Seisomatuellinen iPod-kotelo

Jääkööt asia-aiheet tässä kiireessä. Näytänpä, millaisen iPod-kotelon löysin Hongkongista. Siinä on varsin nokkela seisontatuki, jonka avulla soittimen saa pysymään pystyssä sekä pysty- että vaaka-asennossa. Pystyasennosta ei ole juuri hyötyä, sillä pohjan kuulokeliitännän käyttäminen ei tällöin onnistu, mutta vaakakäytön voisi kuvitella hyödylliseksi pöydän ääressä videota katsoessaan. Vaaka-asennossa musiikin kuuntelu sen sijaan toimii huononlaisesti, sillä kappaleiden skippaaminen ja äänenvoimakkuuden säätäminen on mahdollista vain pystypäin.

jalustallien ipod-kotelo

seisomatuellinen ipod-kotelo vaaka-asennossa

Kuoressa on aukko näytön kohdalla, sillä iPod touchin näyttö ei aiemmista malleista poiketen naarmuunnu käytännössä mitenkään, ja suojakalvot vain huonontavat kosketuksen toimintaa. Naarmuuntuvan taustapuolen se suojaa, mutta omassa tapauksessani se taistelu on jo hävitty. Kuoren kanssa soitin on hieman liian paksu, mutta yhtä aikaa jollain tapaa tukevampi ja käteensopivampi ja kaikkiaan pyöreine kantteineen enemmän iphonemainen.

Kuori antaa tukea myös sormelle näytön reunalla, joten pienimuotoinen sokkokäyttö onnistuu. Näppäinlukon kykenee avaamaan katsomatta liu’uttamalla sormea näytön alalaitaa pitkin. Samalla paikalla sijaitsevan äänenvoimakkuussäätimen operointi onnistuu myös, ja pienellä hakemisella löyvät myös edellinen- ja seuraava-napit.

Sikäli harmi, että säätimet ilmestyvät eri paikkaan, jos ne kutsuu näkyviin ilman näppäinlukon avaamista, sillä tuonne näytön ylälaidan tietämille ei sormi sokkona tahdo löytää.

Kotelon avulla iPodin saa pysymään paikallaan myös, jos tiskaamista vauhdittaakseen nostalgisoi 90-luvun mainoksia YouTubesta.

iPod tietokoneen ohjauslevynä

Lievä nörttivaroitus… TUAW linkkaa ohjelmaan, jolla iPod touchin tai iPhonen saa toimimaan tietokoneen etäohjauslevynä sekä virtuaalinäppäimistönä.

Tuo toimii niin hienosti, että on sääli, ettei asennukseen tarjota kunnon ohjeita. Muutama kuvakaappaus niille, joille VNC:n käyttäminen Macillä ei ole tuttua. Enpä ole minäkään tuota käyttänyt sitten Mac OS X 10.3:n, ja asiat ovat sittemmin muuttuneet melkoisesti.

Ohjelma haetaan iPodille Installerilla kehittäjän ohjeiden mukaisesti. Jotta Macciin saadaan yhteys, täytyy tehdä pari valmistelevaa toimenpidettä. Mac OS X sisältää nykyään VNC:n vakiona, joten ohjeessa mainittua Chicken of the VNC:tä ei tarvita.

Ensin laitetaan jako päälle:

J�estelm�etukset

Jako

Sitten säädetään tukiasema (tässä tapauksessa Airport Express – muut kuin Applen valmistamat toimivat jotenkin muuten) ymmärtämään VNC:n käyttämään 5900-portin päälle.

Lisa0308ohjelmat

AirPort-ty�u

AirPort-ty�u

AirPort-ty�u - makuuhuone

Nyt Touchpad-ohjelmalla voidaan ottaa yhteys Macciin. Osoitteeksi syötetään osoitenumero:5900. Salasanan voi kirjoittaa salasanakenttään, jolloin yhteyden saa jatkossa käyttöön kätevästi kahdella painalluksella.

Kootusti iPodin evoluutiosta

Ergonomian kurssilla tuli tekaista jonkinmoinen tutkielma, joten tuumin, että tässäpä hyvä tilaisuus kirjoittaa muistiin vuosien varrella tekemiäni iPod-havaintoja.

Kurssin käyttöliittymäviitekehys on vähän suppea, joten puristin mukaan siihen liittyviä asioita lähinnä sikäli kuin sain ne liitettyä luennolla sivuttuun Normanin Design of Everyday Thingsiin. Piirretty iPod on OmniGraffle-kokeilu.

Näköjään Helvetica neue ei oikein toimi tuossa pienessä luukussa. Klikkaamalla View siirtyy SlideSharen sivulle, missä tuon voi katsoa halutessaan isompana.

On näemmä kaikkiaan kovin työlästä väsätä Keynote-esityksistään versiota SlideSharea varten. Rakentumisanimaatiot haluaa enimmäkseen poistaa, jotta turhilta duplikaateilta välttyisi, mutta siihen ei ole mitään kätevää automaattista toimintoa, ja väistämättä mukaan liittyy käsityötä ja kalvojen sommittelua uudelleen. Myös tekstiä joutuu hieman lisäämään, jotta esitys toimisi ilman selostusta. SlideShare ei näemmä ole myöskään täysin uskollinen edes PDF-tiedostolle, vaan on poistanut taustan muutamista kalvoista.

Näköjään kuulokekalvon viimeinen bulletti on pudonnut pois jossain välissä. Siinä valitettiiin, että edelleenkin on vaikeaa tietää pimeässä, kumpi kuuloke on vasen ja kumpi oikea. En jaksa ladata esitystä uudestaan, kun se tuntuu olevan kamalan hidasta.

Tietty uuden makealta vaikuttavan Screenflow’n avulla esityksensä voisi jakaa audiovisuaalisemmin, mutta enpä lähtenyt moiseen nyt.

Screenflow osaa nauhoittaa yhtä aikaa näyttöä, videokameraa ja ääntä. Ei huonompi juttu, jos järjestää käytettävyystestiä eikä halua kaikkea materiaalia epäsynkronissa hujan hajan.

Unelmaohjelmassani nopeiden protojen luomiseen ja testaamiseen olisi

  • Keynote-henkinen editori sujuvammalla tuella linkityksille – mieluusti jonkinlaisella graafisella, silmukoita ymmärtävällä puumallilla ja
  • Omni Grafflen piirtokäyttöliittymällä sekä
  • Screenflow-tyyppinen mahdollisuus tallentaa testisessio kokonaisuudessaan.

Tuollaisen tekisin, jos osaisin koodata.

[Lisäys] Kappas, käyttöliittymäsuunnittelu-nicheä varten on juuri julkaistu uusi, spesifi ohjelmansa. Opacity yksinkertaistaa resoluutioriippumattomien kuvakkeiden ja käyttöliittymäelementtien toteuttamista. Via

iPod touch ja uudet interaktiomallit

iPhonen ja iPod touchin kosketusnäytöistä ja sensoriteknologiasta on pidetty melkoisesti meteliä. Coverflow toimii kiitettävän hyvin, listoja on hauskaa raahailla edestakaisin, ja valokuvia zoomailee ilokseen. Kellonaikoja pääsee pyörittelemään matkalaukun turvalukkoa muistuttavan rullan avulla, mutta valitettavasti monen sormen tunnistaminen ei toimi tuossa, vaan rullia voi pyöritellä vain yksi kerrallaan.

Kolmansien osapuolten ohjelmat esittelevät uusia nokkelia ja toimivia elepohjaisia vuorovaikutusmalleja. Yksi tunnetuimmista lienee kiihtyvyyssensoria hyödyntävä Labyrinth (YouTube-video), joka tuo perinteisen kallisteltavan kuulalabyrinttipelin iPodille. Tuntuma on mainio ja toteutus kaikkiaan konstailematon. Vielä hienompaa toki olisi, jos grafiikka olisi kolmiulotteista ja kuvakulma kääntyisi kallistelun mukaisesti reaaliajassa.

Toinen tunnettua reaalimaailman toteutusta jäljittelevä sovellus on Sketches-piirto-ohjelma (YouTube-video). Minä osaan piirtää sormellani vielä huonommin kuin kynällä, mutta sovelluksen juju ei olekaan piirtämisessä, vaan tuhoamisessa. Piirustukset poistetaan laitetta ravistamalla kuin aikoinaan etch-a-sketch-laiteessa.

[Minä en koskaan osannut piirtää sellaisellakaan. Pidin edemmän sellaisesta piirtolelusta, jossa oli oranssi kynä ja kaksi oranssi leimasinta sekä kahva, jolla näyttö lanattiin puhtaaksi.]

Hurmastuttava on myös iBlackjack-niminen korttipeli. Siinä pyydetään lisää kortteja kopauttamalla pöytää kahdesti – aivan kuten oikeallakin kasinolla. Kun ollaan tyytyväisiä, vedetään vastaavasti reaalimaailman eleen tapaan sormella vasemmalta oikealle.

Tap Tap Revolution lipsuu jo hieman huumorin puolelle. Tanssipeli Dance Dance Revolutionista [sukupolvien kuilu menee siinä, missä vaiheessa DDR lakkaa viittaamasta itä-Saksaan] nimensä saaneessa pelissä naputetaan sormea tahdissa Guitar Heroa etäisesti muistuttavan käyttöliittymän avulla.

Joissain puhelimissa ravistelua käytetään myös varsin intuitiivisesti uuden satunnaisen musiikkikappaleen aloittamiseen. Nähtäväksi jää, kuinka eri eleet vakiintuvat käyttöön ja millä merkityksillä. Marjut linkitti tähän liittyen hiljattain kiinnostavaan kokoelmaan.

Ensituntuma iPod touchiin

iPod touchini saapui viimein. Luvassa pikaisia ensikommentteja.

Erittäin tiivistetty ensikommentti: vau.

touch

(Vasta tuon promokuvan myötä tulin kokeileeksi, että näytön voi tosiaan kiepauttaa vaakasuuntaan myös noin päin. Ylösalaisin se ei sentään käänny.)

Pidempi katsaus.

En ollut ehtinyt miettiä valmiiksi, joten käsky nimetä se tuli vähän äkkiä. Päädyin hädissäni Hipsuun, mutta pitää katsoa, alkaako jokin muu nimi tuntua paremmalta.

En osaa vielä kirjoittaa sillä kovin hyvin. Ä:n tuottaminen on hankalaa, ja merkistössä on jotain häikkää, sillä iPodin Safarissa Facebookiin kirjoitettu ä näkyy väärin viestin kirjoittamisen jälkeen.

iphone.facebook.com-osoitteessa sijaitseva iPhone-optimoitu versio Facebookista näyttää esimerkkiä siitä, kuinka mobiiliwebin kuuluu toimia. Sääli, ettei Opera mini osaa näyttää sivustoa oikein. Osaisikohan Nokian selain.

Näppäimistöön liittyy pikku bugi. Kirjainnäkymästä siirrytään numeronäkymään painamalla 123-nappia. Sieltä vastaavasti takaisin painamalla ABC. Jos näppäimistö on vaakasuuntainen, painike ei kuitenkaan muutu, vaan säilyy 123:na. Tämä on erityisen hämmentävää, jos numeronäppäimistöstä siirtyy edelleen erikoismerkkinäppäimistöön, sillä silloin päädytään tilanteeseen, jossa on allekkain kaksi 123-painiketta, jotka tekevät eri asiaa.

Näppäimistön ollessa näkyvissä näyttöä ei voi pyöräyttää pystystä vaa’aksi tai päinvastoin.

Isojen ja pienten kirjainten kirjoittaminen salasanoihin on hankalaa, sillä painikkeiden merkinnät ovat aina versaaleita, joten ainoaksi vasteeksi jää katsoa, onko shift-painike varmasti pohjassa.

Verkko-osoitteita kirjoitettaessa tarvittavat . ja / ovat hyvin tarjolla, mutta kirjautumisluukkuihin sähköpostiosoitetta syötettäessä ärsyttää, että pisteen ja @-merkin joutuu kaivamaan erikoismerkkinäkymästä.

Näppäintä painettaessa näkyviin ilmestyy lätkä, joka kertoo painetun kirjaimen, mutta nuo lätkät jäävät piiloon minun sormillani.

Pidempien verkkosivujen, vaikka blogien, lukeminen on hieman hankalaa, sillä tekstiä joutuu vierittämään sormella liu’uttamalla. On myös vaikeaa suorittaa vierittäminen ainoastaan pystysuuntaisesti. Kaipaisin varmaankin jotain tietokoneiden välilyöntipainiketta vastaavaa. Uskon yhä, että tekstin vierittäminen laitetta kallistelemalla saattaisi toimia.

En täysin ymmärrä, kuinka paljon selain suurentaa verkkosivua, kun sitä napauttaa kahdesti sormellaan. Tulokset tuntuvat vaihtelevan.

Haluaisin vaihtaa kappaleita jollain eleellä napin painamisen sijaan. En ole ehtinyt vielä paljoa perehtyä musiikkiominaisuuksiin. Kuulokkeet tuntuvat aiempia paremmilta.

Laite muistaa avoimet verkkosivut vielä tietokoneen kanssa synkronoinnin jälkeenkin. On kaikkiaan hurmastuttavaa, kuinka käyttäjän ei tarvitse ajatella, ovatko ohjelmat päällä tai eivät.

Taustakuva näkyy ainoastaan silloin, kun laite on lukittuna. Taustakuva on englanniksi Wallpaper, kuten Windowsisa, mutta ei Mac OS:ssä.

”Valmis” on vähän outo selite painikkeelle, joka lopettaa YouTube-videon katsomisen. Kaikkiaan YouTube-sovellus toimii mainiosti.

Gmailin web-versio toimii hankalahkosti Safarissa.

Kaikkiaan todella makea laite, ja lähes harmittaa, että siinä ei ole puhelinta. Perustelen iPhonettomuuttani itselleni kahdella järkisyyllä. Tarvitsen puhelinta tietokoneen modeemiksi, eikä iPhone osaa tätä. Lisäksi Nokia-puhelimeni yhdistyy sekä työpaikan että kotini kalenteriin ja pitää näin tiedot ristiin rastiin ajan tasalla.