Osaako joku kertoa kylmiltään, miksi stage gate -malli on hyvä ajatus, jos oletetaan, että vesiputousmalli ei ole? Minulle kun ei ole koulussa opetettu, kuinka käytettävyysintoilijan tulee suhtautua stage gateen. Äkkiseltään näyttäisi, että se etenee vesiputouksen tapaan lineaarisesti vaiheesta seuraavaan ilman sen kummempia iteraatioita. Tietyn vaiheen sisällä on sallittua tehdä useita asioita rinnakkain, mutta portin läpäisyn jälkeen paluuta ei ole. Tämän eri malleja visualisoivan artikkelin luoma kuva sitä vastoin on myönteisempi.
Ymmärretään tässä yhteydessä vesiputousmalli siten, kun se on linkatussa wikipedia-artikkelissa selitetty. Tarmo Toikkanen kertoo kiinnostavasti, kuinka malli julkaistiin alun perin esimerkkinä toimimattomasta prosessista, mutta omaksuttiin sittemmin laajaan käyttöön. Kannattaa katsoa myös kommentit, kuten:
So, the “iterative process” makes the (socialistic) assumption that everyone is entitled to their job.
“Waterfall” works in capitalism, ‘iterative process” serves to justify socialism.
Köyttöliittymä 
Hmm, stage gaten vahvuus kai on siinä, että niitä tehdään rinnakkain useampia. Eli vaikka ne etenevätkin lineaarisesti, voidaan epäonnistuneiksi havaitut keskeyttää. Kai jotain lisäarvoa on siinäkin, että erotetaan vaiheita, joissa tehdään vain konseptointia – eli se lineaarinen putki näyttää vähän mielekkäämmältä kuin perinteinen suunnitelmat edellä etenevä vesiputous.
Ihan hyvää kritiikkiä ketterääkin mallia vastaan esitettiin ja ihan aiheesta – prosessi on intensiivinen ja siinä ei erikseen anneta tilaa innovatiivisuudelle ja uusien yllättävien löytöjen tekemiselle. Mutta on muistettava, että ketterää on montaa lajia ja iteratiivisia malleja vielä enemmän. Esim. meidän ryhmämme kehittämä ja käyttämä ketterä menetelmä ”Software as hypothesis” on toiminut hyvin innovatiivisena prosessina (tuloksena mm. http://lemill.net.), mutta siinä design ja etnografia ovat aika vahvassa roolissa, eli se on aika kaukana jo pelkästä scrum- tai xp-ketterästä.
Jotenkin voisi vetää yhteen, että jos prosessissa ei ole erikseen huomioitu designia (eli useampien vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittelyä ja arviointia), design helposti jää tekemättä, tai huonosti tehdyksi. Ja jos prosessissa ei ole huomioitu interaktio-, käyttöliittymä- tai graafista suunnittelua (eli sen valitun designin tekemistä hyväksi), jäävät nekin helposti lapsipuolen asemaan. Ihan niin kuin teknisempi testaaminenkin jää jalkoihin jos sitä ei huomioida jo prosessin kuvauksessa omana tehtävänään.
Kiitos kattavasta näkemyksestä! Tutustunpa tuohon LeMilliinkin.
(Pahoittelut, että kommentti jäi spämmihaaviin. Täytyisi jossain vaiheessa tehdä jotain tuollekin.)
Nou hätä, itsekin käytän spämmihaavia eikä mikään viesti pääse läpi ilman käsin tarkastusta (automaattifiltteri heittää parissa viikossa noin 1000 spämmiä roskiin, ohi pääsee ehkä 10 niiden oikeiden lisäksi).
Vesiputousmalli? Marilyn Monroe elokuvassa Niagara?