Naispuolinen tuttava pohdiskeli ääneen, minkä merkkinen musiikkisoitin kannattaisi hommata. En ollut itse kovin julistuksellisella tuulella, mutta seurueessa oli toinen, joka totesi, että iPod, ilman muuta, sillä siinä on ylivertainen käyttöliittymä ja kaikkiaan kokonaisuus, joka vain toimii.
Soittimen hankkija oli epäileväinen. Tivasi, mitä se tarkoittaa käytännössä. Oli kuitenkin kuullut, että Applen tuotteet ovat aina muita merkkejä kalliimpia.
Käytettävyys ei sittenkään ole jokapäiväinen termi, mutta suosittelija lähti liikkeelle esimerkillä, joka yleensä toimii.
– No siis, tiedäthän sinä, kuinka raivostuttava joku Windows on; iPod ei ole sellainen, hän yritti.
– Kyllä mä osaan käyttää Windowsia, soittimen hankkija vastasi.
***
Ja mietin, että moni suhtautuu tekniikkaan kuin ajokorttiin. Ensin käydään sääntömuotoinen koulu ja sitten joko osataan tai ei osata ajaa autoa. Moni ajattelee sittenkin Nielsenin viidestä käytettävyystekijästä etupäässä opittavuutta. Ei edes tehokkuutta, saati miellyttävyyttä.
Moni on tyytyväinen opittuaan, kuinka tietty temppusarja tehdään, eikä sure sitä, että matkan varrella joutuu suorittamaan viisi ylimääräistä klikkausta, syöttämään ehkä tietoa, jonka kone jo tietää – ja että lopultakaan tämän tempun osaaminen ei mitenkään helpota toisen tempun keksimistä.
Kyllä mä osaa tätä käyttää. Ja jos proseduuri pääsee unohtumaan, sitä vartenhan on manuaalit. Näyttää siltä, että käyttäjäkeskeinen suunnittelu ei ole luonteva lähtökohta vielä edes käyttäjille.
***
Radiossa kysyttiin taannoin satunnaisilta helsinkiläisiltä, käyttävätkö Macciä vai PC:tä ja miksi näin. Yksikään PC-ihminen ei perustellut valintaansa odotetuilla argumenteilla: että PC:lle saa pelejä ja Symbian-koodaaminen tökkii Macillä. Kaikki sanoivat, että koska mä en osaa käyttää Macciä.
Minusta tuntuu, että Macciin vaihtaa nykyään etupäässä astetta geekimpi väki. Muut eivät uskalla, sillä osaavat jo käyttää Windowsia.
Köyttöliittymä 
Paluuviite: Visa Kopu » Käytettävyys on eri asia kuin opittavuus
Joo, käytettävyydellä on ainakin toistaiseksi vielä vaikea myydä käyttötavaraa kadunmiehelle. Olen itsekin monesti ihmetellyt, kun monille se ainoa menetelmä tietokoneiden ja elektroniikan kanssa on, että kun oppii toistamaan tietyn sekvenssin juuri samalla tavalla, niin sitten osaa. Tämä lähes sotii oppimaani kognitiotiedettä vastaan: mikseivät he edes yritä muodostaa laitteen toiminnasta mentaalimallia ja yritä ymmärtää miten se toimii? Kaipa siinä jotain virheidentekemispelkoa on. Kyllä minullakin saattaisi olla vähemmän innostusta kokeilla purkaa pian räjähtävää pommia jollakin luovalla tavalla, piittaamatta manuaalin ohjeista.
Kun näin ajattelee osaamisen, niin on ymmärrettää, että suurella vaivalla hankittua pääomaa pidetään arvossa, eikä haluta muuttaa totuttua käyttäytymistä. Silti vaan jaksan uskoa, että korkealla käytettävyydellä tarjottu käyttäjään oikein kohdistuva hyöty on voittajakonsepti. iPod lienee tästä hyvä esimerkki (ja vielä esteettinen kaiken kukkuraksi).
Opittavuus on tärkeä osa käytettävyyttä, siis että jokin asia on helppo, looginen oppia. Tarpeettomien askeleiden karsinta auttaa tässäkin merkittävästi. Useinhan juuri geekimpi väki valittaa opittavuuteen panostetun liikaa ominaisuuksien ja muokattavuuden kustannuksella.
Niinpä vaan minullakin on Wintoosa tässä pöydällä, vaikka Linuxiin on pitänyt siirtyä jo vuosikausia. Sitä ei voi sanoa kuin laiskuudeksi 🙂
iPodin menestys on siunaus kaikille meille, jotka toivovat joskus vielä työllistyvänsä näillä jutuilla…
Useinhan juuri geekimpi väki valittaa opittavuuteen panostetun liikaa ominaisuuksien ja muokattavuuden kustannuksella.
Tosiaan, minäkin ajattelin ensin, että väki korostaisi tehokkuutta kaiken ylitse, mutta yllättävän moni on valmis nielemään tehottomuudenkin, kunhan ei tarvitse muuttaa mitään. Kyseessä ollut henkilö oli sentään hänkin it-alan di.
Tai kuten rakas vaimoni sanoi räplättyään uutta Ipod Nanoa viiden minuutin verran: ”Aaargh! Mä en osaa käyttää tätä!” 😀
On myös hauska millä erityisesti elektroniikkaa edelleen markkinoidaan: tehoilla, hinnalla ja uusimmalla tekniikalla. Ootteko ikinä nähnyt läppäri, jota olisi markkinoitu helppokäyttöisyydellä? Itseäni ärsyttää mm. se miten kännyköitä myydään Giganteissa ja marketeissa: pääset hipeltämään vaan malliversiota, muttet kokeilemaan tärkeintä, eli käytettävyyttä.
Itse olen siirtynyt muutama kuukausi sitten töissä Mac -aikaan. Kotona hyrrää edelleen PC. Jos oikein rehellinen olen, niin en ihan tajua Macin ylistystä. Voi toki olla, etten vielä hallitse kaikkia kikkoja kun PC elämää on takana 13 vuotta. Pitänee katsoa vuoden päästä mikä on fillis.