[Asensin WordPressin uudestaan ja toin vanhasta tietokannasta säilyneet viestit. Loput täytyy lisätä käsineen. Kommenttien tuominen rikkoi jälleen kaiken, joten pitää katsoa, mitä noiden kanssa teen.]

Muutaman kerran vuodessa jopa kunnollinen tietoyhteiskunnan kansalainen saattaa joutua lähettämään paperikirjeen. Miksi postimerkkiautomaateissa ei ole kirjevaakaa, jotta tietäisi, paljonko merkkejä tulee ostaa?

***

Olin ostamassa junalippua Heerlenistä Amsterdamiin viittätoista vaille seitsemän eräänä perjantaiaamuna. Automaatti hyväksyi maksuvälineeksi hollantilaiset pankkikortit sekä kolikot.

Matkalippu maksoi noin 25 euroa. Toki täällä päin maailmaa on tapana kantaa käteistä mukana eri tavalla kuin Suomessa, mutta harvalla on tuollaista summaa kolikoina.

Know the user, know the task; voisi kuvitella, että Heerlenin kaltaisessa raja-kaupungissa kyytiin nousee ulkomaalaisia. Voisi kuvitella, että he aikovat ostaa lipun kauemmas kuin seuraavaan kylään. Voisi kuvitella, että laite palvelisi heitä.

Päiväsaikaan olisi toki voinut käyttää lippuluukkua, mutta se aukesi vasta seitsemältä ja junamme lähti viittä vaille. Onnekkaasti saimme riittävällä protestoinnilla jonkun avaamaan luukun jo kymmentä vaille ja ehdimme kuin ehdimmekin junaamme.

Huvittavana yksityiskohtana kansainväliset liput maksoivat tiskiltä ostettuna viisi euroa ylimääräistä. Jos siis ulkomaisella turistilla ei sattumalta ole hollantilaista pankkikorttia eikä kolikoina tarvittavaa summaa – joka ulkomaan junan ollessa kyseessä on oletettavasti vielä korkeampikin – hän joutuu maksamaan viisi euroa ylimääräistä.

Tätä voisi pitää käytettävyysongelmana. Tai sitten nerokkaana suunnitteluna, jolla parannetaan lipunmyynnin tuottavuutta. Maailmassa kun on nykyään yhä vaikeampaa erottaa bugeja ja ominaisuuksia toisistaan.