En pidä kovin tarkasti kirjaa menoistani ja mitä olen lähipiiriltäni tiedustellut, en ole ainoa. Saattaisin silti olla kiinnostunut seuraamaan rahankäyttöäni, jos se ei vaatisi niin kamalasti vaivannäköä.

Kirjoitin aikoinani, kuinka mukavaa olisi saada kauppojen kuitit suoraan verkkopankkiinsa, mutta vielä ei ole moista näkynyt. Saa nähdä, kuinka S-ryhmän pankin kanssa mahtaa tapahtua.

Enkä välttämättä haluaisi kuittejani verkkopankkiin, sillä varsinaisesti vihaan verkkopankkiani. Jostain syystä verkkopankit mainitaan aina, kun onnistuneista web-palveluista on puhe, mutta minusta on surullista, etteivät ne ole kehittyneet mihinkään kymmeneen vuoteen. Yritin hiljattain selvittää, onko minulle maksettu yhtä suoritusta viime kevään aikana, mutta pankkini ei anna minun edes selata tililtäni ainoastaan saapuneita maksuja. Raivostuttavaa. Kaikkiaan vuorovaikutus on hyvin jähmeää ja webyksimäistä, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on, että verkkopankit on suunniteltu enemmänkin rahanhallinnan kuin kokonaisvaltaisen taloudenhallinnan näkökulmasta.

Suomi mainitaan usein edelläkävijäksi verkkopankkialalla, mutta Yhdysvalloissa tapahtuu sittenkin monenlaista. En tarkalleen tiedä, miksi henkilökohtaiset taloudenhallintasovellukset ovat niin suosittuja juuri Yhdysvalloissa. Kenties järjestelmä sairausvakuuksineen, college-rahastoineen, eläkesäästöineen ja lukuisine luottokortteineen on niin sekava, ettei ilman tarkkaa suunnittelua pärjää. Perinteisten jättiläisten Quickenin – jonka Mac-versio kuulemma sakkaa – ja Microsoft Moneyn lisäksi tarjolla on monia mielenkiintoisia pienempiä sovelluksia. iBank ja Cha-Ching näyttävät niin herkullisilta, että tekisi heti mennä syöttämään jokainen ostettu jäätelönsä kirjanpitoon.

Hienointa kaikessa on sittenkin, ettei kuluja tarvitse syöttää käsin. Pankit tarjoavat tiliotteet tallennettavina tiedostoina, jotka voi suoraan lukea kirjanpito-ohjelmaan. Mac-Quickenin pahimmaksi puutteeksi mainitaan, että siinä tietojen haku pankista ei toimi automaattisesti kuin tiettyjen pankkien kanssa. Tämä on aika pientä verrattuna siihen., ettei Suomessa mikään pankki mahdollista tilitietojen lataamista. [Vai mahdollistaako sittenkin; olenko ymmärtänyt jotain pahasti väärin?] Joissain pankeissaan menojansa voi luokitella käsin eri kategorioihin, mutta ei puhettakaan, että järjestelmä oppisi ja tekisi tämän automaattisesti.

Asian tekevät entistä mielenkiintoisemmaksi nousussa olevat web 2.0 -henkiset henkilökohtaiset talouspalvelut. Pahnan päällimmäisenä on Wesabe, joka valjastaa massojen viisauden avustamaan taloudellisten päätöksien teossa. Käyttäjät lataavat omat tiliotteensa anonyymisti palveluun ja saavat tarkasti kustomoituja suosituksia, jotka auttavat heidän tavoitteidensa saavuttamisessa. Saatavilla on myös työpöytäsovellus, joka hoitaa tietojen lataamisen automaattisesti. Tageja käytetään tehokkaasti ja järjestelmä oppii nopeasti arvaamaan, mitkä menot kuuluvat mihinkin luokkaan. Video selvittää hyvin, mistä on kyse.

Muutamat muut palvelut korostavat voimakkaammin pikkuvippien muistamista. Tällaisia ovat mm. Buxfer ja BillMonk, joka mahdollistaa myös tavaralainojen kirjanpidon. Money Trackin’ ja Geezeo vaikuttavat päällisin puolin Wesaben kaltaisilta. Wall Street Journal kirjoitti hiljattain moisista palveluista.

Kuinka te pidätte kirjaa taloudestanne, koetteko sen käteväksi ja kuinka huolestuneita olisitte omien tilitietojenne luovuttamisesta palvelun analysoitaviksi, jos tiedot nyt ylipäänsä saisi kätevästi haltuunsa?