PC is personal again, mainostaa HP ja saa minut ihmettelemään, sillä minulle on opetettu, että henkilökohtaisen tietokoneen aikakausi oli 80–90-luvulla.
***
Ubiikista maailmasta puhutaan paljon kaikenlaista. Yksi puoli on vapautuminen ajatuksesta, että tekninen laite nähdään teknisenä laitteena sen sijaan, että ajateltaisiin, mitä sillä voidaan tehdä. Höyrykoneiden aikakaudella koko tehdas rakennettiin ainokaisen voimanlähteen ympärille ja energia johdettiin paksuilla akseleilla laitoksen joka kolkkaan. Nykyisessä autossa on kymmeniä moottoreita, mutta käyttäjä ei miellä käyttävänsä moottoria, vaan säätävänsä peiliä. Eikä käyttäjä tietenkään miellä itseään käyttäjäksi vaan kuljettajaksi.
Ubiikissa maailmassa käyttäjien ei tarvitse enää kantaa omia laitteitaan mukana joka paikkaan, vaan he nappaavat pöydällä lojuvan älykkään laitteen siinä kuin palan paperia. Jokunen sata vuotta sitten tekstikin oli kallista ja liki pyhää. Nykyään sitä painetaan mihin tahansa. Hienomman tekniikan kanssa on määrä käydä kovaa vauhtia samoin.
***
Mietin vain, haluammeko me tätä. Ihmisillä on tapana kiintyä kapineisiinsa. Mac-käyttäjät nyt tietenkin ristivät lelujaan [ensimmäinen iBookini oli Matilda, nykyisen PowerBookini nimesin hätäkasteella Futuraksi], mutta ihan terveiden miestenkin tiedetään antaneen nimiä rynkyilleen armeijassa.
Vaikka naisia istuisi joka oksalla, useimmilla on tapana tyytyä yhteen kerrallaan. Ja myydänpä maailmalla viidensadan euron kuulakyniäkin. Ei niitä huvita jättää pöydille lojumaan.
Minä en tiedä, onko ihminen sittenkään luonnostaan ubiseksuaali.
***
[Tämän tekstin ajatus syntyi joululomalla lukiessani Hesarista presidenttiehdokas Sauli Niinistön haastattelua, jossa toimittaja kysyi asiaankuuluvasti, seurusteleeko Niinistö. Toki, useiden henkilöiden kanssa joka päivä, ubiseksuaali Niinistö vastasi.]
Köyttöliittymä 
Havaintojeni perusteella naiset eivät pidä käytettävyystermien soveltamisesta naisiin. Kenttätestasin affordanssijuttusi. Ei toimi.
Haun kannalta voisi sikäli olla eduksi pitää naisjutut tavallisen Pää Auen puolella. 🙂
Niin, tätäkin ajatusta panttasin joulusta lähtien ennen kuin uskalsin julkaista, ja huonostihan siinä kävi: joku lopetti Köyttöliittymän blogilista-tilauksen luullakseni ensimmäistä kertaa.
Pitänee palata asialinjalle…
No ehkä asiallisuudesta oli poikettu hieman leikkimielisyyden suuntaan tällä kertaa, vai vaikuttikohan ubiikin tuominen peliin tilauksen lopettamiseen.
”Ubiikissa maailmassa käyttäjien ei tarvitse enää kantaa omia laitteitaan mukana joka paikkaan, vaan he nappaavat pöydällä lojuvan älykkään laitteen siinä kuin palan paperia”
”Mietin vain, haluammeko me tätä.”
Minulla on tähän vähän yleisestä linjasta poikkeavaa näkemystä. Alkua siihen on matkalla blogissa: http://www.matkalla.org/blog/archives/2006/04/001358.html
Ubiikkimaailman visiot pitävät yleensä sisällään sen, että kaikissa laitteissa ja koko ympäristössä on älykkyyttä ja nämä ovat helposti käytettävissä kaiken aikaa. Näinhän se on, mutta tämä visio on puutteellinen. PA:kin viittaat, että ihmiset tykkäävät kiintyä kapineisiinsa, tämäkin totta ja otettava ehdottomasti huomioon. Tulevaisuuden ubiikkia käyttöliittymää hakiessa pitää kolme asiaa yhdistyä. 1. Älykkäät palvelut ja ubiikki teknologia pitää olla aina saatavilla ja mahdollisimman helposti. 2. Käyttäjällä on omakohtaiset vaatimukset, rajoitteet, rutiinit ja mieltymykset käyttäessään älykkäitä palveluita tai teknologiaa. 3. Käyttäjä ei halua oppia, tietää tai muistaa mitään ylimääräistä käyttäessään palveluita tai teknologiaa. Tästä ei seuraa se, että maailma on pullollaan teknologiaa ja palveluita, jotka käyttäjä ottaa suoraan käyttöön pöydältä lojumasta. Kohdat 2. ja 3. eivät toteudu: käyttöliittymä ei voi olla personoitu ja käyttäjällä pitää olla tieto miten juuri sitä käyttöliittymää käytetään.
Näyttäisi olevan vain yksi hyvä ratkaisu: agentti eli tässä tapauksessa henkilökohtainen käyttöliittymä. Agentti täyttää kohdat 2. ja 3. se on ideaalin personoitu ja käyttäjän tarvitsee osata käyttää vain omaa agenttiaan. Agentti tuntee käyttäjänsä täysin ja tarjoaa juuri sellaisen käyttöliittymän kuin käyttäjä tarvitsee. Ubiikki ympäristö ja agentti kommunikoivat sekä agentti ja käyttäjä kommunikoivat. Ubiikin ympäristön ja käyttäjän ei tarvitse suoraan tietään toisistaan mitään. Käyttäjä voi kiintyä agenttiinsa ja nimetä sen ja pitää sitä vaikka elinkumppaninaan, jos siltä tuntuu. Agenttia ei jätetä pöydälle lojumaan, vaan se on aina mukana, proaktiivisesti toimimassa ja multimodaalisesti tavoitettavissa. Ihmettelen miksi tämä unohtuu ubiikkitarinoista. On aina parempaa käytettävyyttä, jos käyttöliittymä vaatii mahdollisimman vähän resursseja käyttäjältä. Ubiikkitarinoissa tarjotaan aina miljoona palvelua tai kapinetta, jotka ovat näkymättömissä. Saatavuus on huipussaan, mutta miksi opetella käyttämään kaikkia juttuja erikseen, kun riittäisi, että teknologia voisi opetella tuntemaan sinut.
Eli älykkäitä laitteita lojuu pöydillä ja ne ovat kenen tahansa käytettävissä agentin avulla, joka on oma. Laitteisiin ei kiinnytä eikä niitä tunneta vaan agentti tietää mitä laitetta tarvitaan ja käyttää sitä käyttäjän puolesta.
Kiinnostavia pointteja, pitää panna hautumaan.
Epäilen, että agentteihin suhtaudutaan hieman varoen, kun on nähty, kuinka raivostuttava Officen assistentti osaa olla…
Jep, office assistenttia voisi kutsua agenttiteknologioiden kehityksen riippakiveksi. Se on selkeästi tunnetuin agenttipiirteitä omaava härpäke ja samalla tutkitusti enemmän häiritsevä kuin avustava. Myyppä siinä sitten uusia kehitteillä olevia käyttöliittymäagentteja tai ideoita, kun vastapuolelta tulee kommentti ”ai se on vähän niinku officen klemmari, ei kiitos” Se ei adaptoidu milläänlailla eikä oikeasti yritäkään auttaa käyttäjää kohdennetusti, tavallaan on siis vaan olevinaan agentti. Tulen jatkossakin näiden agenttiajatuksien kanssa häiriköimään muiden blogeihin sekä tuolla omalla tule,vaisuuden puolella, koska itse olen niihin sitoutunut väitökirjatutkimuksen muodossa seuraaviksi vuosiksi.
tulipas edustavaan kohtaan typo, eli siis väitöskirjatutkimuksen tai ehkä väitöskirjatyö olis parempi, sillä en kuitenkaan väitöskirjoja tutki. 🙂
Paluuviite: free cheap zyban
[@/home/web/it