Pahoittelut hieman nurinkurisesta järjestyksestä. Tarkoitukseni oli kirjoittaa ensin yleisluontoisemmin hiljattain lukemastani Tog on Interface -kirjasta, jossa Bruce “Tog” Tognazzini kertoo Macintoshin käyttöliittymän suunnittelun haasteista 80- ja 90-lukujen taitteessa. Pelottavan monet tuolloisista kysymyksistä ovat relevantteja edelleen.

Yhdessä lukijakirjeessä Togilta kysytään, tulisiko ohjelman kaikkien ikkunoiden siirtyä päällimmäiseksi, kun yhtä ohjelman ikkunoista klikataan. Kysymys esitettiin aikana, jolloin moniajo oli vasta tulossa mahdolliseksi Macilla ja konseptit kaikkiaan hieman hukassa. Tog vastasi, että niin hienoa kuin olisikin tehdä järjestelmästä tyystin dokumenttikeskeinen, metafora on toistaiseksi sovelluskeskeinen ja näin yhden ikkunan aktivoinnin on syytä tuoda koko sovellus esiin. Hän vihjasi, että Opendoc olisi ratkaiseva ongelman kovinkin pian – eikä sitten ollutkaan, kuten tiedetään.

Sittemmin Mac OS X:n myötä tuli mahdolliseksi valita yksi ikkuna tuomatta koko ohjelmaa aktiiviseksi, ja minusta tämä on parempi näin. Windows taitaa edelleen toimia kuten vanhat Mac OS:t. Tämän pidemmälle dokumenttikeskeisyys ei juuri olekaan edennyt.

***

Hetken mielijohteesta päätin kokeilla, olisiko virtuaalityöpöydistä apua ongelmaan. En ole koskaan oikein kotiutunut virtuaalityöpöytiin, sillä en ole ymmärtänyt niiden tarkoitusta. Ohjelmien vaihtaminen on kätevää muutenkin, miksi ne täytyisi ryhmitellä omiin virtuaalitiloihinsa, joiden välillä on lisäksi vaikeaa raahailla kohteita?

Huomasin sittenkin, että Virtue Desktops, jonka kehittäminen valitettavasti lopetettiin Applen Spacesin myötä, antaa vaihtaa työpöytää kesken raahaamisen. Lisäksi se osaa ryhmitellä saman sovelluksen eri ikkunat eri työtiloihin. Näin työtilat voi rakentaa ohjelmapohjaisuuden sijaan tehtäväkohtaisesti. Vietin hetken havainnoiden itseäni ja huomasin puuhaavani limittäin seitsemää eri puuhaa. Välillä työstin muutamaa projektia. Välillä kommunikoin yleisluontoisesti. Välillä luin ja kirjoitin blogeja jne.

Noinpa loin kullekin tehtävälle oman työskentelytilansa. Kuhunkin avasin niihin liittyvät ohjelmat ja kohteet: tietyt selaimet tietyiltä sivuilta, tietyt sähköpostit valmiiksi suodatettuna.

No, ei siitä mitään tullut. Virtue Desktop toimi hieman bugisesti eivätkä ikkunat tahtoneet pysyä paikoillaan oikeissa työpöydissä. Osaa tehtävistäni oli sittenkin hieman hankalaa kategorisoida selvärajaisesti.

Kun Skype-kontaktini, jonka olin sijoittanut yhteen projektiin liittyvälle virtuaalityöpöydälle, lähestyi minua yksityisasioissa, ymmärsin, ettei maailmaa voi organisoida ja päätin lopulta luopua virtuaalityöpöytäkokeilusta liki tunnin sinnikkään yrittämisen jälkeen.

Steve Jobs esitteli äsken WWDC:n avajaispuheessaan tulossa olevaa Spacesia, eikä siinä ilmeisesti ole mahdollista pilkkoa ohjelmia useammille työpöydille, joten hyöty jää minulle yhä arvoitukseksi.

[Tämä merkintä on palautettu varmuuskopiolta tietokantahaaksirikon jälkeen, joten kommentit ovat kadonneet.]