualla tai onko palvelu enää silloin kilpailukykyinen – mutta maksavani tiedän, kävi miten kävi.
Tilauspohjainen mallikin voi toki toimia kuluttajan kannalta hyvin. Spotify, TVkaista ja Evernote käyttävät tilausmallia, mutta ne antavat tilata palvelun vaikka kuukauden erissä, jolloin ajatus ahdistaa paljon vähemmän.
Laitteet
Akateeminen Kirjakauppa lähti myymään e-kirjoja voimakkaasti sähköisten lukulaitteiden avulla eikä heillä ole vieläkään tarjolla omaa iOS- tai Android-sovellusta, jonne kirjoja voisi siirtää langattomasti. Suomalaisella Kirjakaupalla on oma kankeahko sovelluksensa, minkä lisäksi he myyvät lukulaitteita.
Elisa Kirja poikkeaa muista sikäli, että se on painottanut omia iOS- ja Android-sovelluksiaan eikä ole ottanut myyntiin satunnaisten valmistajien lukulaitteita. Voisi arvella, että aivan ensi vaiheessa e-kirjoista ovat kiinnostuneita tekniset edelläkävijät, jotka valitsevat mieluiten itse laitteensa ja haluavat sisältöä juuri hankkimaansa iPadiin. Valtavirtaväki taas ei kuitenkaan halua ostaa kallista ja hankalaa lukulaitetta vaan hankkii sen vasta, kun hinta ja kokonaiskokemus ovat riittävällä tasolla.
Nähtäväksi jää, mikä eink-lukulaitteiden rooliksi kaikkiaan tulee. Mitä olen itse moisia kokeillut, nautin niiden kiirettömyydestä, mahtumisesta takin povitaskuun ja näytön lukukokemuksesta, mutta suuri osa laitteista on muuten melkoisia rimpuloita. Olen toisaalta lukenut tyytyväisenä toistakymmentä kirjaa iPadillä, ja pidän väitteitä taustavalaistun näytön soveltumattomuudesta pitkän tekstin lukemiseen liioiteltuina. Suurempi riski on, että keskittyminen herpaantuu ja luikahdan päivittämään inboxiani.
Yhdysvalloissa lukulaitteet ehtivät yleistyä ennen iPadin aloittamaa tabletti-innostusta. On kiinnostavaa nähdä, kuinka käy Suomessa, jossa ihmiset osaavat jo verrata hidasta eink-näyttöä iPadin sulaviin animaatioihin. Voi hyvin olla, että halventuessaan eink-lukulaitteet löytävät paikkansa tablettien rinnalta vähän niin kuin radio television.
Kopiosuojaus
Elisa Kirja käyttää e-kirjoissaan samaa Adoben kopiosuojausta kuin muutkin suomalaiset sähkökirjakaupat sekä kirjastot. Äänikirjoissa ei ole kopiosuojausta, vaan pelkkä vesileima, minkä ansiosta ne toimivat kaikissa MP3-soittimissa.
Akateemista kirjakauppaa lyötiin nettikirjoittelussa rankasti DRM-valinnastaan, mutta vaihtoehtoja on kovin vähän. Elisa sen enempää kuin muutkaan kauppiaat tuskin haluaisivat kopiosuojauksia, sillä ne tekevät ostamisen ja ostetun tuotteen käyttämisen vaikeammaksi. Kaupalle koituu DRM-toteutuksesta vielä melkoisia kulujakin.
On vähän haljua syyttää suomalaisia kauppoja yhteensopimattomuudesta ulkomaalaisten tahojen kanssa. Amazon käyttää Kindlessään omaa kopiosuojaustaan, jota ei anneta käyttöön ulkopuolisille. Apple toimii samoin iBooksin kanssa.
Adoben suojauksen hyvä puoli on, että sillä on eink-lukulaitteissa laaja tuki. Kotimaisista kirjakaupoista ostetut kirjat toimivat melkein missä lukulaitteessa vain – kunhan se ei ole Kindle. Sääli sinänsä, että Kindle on näkemistäni eink-laitteista monella tapaa kypsin.
Elisa Kirjaa mainostetaan sloganilla ”Inspiroidu sanan vapaudesta”. Kiihkeämmin asioihin suhtautuva näkee ironiaa siinä, että sanat on kuitenkin vangittu DRM:llä. Vähemmän vihkiytyneelle käyttäjälle kopiosuojaus on tuskin periaatteelinen este, kunhan se toimii hyvin. Kindlessä ja iBooksissa kopiosuojaus toimii taustalla niin vaivatta, ettei sitä tule ajatelleeksi.
Adoben suojauksen pahin ongelma on, ettei Adobe tarjoa sitä käyttäville kaupoille kunnollista tukea. Kopiosuojaukseen käytettävää Adobe ID -tunnusta ei voida piilottaa olemattomiin, vaan käyttäjä joudutaan tekemään tästä tietoiseksi. Elisa Kirjassa käyttöönottoa on helpotettu niin, että tunnus luodaan automaattisesti taustalla, mutta olemassa se on silti.
Toinen hankaluus on, että jos suojattuja kirjoja haluaa lukea tietokoneella, tätä varten joutuu asentamaan ylimääräisen ohjelman, Adobe Digital Editionsin. Kirjakaupat ovat tehneet asentamista varten yksityiskohtaisia käyttöohjeita, joihin linkkaamalla journalistien kelpaa naureskella suomalaisen sähkökirjatoteutuksen huonoudelle. Joku toinen voisi huomauttaa, ettei Applen kautta ostettuja kirjoja ole mahdollista lukea tietokoneella ensinkään eikä Adoben Kindle-sovelluskaan kovin häävi ole.
Yhdellä tunnuksella voi valtuuttaa vain viisi laitetta tai älypuhelinsovellusta. Toisin kuin esimerkiksi Apple, Adobe ei tarjoa valtuutuksien hallintaan työkaluja, vaan kiintiön tullessa täyteen, käyttäjä joutuu olemaan yhteydessä Adoben asiakapalveluun. Elisa Kirjassa on kerrottu hyväksi havaitut sanavalinnat tilanteen hoitamiseen, mutta tilanne voisi olla aika paljon parempikin.
Hinnoittelu
Elisa Kirjan e-kirjat ovat samassa hintaluokassa kilpailijoiden kanssa: kaunokirjat maksavat parikymppiä ja kotimainen ammattikirjallisuus pahimmillaan vallan kamalasti – kuten paperiversionakin.
Yksi usein mainittu hinnoitteluun liittyvä tekijä on paperikirjojen alennettu arvonlisävero, joka ei koske sähkökirjoja. Jos paperikirja maksaa 9% arvonlisäverokannalla 20€, vastaavan sähkökirjan hinnaksi tulee 23% alv:lla noin 22,50€.
Moni muistaa mainita aivan oikein, ettei sähkökirja vaadi materiaalia, kuljetusta, varastointia ja sen sellaista. En tiedä, kuinka kirjojen kulut jakautuvat, mutta melkoisesti uppoaa varmasti myös kustannustoimintaan, jota sähköinen jakelu ei poista. Usein muistetaan mainita kansia suunnittelevien graafikoiden palkat ja kaikenlaiset projektipäälliköt. Syyttäkäämme siis heitä.
Kuluttajana mieltäisin intuititiivisesti, että samaan tapaan kuin musiikkialbumi maksaa sähköisenä 10 euroa ja cd:llä 20 euroa [vai maksaako enää.. maksoi kun viisi vuotta sitten ostin], sähköinen kirja pitäisi saada puoleen hintaan kovakantisesta uutuudesta. Varsinaisen runsaudensarven pitäisi avautua, kun vuosien varrella jo kertaalleen sähköiseksi tuotetuista kirjoista voitaisiin ottaa sähköinen uusintapainos marginaalisin kustannuksin. Itsekin haluaisin ostaa Sirolan Abiturientin, muttei sitä myydä missään.
Elisa Kirjan äänikirjojen hinnoittelu tuntuu e-kirjoja mukavammalta. Nekin maksavat pari kymppiä, mutta kirjan tuottamisen lisäksi se on vielä luettu ääneen. Tutustumisen helpottamiseksi Elisa on tuonut kauppaan 64 ilmaista Guternberg-projektin kautta julkaistua vanhaa klassikkokirjaa uusin kansikuvin.
Vaiheittainen täydentäminen keventää rekisteröitymistä
Vaikeat rekisteröitymisputket ovat monien verkkopalveluiden kompastuskivi. Elisa Kirjassa on muutamia yksityiskohtia, jotka madaltavat tutustumisen kynnystä.
Heti etusivun banneria klikkaamalla saa kuunneltavakseen äänikirjanäytteen ja pääsee katsomaan, miltä e-kirja näyttää. Samalla voi ladata ilmaisen testikirjan koneelleen ja koettaa, kuinka se toimii.
Myös koko palvelun valikoima on selattavissa saman tien. Tämä tuntuu toki triviaalilta Amazoneihin ja muihin verrattuna, mutta esimerkiksi Sonera mainostaa Koti TV -palvelunsa videovuokraamoa Suomen laajimmaksi päästämättä käyttäjää tutustumaan valikoimaan ja hinnoitteluun ennen pitkää sitoutumista.
Kun sopiva kirja löytyy, sen voi ostaa heti ilman rekisteröitymistä ja maksaa verkkopankkimaksun avulla.
Jos kuitenkin haluaa nähdä kaikki ostoksensa yhdessä paikassa ja vaikka ladata ne myöhemmin toiseen laitteeseen, voi rekisteröityä varsin yksinkertaisella kaavakkeella. (Itse en tosin kuluttajana ehkä piruuttani välittäisi antaa oikeaa puhelinnumeroa enkä suostuisi ottamaan vastaan mainospostia koko korporaatiolta, vaikka periaatteessa olisin kiinnostunut palvelukohtaisista viesteistä.) Rekisteröitymisen myötä mahdolliset ennen rekisteröitymistä ostetut kirjat siirtyvät käyttäjän kirjahyllyyn.
Rekisteröitynyt käyttäjä voi ostaa kirjoja verkkopankkimaksun avulla, mutta pidemmän päälle tunnusten kanssa sählääminen on vaivalloista. Halutessaan käyttäjä voi lisätä itselleen laskulleosto-oikeuden. Tällöin häneltä kysytään laskutusosoite ja hänet tunnistetaan pankkitunnuksilla, minkä jälkeen ostaminen onnistuu kahdella klikkauksella ja koostelasku tulee kotiin kuukauden lopussa.
Vastaavasti Adobe ID -tunnus luodaan vasta siinä vaiheessa, kun käyttäjä ostaa ensimmäisen sitä vaativan e-kirjansa. Pelkkiä äänikirjoja käyttävää asiakasta ei näin kiusata turhalla.
Kahden klikkauksen ostaminen
Laskulle ostaminen suoraviivaistaa ostotapahtumaa. Maksutapavalinnan ohella toinen poistettu asia on ostoskori. Ostoskorin konsepti on mielekäs fyysisten tuotteiden verkkokaupassa, jossa yhdellä kertaa määritellään kaikkien toimitustapa, mutta sähköisten tuotteiden kaupassa sen hyöty on kyseenalainen. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Tarkkaaavainen lukija huomaa, ettei AppStoressa ja siitä inspiroituneissa kilpailjoissa niissäkään käytetä ostoskoria. Tyypillissä verkkokauppatoteutuksissa se silti roikkuu mukana.
Ostoskorilla on toki merkityksensä myös tavaran talteenkeräämispaikkana. Tähän tarpeeseen vastaa Elisa Kirjassa erillinen muistilista. Palvelusta tosin puuttu keino ostaa kerralla koko muistilistan sisältö, mikä olisi kätevä toiminto kerralla paljon ostavalle käyttäjäkunnalle.
Ostokset säilyvät tallessa
Tuntuu triviaalilta ajatukselta, että palvelu muistaa kaikki ostokset ja antaa ladata ne helposti uudestaan koska tahansa, mutta esimerkiksi sähköisen verkkokaupan kuningas Apple ei tätä mahdollista. iTunes-kaupasta ostettua musiikkia ei saa ladattua uudestaan millään ilveellä, vaan Apple kehottaa varmuuskopioimaan musiikin cd-levyille. App Storesta ostetut sovellukset voi ladata uudestaan, mutta Apple ei kerro tuotteen sivulla, että käyttäjä on jo ostanut sen. Saati, että tarjoaisi latausmahdollisuutta tilaushistoriassaan. [Kirjoitin tästä tarkemmin aiemmin.]
Elisa Kirjassa ostokset ovat ladattavissa uudestaan Tilaushistoria-näkymässä ja jo ostamiensa kirjojen päällä käyttäjä näkee kaupassa Ostettu-symbolin.
Kevyt sosiaalisuus
Elisa Kirja tarjoaa yksinkertaista sosiaalisuutta. Kirjoja voi arvostella ja kommentoida, kuten missä tahansa kaupassa. Kommentit on myös nostettu näkyviin alueen etusivulle kevyttä dynamiikkaa tuomaan. Kommentin kirjoittajan nimeä klikkaamalla pääsee käyttäjän profiiliin, jossa hän voi halutessaan suosistella omistamiaan kirjoja ja näyttää, millaisia arvosanoja on niille antanut.
Kukapa ei olisi tehnyt päätelmiä asunnon omistajasta tämän kirjahyllyn perusteella. Älykkäät kirjat ovat esillä olohuoneen vitriinissä ja nolot pokkarit piilossa makuuhuoneessa. Vastaavan vuorovaikutuksen siirtäminen verkkoon on hedelmällistä, vaikka Elisa Kirjassa tuossa vasta alkutekijöissä ollaankin. Kirjoissa on se vinkeä piire, että monesta muusta kuluttamisesta poiketen niiden kuluttaminen on hienoa ja sivistynyttä ja sillä kelpaakin vähän kehuskella.
Facebook-integraatiota sosiaalisuus tietty huutaa kunnolla toteutuakseen.
Elisa Kirjan Facebook-sivu on varsin eloisa paikka, ja statuspäivityksissä on lämmin keskusteleva tunnelma yksipuolisen markkinointi-informaation sijaan. Itse palvelussa kommunikaatiota ei juuri harrasteta. Jos palvelu olisi pienen startupin kehittämä, sillä olisi luultavasti blogi, jossa keskusteltaisiin kehityssuunnitelmista, mutta Elisa Kirja ei paljoa itsestään kerro.
Yleisiä huomioita kauppatoteutuksesta
Siinä missä moni kauppa tukee huonosti satunnaista sisällön selaamista, Elisa Kirja tarjoaa pääsyn koko kaupan sisältöön heti ääni- ja e-kirjaosioidensa etusivulla. Valikoiman kasvaessa tämänkaltainen listaus ei ole enää käyttökelpoinen, jolloin esiin nousee tarve viisaammalle suosittelulle. Nykyään Elisa Kirja tarjoaa varsin yksinkertaiset suositeltujen, myydyimpien ja uusimpien kirjojen nostot.
Kirjalistauksen alalaidassa on perinteinen sivutus trendikkäämmän Näytä lisää -napin sijaan. Sivutus puoltaa paikkaansa tilanteessa, jossa sisältö on jonkin logiikan mukaan järjestettyä ja käyttäjällä voi olla tarve hypätä suoraan tiettyyn osioon – vaikka aakkosten loppupäähän. Näytä lisää -napin avulla tämä vaatisi ennalta arvaamatonta määrää napinpainalluksia. Aakkostetun sisällön tapauksessa sivutuksen nappien olisi tietty hyvä kertoa, mitä aakkosia niiden takaa löytyy.
Kirjalistaus on pelkistetty äärimmilleen. Hinnat ja Osta-painikkeet tulevat näkyville vasta, kun hiiren vie kirjan kannen päälle. Tämä voi olla toteutustavasta riippuen hyvinkin raivostuttavaa, mutta valikko on toteutettu varsin tukevasti ja Osta-nappi sijoitettu niin, että sitä on helppo klikata ilman, että koko valikko sulkeutuu. Valikko myös aukeaa niin, ettei se peitä muita kirjoja alleen.
Pohdin blogissani taannoin murupolkuja ja tilannetta, jossa tuote kuuluu useampaan kategoriaan yhtä aikaa. Elisa Kirjassa osa kirjoista kuuluu useampaan kategoriaan ja ongelma on ratkaistu eräänlaisella kompromissilla. Molemmat kategoriat on listattu tuotteen tiedoissa, mutta vasemman laidan kategoriavalikossa näkyy valittuna vain se kategoria, jota kautta käyttäjä on kirjan sivulle tullut.
Itse kirjasivu on yksinkertainen, mutta perusasiat ovat kunnossa. Kirjan sivulla pääsee selaamaan esikatselua ostamastaan kirjasta tai kuuntelemaan näytteen lukijan äänestä. Kirjailijan nimeä klikkaamalla saa hänestä lisätietoja ja voi tutustua muihin teoksiin. Sivulla myös kerrotaan, jos sama teos on saatavilla myös äänikirjana.
Mobiilisovellus
Elisa Kirjan mobiilisovellus julkaistiin palvelun tammikuisen uudistuksen myötä iOS-laitteille ja Androidille. Sovellus on pidetty ominaisuuksiltaan pelkistettynä, ja se keskitytty tekemään kirjojen hankkiminen ja lukeminen mahdollisimman suoraviivaiseksi.
Applen iBooks-sovellus on vienyt reaalimaailmaa jäljittelevän kirjavisuaalisuuden äärimmäisyyksiin. [Kaksi hyvää artikkelia aiheesta: Avoiding the uncanny valley of interface design ja Designing for iPad – reality check] Elisa Kirja pitäytyy abstraktimmalla tasolla. Sivujen kääntyminen on animoitu, mutta sivu kääntyy toisaalta reunaa kosketettaessa niin nopeasti, ettei tarvita erillistä valikkoa efektin säätämiselle, kuten joissain lukuohjelmissa.
Kun kirjan kannen päällä pitää sormeaan hetken, kirja nousee hyllystä ja pyörähtää ympäri. Takakannesta löytyy kirjan kuvausteksti. Efekti tuntuu niin applemaiselta, että on ihme, ettei iBooks käytä sitä.
iOS-versio on käyttöjärjestelmänsä ansiosta visuaalisilta efekteiltään ja yleiseltä tuntumaltaan Android-versiota sulavampi. On silti mielenkiintoista havaita, että Android-versio on kerännyt käyttäjiltä parempia arvosanoja. Ehkä Android Marketin kommentaattorien kynnys ei ole yhtä korkealla kuin App Storessa. Tosin suurin osa iOS-version moitteistakin liittyy kirjojen hinnoitteluun, joka ei sinänsä koske sovellusta.
Sovelluksesta on suora yhteys Elisa Kirjan kauppaan, josta on omat kännykkä- ja tablet-käyttöön sovitetut versionsa. Tässä Elisa Kirja eroaa edukseen Kindlestä, joka käyttää kosketusnäyttölaitteillakin Amazonin tavallista web-kauppaa. Toisaalta kauppaa voi Amazonin tapaan selata myös tietokoneella, josta ostokset latautuvat automaattisesti sovellukseen. Applella kirjoja ei pääse selaamaan tietokoneella mitenkään.
Kaupan puhelinversio on lukittu pystysuuntaiseksi, mutta tableteilla kirjakarusellit muuttavat muotoaan, kun laitetta kääntää. Olen silti samaa mieltä muiden kommentaattoreiden kanssa, että karusellit voisivat toimia paremminkin. Jostain syystä on miellyttävämpää painaa iBooksin nuolta oikealla päin ja nähdä, että karuselli liukuu oikealle kuin painaa Elisa Kirjan näytä lisää -nappia, joka tuo vastaavasti näkyviin yhden lisärivin, vaikka molemmissa tapauksissa on kyse vain yhdestä napinpainalluksesta. Yhteensopivuus erilaisten laitteiden kanssa tuo valitettavasti omat tekniset rajoitteensa.
Mobiilisovellus ei myöskään tue vielä äänikirjojen kuuntelua, mutta Elisa Kirjan Facebook-sivuilla on kerrottu, että ominaisuus on tulossa. Langaton äänikirjojen ostaminen vapauttaa iTunes-synkkauspiinalta ja helpottaa äänikirjojen ystävien arkea merkittävästi.
[lisäys 7.4.] Mobiilisovelluksen äänikirjaominaisuuden tarjoava 1.1-versio on sittemmin julkaistu Androidille. iPhone-versio on tulossa myöhemmin.[/lisäys]
Nimen oikeakielisyys
Innokkaimmat kieli-ihmiset ovat ehtineet teilata palvelun nimen suomen kielen vastaiseksi. En täysin ymmärrä moista. Ei tässä ole minusta kyse mistään Sampo Pankista. Tämä on ennemminkin kuin Volkswagen Golf.
Ok, tämä on mainos [mutta hyvää tarkoittava sellainen]
Elisa Kirja tekee yhteistyötä Crime Time -kustantamon kanssa. Kevään ajan on käynnissä Tykki-jatkoromaanin seuraaminen. Kokonaisuus koostuu Suomen eturivin dekkaristien luomista parikymmensivuisista tarinoista. Yksittäisiä osia voi ostaa viiden euron hinnalla tai ratkaista edelliseen osaan liittyvän arvoituksen, jolloin saatavalla koodilla seuraavan osan voi lunastaa ilmaiseksi.
Ajatus on hauska, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, että keskivertolukijan salapoliisitaipumukset ovat sen verran matalat, että tehtävistä on jouduttu tekemään turhan helppoja. Kirjat ovat sittenkin mukavaa työmatkaviihdettä ja saatavilla sekä ääni- että e-kirjamuodossa.
Jos dekkarointi ei nappaa, mutta ilmaiset kirjat kiinnostavat, kannattaa mennä Elisa Kirjan Facebook-sivulle ja ryhtyä tykkääjäksi. Siellä on tavattu jakaa kuukausittain yksi ilmainen kirja.
Köyttöliittymä 
Mielestäni mobiilisovelluksen sivun kääntöanimaatio vaatii vielä hiomista iPhonessa. Sivua käännettäessä näyttö välähtää häiritsevästi. Ensimmäisillä kerroilla luulin, että käänsin 10 sivua kerralla.
Syiksi arvelen seuraavia: 1) käännettävä sivu muuttuu harmaaksi, 2) kääntöanimaatio on leveimmillään puolet ruudusta (vrt. iBooksin 1/4 ruutua) ja 3) animaatio on niin ripeä, ettei ehdi tajuta, mitä tapahtui.
iBooks toimii tässä mielestäni huomattavasti paremmin. iBooks huomioi myös pyyhkäisyn suunnan animaatioissaan, mikä on mielestäni vain havainnollistavaa eikä edes ole ristiriidassa linkittämiesi blogien ajatuksien kanssa. Toinen vaihtoehtohan olisi poistaa kääntöanimaatio kokonaan ja hoitaa sivun vaihto samalla tavalla kuin Kindlen sovelluksessa.
Muita häiritseviä asioita ovat erittäin tahmainen kauppa ja se, että käyttöliittymän painikkeet ja muut kontrollit eivät ole yhdenmukaisia muiden iOS-sovellusten kanssa.
Erityisen hienoa verrattuna muihin suomalaisiin kauppoihin on se, että kauppa on samassa paketissa lukuohjelman kanssa ja että ostokset siirtyvät hyllyyn saman tien. Mukavaa, että iOS-laitteille saa yhä enemmän myös suomalaista sisältöä.
Olin törmännyt sattumoisin Elisa Kirjaan jo ennen tämän merkinnän lukemista ja täytyy kyllä myöntää, että meidän perheessämme innostus tökkäsi tuohon DRM-hässäkään. Ei oikein toiminut 64-bittisessä Ubuntu Linuxissa. Muutenkaan sisällön ostaminen DRM-paketissa ei kiinnosta kuin mahdollisesti kuukausimaksullisessa tilausmallissa tyyliin spotify (koko kirjasto rajattomasti käyttöön). Tällöinkin DRM voi aiheuttaa esteen palvelun käyttöönotolle, jos itsellä olevat laitteet eivät ole ”yhteensopivia” kyseisen DRM-virityksen kanssa.
Jos äänikirjat on jo saatu toimimaan ilman DRM:ää käyttäen vesileimausta, niin ei olisi varmaankaan kovin vaikeaa saada selitettyä samaa ideaa myös tavallisten e-kirjojen kustantajille. Varsinaisen vesileimaustekniikan toteuttamiselle on useita eri vaihtoehtoja, mutta yksinkertaisimmillaan ostajan nimi lukisi jokaisen sivun ylä- tai alareunassa (vrt. sivunumero tai kirjan otsikko tyypillisessä taitetussa kirjassa). Tällaisen ”kopiosuojauksen” murtaminen on mahdollista, mutta samaa voi sanoa mistä tahansa DRM-”suojauksestakin”.
E-kirjakauppojen ja lukuohjelmien käyttöliittymissä itseäni jaksaa aina ihmetyttää suuri mieltymys hyvin graafiseen sisältöön. Markkinointi on kuitenkin kohdistettu ostajajoukkoon, joka todennäköisesti tulee lukemaan ostamansa sisällön. Eikö vähemmän graafinenkin käyttöliittymä toimisi?
Kiitos perusteellisesta blogiviestistä. Tuliterä iPad2 polttelee näpeissä, ja pian pitäisi päästä lukemaan e-kirjoja. Viestistäsi oli paljon apua ja iloa!