Sähköpotkulautoja on enemmän kuin koskaan. Toimijoita on enemmän, sääntelyä on enemmän. Tämä perinteikäs katsaus kertoo, mihin kannattaa kiinnittää huomiota tänä vuonna. Laudat eivät ole paljoa muuttuneet viime vuodesta, joten keskityn tällä kertaa erityisesti eri toimijoiden hinnoittelun esittelemiseen. Tämän vuoden testissä saatiin aikaan myös kokonaan uusi voittaja.

Viime vuoden katsauksessa käsiteltiin Voi, Tier ja Lime. Kauden lopulla markkinoille tuli neljäs toimija, Dott. Tänä vuonna mukaan liittyivät Bird ja Ryder. Kun Helsingin katuja kansoittavat kuuden firman laudat ja osa käyttäjistä ei ole vieläkään oppinut olemaan ihmisiksi, lieveilmiöiltä on vaikea välttyä. Yksi hauskemmista on skuuttien hirveyteen keskittyvä Instagram-tili.

Tämä Suomen Kuvalehden tuore juttu tarkastelee ilmiötä hienosti. Siinä käsitellään onnettomuustilastoja ja julkisista lähteistä huonosti löytyvää markkinatietoa. Jutussa käy ilmi mm. että Helsingin lautamäärä on moninkertainen tarkemmin säänneltyihin Osloon ja Tukholmaan verrattuna.

(Päivitys 20.8.22: Nyt Dott-sovellus näemmä kertoo, että toiminta Helsingissä on päättynyt.)

Potkulautakasa Brysselin tapaan

Ensiksi alekoodeja uusille käyttäjille. Minulla ei ole mitään virallista yhteistyötä näiden firmojen kanssa, mutta saan toki hyötyä, jos käytät koodiani. (Koodit tarkistettu 3.4.2024)

• Alekoodi VOI-palveluun, aktivoi palvelu linkin kautta, niin saat 5 euron edestä krediittejä
• Alekoodi TIER-palveluun, aktivoi palvelu linkin kautta, niin saat 5 ajoa puoleen hintaan
• Alekoodi Lime-palveluun, aktivoi palvelu linkin kautta, niin saat 3 euron edestä krediittejä (erillinen koodi varoiksi: RWSNCJF)

Näillä koodeilla ei tänäkään vuonna saa ajella jalkakäytävillä eikä urpoilla muutenkaan, ok?

Vakiintunut hinnoittelu, paketeissa pientä hajontaa

Skuuttien hintoja näkee huonosti verkkosivuilta, joten siksi hinnastoon liittyvät haut korostuvat tämänkin blogin hakutuloksissa. Mennään kerrankin lukijoiden ehdoilla ja esitetään tämä tieto ensimmäiseksi. Tässä sovelluksista kaivettu hinnasto 25.6.2022.

Bird erottuu hinnallaan edukseen. Sen kuukausipaketti on selvästi houkuttelevampi kuin identtisesti hinnoitellut Voi ja Tier. Vastaavasti Voi ja Ryder tarjoavat kohtuullisen hintaista päivälippua.

Sähköpotkuladat ovat kalliin maineessa. Vertailun vuoksi on hyvä huomata, että HSL:n kuukausilippu maksaa 65,30 €, joten jos liikkumistarpeet rajoittuvat keskustaan, voi olla hyvinkin viisasta vaihtaa ratikkalippu sähköpotkulautaan kesäkaudeksi. Vastaavasti HSL:n päivälippu maksaa 8 euroa, joten melkein kaikilta toimijoilta saa päivälipun halvemmalla.

	Voi	Tier	Lime	Dott	Bird	Ryder
Avausmaksu	1 €	1 €	1 €	1 €	1 €	1 €
Minuuttimaksu	0,22 €/min	0,22 €/min	0,19 €/min	0,22 €/min	0,19 €/min	0,20 €/min
Päivämaksu	6,90* (100 min)	7,99 (120 min)	9,99	7,99 (10 ajoa)	6,99 (10 ajoa)	4,70 (100 min)
Kuukausimaksu	34,99 (300 min), 79,90 (750 min)	34,99 (300 min)	– –	39,90 (60 ajoa)	29,99 (500 min)	69,00 (750 min)
Kuukauden ilmaiset avaukset	– –	5,90	5,99	1,99	– –	– –
Muu paketti			3 päivää, 28,99	Meno–paluupassi, 2,99

Uuden säätelyn tuhkimotarinat

Viime vuoden jälkeen sääntelyä on lisätty. Enimmäisnopeus on alennettu 25 km/h:sta kahteen kymppiin, pysäköinnin yhteydessä on pakko ottaa valokuva ja matkan aloittaminen keskiyön jälkeen on estetty viikonloppuisin. Etenkin viimeinen sääntö on ärsyttävä. Olen monta kertaa yrittänyt napata laudan käyttööni ihan selvinpäin kotiin päästäkseni ja joutunut pettymään.

Urbaanissa elämässä selvitäkseen täytyy painaa mieleensä erilaisia määräaikoja: ennen kello yhdeksää pitää muistaa käydä kaupassa, jos aikoo juoda kaljaa ja ennen puoltayötä pitää muistaa lähteä kotiin, jos aikoo liikkua selvinpäin.

Kaupungissa on periaatteessa varattuja paikkoja sähköpotkulaudoille, mutta varsin hajanaisesti.

Laitteet tuntuvat tulleen valmiiksi

Vaikuttaa, että laitteiden osalta evoluutio on tullut varsin valmiiksi. Voin ja Tierin laudat ovat samankaltaisia kuin viime vuonna. Tukevia, suurirenkaisia, vaihtoakkuisia. Viime vuonna moitin Voin ohjausta kiikkeräksi. Ehkä olen tottunut siihen tai sitä on muutettu, mutta en huomaa ongelmaa enää. Molempien vilkut ovat yhä käyttökelvottoman hankalia: sormella painamalla on vaikea tuntea, onko vilkku päällä eikä vilkun nollaaminen ole helppoa. Edelleen kannattaisi katsoa skoottereista tai moottoripyöristä, kuinka tämä kannattaa hoitaa.

Koska vilkkua on vaikea käyttää, näytän suuntamerkin kädellä. Tasapaino säilyy, kun nojaa samalla tankoon.

Tierin Tampereella testaamaa kypäräsäilöä ei tänään vuonna ole näkynyt Helsingissä. Sääli sinänsä.

Voin laudan etuja on kauppakassikoukku. Tierillä on langaton lataus puhelimelle, jos puhelimensa jaksaa virittää telineeseen. Joskus olen ripustanut kauppakassin myös Tierin puhelintelineen tyveen.

Vaikuttaa, että Dottin laite on vastaava kuin Tierillä ja edelleen että Ryder muistuttaa Voita. Näissä on pientä eroa puhelintelineen sijoittelussa. Omani ei edes mahtunut Dottin telineeseen. Tuntuu yllättävältä, että Dott ja Ryder päättävät saapua markkinoille näin tukkoisessa tilanteessa tuotteella, joka ei erotu edukseen oikein mitenkään.

Dott ja Tier muistuttavat toisiaan

Lime on uudistanut lautansa tälle vuodelle. Viime vuonna sen laudat vaikuttivat pienine renkaineen vanhanaikaisilta. Tämän vuoden malli on tukevampi, mutta tuntuu käytössä laiskalta.

Lime on kehittynyt viime vuodesta

Bird luottaa myös omaan uniikkiin lautaansa. Se on muotoilultaan silmääni kiinnostavin ja muistuttaa etäisesti lintua. Ohjauksessa on mukana keskittävä jousi, joka yhdessä keskimääräistä kiihtyvämmän moottorin kanssa luo jännän tunnelman. Voi olla, että olen vain ehtinyt tottua liikaa Voihin ja Tieriin, mutta muutaman kokeilun ensi huumassa sanoisin, että Birdin ajaminen on hauskinta.

Bird on muotoilultaan persoonallisempi

Testilenkki kesti 25 % kauemmin kuin viime vuonna

Voidakseen kutsua itseään vakavasti otettavaksi potkulauta-analyytikoksi on syytä altistaa laitteet myös nopeustestiin. Huomautettakoon, että minulla ei ollut tällä kertaa ilmaisia ajoja käytössäni, joten päätyin investoimaan tähän osioon lukuisia euroja oikeaa rahaa.

Ajoin saman testilenkin kuin vuosi sitten, jolloin lautoja ei ollut vielä rajoitettu. Mittaukset on tehty samalla Polar M400 -kellolla kuin viimeksi, kaikkien laitteiden akku oli lähes täysi. Reitissä on tiukkaa alamäkeä, tasaista ja ylämäkeä, jotta lautojen välille saataisiin eroja aikaan. Tavanomainen kaupunkiajo sisältäisi luultavasti enemmän tasaista osuutta.

Mitatuissa ajoissa ei ole pysähdytty risteyksiin. Jos törmäsin liikenteeseen, ajoin testilenkin uudestaan – ja kirosin mielessäni, että satuin viime vuonna valitsemaan juuri tämän reitin testilleni.

	Voi	Lime	Dott	Bird	Voi (2021)	Lime (2021)
Kesto	02:27	02:30	02:25	02:23	02:01	02:46
Huippunopeus	23,3	23,1	23,4	23,1	27,0	24,1

Vertailusta puuttuu Tier, joka ei suostunut aukeamaan väliaikaisen ongelman vuoksi sekä Ryder, joka ei suostunut hyväksymään maksukorttejani. Saatan kokeilla niitä joskus toiste. Sinänsä Tierin lauta näyttää päälle päin kovasti samalta kuin Dott ja vasvaavasti Ryder samalta kuin Voi.

Viime vuonna Limen lauta hyytyi todella pahasti alamäessä. Tämän vuoden Lime-malli oli nopeuden kuristamisesta huolimatta 15 sekuntia viime vuotta nopeampi.

Birdin vauhtikäyrässä näkyy huomattava tasaisuus niin ala- kuin ylämäessä. Sen turvin se kiri tällä kertaa voittoon. Mittarin korkeuslukemaan ei kannata uskoa liikaa. Lähtö ja maali sijaitsivat kuitenkin samassa paikassa.

Kyynisempi voisi ajatella, että kunhan vauhti pysyy kävelyyn verrattuna riittävän korkeana, potkulautafirmoilla ole mitään sitä vastaan, että matkat kestävät jopa 25 prosenttia kauemmin. Jokainen sekunti maksaa.

Kesän mittaan kaupungille on ilmestyny hidastusalueita, joissa nopeus hidastuu kävelyvauhtiin. Narinkkatorin vieressä oleva Tennispalatsille johtava tie, Linnunlaulun silta, Finlandiatalon edessä oleva puisto jne. ovat paikkoja, joita kannattaa välttää.

Kävin kesällä Brysselissä, jossa huippunopeus oli yhä 25 kilometriä tunnissa. Oli hauskaa huomata, kuinka kovalta se yhtäkkiä tuntui – ja riemastuttavalta. Ajelin ympäriinsä keskiyön jälkeen viikonloppuna ja mietin, että paha EU-byrokratia ei ole maineensa veroinen.

Sovellukset täyttävät tehtävänsä

Kaikki sovellukset selviävät tehtävästään hyvin. En tällä kertaa kellottanut avausnopeuksia. Voin sovellus tuntuu yhä huomattavasti Tieriä nopeammalta aukaisemaan laudan. Vastaavasti Voi vaatii yhden ylimääräisen painalluksen koodin lukemisen jälkeen, joka helposti unohtuu, jos käyttää välissä toisen merkkistä lautaa.

Käyttöliittymämielessä on kiinnostavaa seurata, kuinka sovellukset alkavat pikku hiljaa huomata, että ei ole fiksua sijoittaa valikoita näytön yläreunaan nykyisillä suurinäyttöisillä puhelimilla. Vanhana mobiilikäyttöliittymäsuunnittelijana olen saarnannut tätä kauan.

Voin sovelluksessa ilahduttaa edelleen, että se näyttää ajon aikana ilmoituksen puhelimen lukkoruudulla. Tästä pääsee nopeasti takaisin sovellukseen päättämään ajon. Toki siinä voisi olla painike suoraan, niin tämä kävisi vielä vähän kätevämmin.

Mahdollisuus avata monta lautaa yleistyy

Viime vuonna Lime oli ainoa palvelu, joka antoi yhden käyttäjän avata monta lautaa. Kaupallisesti on ymmärrettävää, miksi kaikki eivät mahdollista tätä: on parempi juttu liiketoiminnalle haalia lisää käyttäjiä pakottamalla kaikki asentamaan oma sovelluksensa ja liittymään jäseniksi. Toisaalta tämä johtaa ikävään lieveilmiöön, jossa useampi ihminen ajaa yhdellä laudalla. Se on tuomittavaa ja typerää (ja samaan aikaan jollain tavalla potentiaalisen romanttista).

Tänä vuonna myös Bird ja Tier mahdollistavat useamman laudan avaamisen kerralla. Avaaja on vastuussa laudoista, ja koko lasku veloitetaan yhdeltä kortilta.

Käyttäminen ilman sovellusta

Lime on toteuttanut esimerkillisesti mahdollisuuden aloittaa ajaminen ilman sovelluksen lataamista. iOS-laitteilla tähän käytetään App Clip -nimistä tekniikkaa ja Androidilla Instant Appiä. Täytyy myöntää, että minulla oli vähän suuremmat odotukset tällaisen sovelluksettoman käyttötavan leviämisestä Applen julkaistua App Clipit, mutta mukavaa nähdä, että tekniikkaa käytetään edes jossain. Ongelmana taitaa olla, ettei kukaan edes osaa olettaa, että mikään voisi toimia näin suoraviivaisesti ilman erillisen sovellukesn lataamista.

Olen aiemmin kaivannut mahdollisuutta lopettaa ajo painamalla nappulaa laudassa. Nykyään tätä on jokseenkin mahdotonta toteuttaa, kun laudasta pitää ottaa lopuksi myös valokuva. Olisi mukavaa nähdä ajon aikana jatkuvasti, onko sellaisella alueella, jossa pysäköinti on sallittua. Pysäköintialueita on rajoitettu tänä vuonna, ja joskus on ärsyttävää taluttaa lautaa yhdessä kädessä ja pitää puhelinta toisessa kädessä etsiessään paikkaa, jonne ajon voisi päätää. Etenkin kun tietää olevansa luvallisella alueella, mutta laudan GPS sattuu paikantamaan parikymmentä metriä vikaan. (Ja erityisesti, jos tietää, että juna tulee ihan kohta ja alkaisi olla jo vähän kiire.)

Suositus: lataa kaikki tai harkitse kuukausitilausta

Suositukseni on sama kuin aiempina vuosina: kaikki laudat toimivat hyvin, joten kannattaa luoda tili eri palveluihin ja napata käyttöön se se lauta, joka sattuu olemaan hyvässä latauksessa ja lähinnä.

Jos haluaa keskittää ajojaan tai hankkia kausikortteja, parhaan diilin tarjoaa tällä hetkellä Bird. Se on myös laudoista nopein ja subjektiivisesti arvioituna kenties mukavin ajettava.

Yllätyshaastaja takavasemmalta

Katsaukseni oli valmis jo kesäkuussa, mutta sitten yllättäen julkaistiin uusi haastaja: sähköinen polkupyörä nimeltään Freebike. Siinä on muutama kiinnostava ero verrattuna sähköpotkulautoihin:

• Sen saa käyttöönsä ilman sovellusta
• Siinä ei ole avausmaksua. Pysäköinti sen sijaan maksaa, jos pyörän jättää ei-toivottuun paikkaan (sama malli kuin Helsingin ensimmäisen kauden Hoop-laudoissa)
• Siinä ei ole nopeusrajoitusta (joskin moottori kytkeytyy jossain vaiheessa pois)
• Sillä ymmärtääkseni saa ajaa myös viikonloppuöisin
• Minuuttihinta 0,15 € on halvempi kuin potkulaudoilla

Pyörä on raskas, ja ilman moottorin avustusta se olisi tuskainen poljettava, mutta avustettuna matka taittuu mukavasti. Henkinen kynnys polkupyörän kyytiin nousemiseen on vähän suurempi kuin potkulaudalla, mutta vastaavasti meno tuntuu tukevammalta.

Samanlaista menemisen riemua ei tietenkään synny kuin Helsingistä viive vuonna vetäytyneellä mopoksi rekisteröidyllä Bond-pyörällä. Siinä kiihtyvyys oli liki yhtä riemastuttavaa kuin Särkänniemen MotoGee-vuoristoradassa.

Freebiken pyörässä on sähkömoottori – ja se on sen verran painava, että on syytäkin

Ohjaustangossa on nuoli, joka kertoo lähimmän maksuttoman pysähdyspaikan. Käytännössä sitä on vaikea seurata eikä sopivaa paikkaa tunnu ikinä olevan siellä, missä liikun. Olen mennyt pari kertaa töihin keskustaan Freebikellä, jolloin lähin maksuton parkkipaikka on jossain kahden sadan metrin päässä. En ole lähtenyt etsimään tarkemmin.

Tuo voisi toimia paremmin, jos asennoituisi siihen kuin kiinteäasemisiin kaupunkipyöriin, mutta kun on kerran tottunut pysäköinnin vapauteen, on vaikeaa palata takaisin.

Käyttö onnistuu ilman sovellusta. Riittää, että vetää jarrun pohjaan ja vie maksukortin lukijan viereen.

Nopeustestissä polkupyörä murskaa potkulaudat. Mittauksessa oli ongelmia eikä sijainti tallentunut oikein, mutta kesto 2:01 on viime vuoden nopeimman laudan tasolla. Toisaalta jälkeenpäin testaaja on silminnähden hikinen.

Freebiken tuntuma muistuttaa potkulautafirmojen monissa muissa kaupungeissa tarjoamia polkupyöriä. Kööpenhaminassa taisi olla pelkkiä polkupyöriä ja Pariisissakin niitä näkyi paljon lautojen ohella. Näin joskus Tier-sovelluksessa yksittäisen pyörän jossakin kenties Vantaalla, mutta kadulla en ole sellaiseen törmännyt. Olisi kiva saada niitä tännekin.

Ulkomailla moni tuttu merkki tarjoaa myös polkupyöriä. Näitä olisi kiva saada tännekin.

Ranskassa laki mahdollistaa, että suojatien edessä olevaan tyhjään tilaan tehdään potkulautaparkki.