Joulun kunniaksi tulin puuhanneeksi hieman tietokonepelien kanssa. Rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, että tulin puuhanneeksi jo ennen joulua, sillä ostin marketista halvalla viime vuoden Fifa-pelin siitä riemusta, että Bootcampin myötä yhtäkkiä mikä tahansa peli toimii koneellani.

Nielsen vitsaili kerran, että jos Doomin käytettävyyttä haluttaisiin parantaa, 3D-näkymä tulisi muuttaa kaksiulotteiseksi ylhäältä kuvatuksi kartaksi ja pyssyjen sijaan pelaajalle tulisi antaa pommeja, joilla vihulaisiin osuisi helpommin. Pelisuunnittelijat ovat kiistatta rautaisia asiantuntijoita, mutta on valtavan ironista, että pelien valikot ovat käytettävyydeltään niin kamalia. Ei näin ollut lapsuuteni Mac-peleissä [ei ainakaan Nascar Racingissä tai Civ II:ssa]. Nykyiset PC-pelit ovat suurelta osin konsolikäännöksiä, jolloin valikot on tehty konsoliohjaimien ehdoilla. Typerimmissä peleissä ei voi käyttää edes näppäimistöä pelaajansa nimeämiseen vaan joutuu noukkimaan merkkejä yksitellen näytölle ilmestyvältä virtuaalinäppäimistöltä.

Kaiken huippu on Guitar Hero III, jonka numeroita ja kirjaimia sisältävä lisenssikoodi tulee syöttää kitaraohjaimen avulla. Koodi sisältää tietenkin I- ja 1-merkkejä, joita on vaikeaa erottaa toisistaan. Sekä O:ta ja 0:llaa. Virheen sattuessa koko syötetty koodi pyyhitään pois. Microsoft on onnistunut toteuttamaan Windowsin lisenssikoodin niin, että myös B ja 8 näyttävät aivan samoilta, mutta tätä ei Guitar Herossa ollut vielä keksitty. Jos seuraavaan versioon ei mitään uutta tuoda, niin ehkä tämä sentään.

Jos pelin valikossa voi käyttää hiirtä, hiiren tuntuma on yleensä nykivä ja kursori kummallisen muotoinen. Silti ei ole mitään takeita, että kaiken voi tehdä hiirellä. Fifani alussa päädyin tilanteeseen, jossa hiirellä sai valita yhden lipuista [ovatko liput soveliaita symboleita kielille on oma juttunsa] ja klikata peruuta-painiketta. Kesti tovin ennen kuin keksin, että eteenpäin halutessaan piti siirtyä käyttämään näppäimistöä ja painaa returnia.

Hyvin usein valikot on toteutettu niin, että ne eivät käytä likimainkaan koko näytön alaa hyödykseen. Valikko saattaa näyttää ainoastaan kulloinkin valitun kohteen, jolloin ainoa keino selvittää, onko kaivattu toiminto valikossa ensinkään, on kelata kaikki vaihtoehdot läpi. Tämä on ymmärrettävää yksirivisen näytön MP3-soittimella, mutta ei suurella monitorilla.

Valtaosa outouksista on perua konsolimaailmasta, mutta en ymmärrä, miksi sielläkään olisivat tarpeellisia turhat OK-dialogit.

– Kovalevyn lukeminen onnistui!
– OK.

– Pelin lataaminen onnistui!
– OK.

– Asetusten tallentaminen onnistui!
– OK.

Asetuksien muuttaminen tapaa kaikkiaan olla ongelmallista. Aivan liian usein resoluution muuttaminen onnistuu vain pelin käynnistyksen yhteydessä aukeavan valikon kautta. Joskus tuo valikko ei tule näkyviin kuin ensimmäisellä käynnistyskerralla. Koska asetuksia yleensä säädetään, jotta saataisiin peli toimimaan käytettävällä koneella mahdollisimman hyvännäköisenä, olisi suotavaa päästä grafiikka-asetuksista suoraan pelaamaan. Kenties jopa nähdä realistinen esikatselu sitä mukaa, kun valintoja tekee. Vaan ei: aivan liian usein grafiikkaa saa säätää vain päävalikosta, joten vaikutukset nähdäkseen joutuu kahlaamaan uuden pelin aloittamiseen liittyvien vaiheiden lävitse.

Grafiikka-asetusten teknisen terminologian hahmottaminen on asiaan vihkiytymättömälle taatusti kyllin haastavaa jo ilman kelvollisen palautteen puutettakin.

Windows tuo pelaamisen omat hauskat lisämausteensa. Jos vaikka shift sattuu olemaan nappi, jota pelissä painetaan useasti, Windows kertoo viiden painalluksen jälkeen kätevistä helppokäyttötoiminnoista, joita käyttäjä on varmaankin yrittänyt aktivoida. Jos oikein hupsusti sattuu käymään, peliin palaaminen ei onnistu enää tämän katkon jälkeen.

Myös Mac-puolella on raivostuttavan tuttu ilmiö, että pelit eivät sen vertaa kunnioita käyttäjän halua poiketa välillä muiden ohjelmien puolella peliä sulkematta, että standardit ohjelmanvaihtokomennot toimisivat. Yksi happotesti on sekin, sammuuko peli painamalla komento + Q niin kuin muut ohjelmat, vai joutuuko lopettaessaan seikkailemaan sinne tänne ja vastaamaan ylimääräisiin vahvistuskysymyksiin. Yksi vahvistuskysymys on hyväksyttävissä, kuten muitakin ohjelmia lopetettaessa, mutta on älytöntä joutua vahvistamaan ensin, että haluaa lopettaa kilpailun, sitten uramoodin ja lopulta vielä, että haluaa todella palata Windowsiin.

Kuinka vain, hauskimpia ovat varoitukset ”Loading. Please don’t turn off your PC now”. Äh, juuri kun ajattelinkin sammuttaa PC:ni kesken kaiken. Joku on ilmeisesti porttauksen yhteydessä ajanut kaikki tekstit läpi etsi&korvaa-toiminnolla ja muuttanut console-sanan PC:ksi.