Olen käytellyt viime aikoina jonkin verran Excelin ja Powerpointin Mac-versioita ja tulin nyt nillittämään satunnaisista epäkohdista.

Tämä räikeä typeryys liittyy koko Office-pakettiin. Jostain systä dokumentti-ikkunan ja oikotiepaletin välissä sijaitsee ärsyttävä PDF-palkki, joka sisältää kaksi hyödytöntä PDF:iin liittyvää painiketta (en tiedä tarkemmin, sillä olen aina luonut PDF:t Tulosta-valikon kautta niin kuin kaikissa muissakin ohjelmissa tehdään).

Nuo kaksi painiketta todella haluavat välttämättä sijaita omalla rivillään, vaikka varsinaisen palkin oikeassa laidassa riittäisi tilaa. Näin ne päätyvät viemään efektiivisesti hyödyllistää työskentelyalaa korkeutensa ja dokumentti-ikkunan leveyden tulon verran. Palkin viereen kun ei ole mahdollista kiinnittää mitään hyödyllistä.

Typerintä on, että PDF-palkkia ei voi poistaa, vaan sen palaa takaisin aina ohjelman käynnistyessä. En tiedä, paljonko Adobe on tästä maksanut – enkä myöskään, olisiko kannattanut.

Palkin onnistuu poistamaan lopullisesti poistamalla sen käyttämät tiedostot seuraavasti:

Go to the Microsoft Office 2004 folder in Applications and delete PDFMakerLib, that should do it

Hieman surullista, että Macillä joutuu moiseen. Tulee läheisesti mieleen Messengerin poistaminen Windowsilla.

***

Excelissä raivostutti tällä kertaa tekstin muokkaus. Solun tekstiä muokatessa tavanomaiset näppäinkomennot eivät jostain syystä toimi. Komento + a ei valitse solun tekstiä. Ei myöskään triplaklikkaus. Ainoa keino on valita teksti hiirellä raahaamalla.

Myöskään tekstikohdistimien liikuttelu näppäimistöltä ei toimi niin kuin pitäisi. Komento + vasemmalle-nuoli ei siirrä kohdistinta alkuun. Eikä komento + oikealle loppuun. Alaspäin-nuolen painaminen siirtää kyllä kursorin loppuun, mutta ylöspäin-nuoli ei tee mitään.

Excelin tapa käyttää leikepöytää on minulle niin ikään ikuinen mysteeri. Tuntuu, että kohteet joskus häviäisivät leikepöydältä sen jälkeen, kun ne on kerran sijoittanut jonnekin. Myös Paste Special -komennon dialogi vaihtelee kovin levottomasti sen mukaan, mitä leikepöydällä sattuu olemaan. Eikä toiminnolle ole jostain syystä edes näppäinkomentoa, vaikka sitä tarvitsee jatkuvasti, sillä ikinä ei voi muuten tietää, missä muodossa ohjelma päättää datan sijoittaa.

Omituinen on myös leikepöydälle kopioimista seuraava ns. marching ants -valintarenkula. Photoshopissa ja muissa kuvankäsittelyohjelmissa on totuttu, että moisella tehosteella kuvataan valintaa ennen toimenpiteen suorittamista (tai sen aikana), mutta Excel tuo sen näkyviin toiminnon jälkeen ja käyttää itse valintaan toisenlaista tehostetta.

Minua häiritsee, kun en ymmärrä tehosteen merkitystä, ja aina jotain kopioituani tunnen oloni inauksen epävarmaksi, kun en ole varma, miten valinnan saa pois, ja onko sillä ylipäänsä mitään merkitystä. Ilmeisesti ei ole, mutta miksi se sitten ylipäänsä korostetaan?

Kuvaajiin liittyy monta outoutta, mutta tällä kertaa ahdisti, kuinka en onnistunut muuttamaan selitelaatikon kohteiden järjestystä. Olisin halunnut saada ne vastaamaan kuvaajien keskinäistä järjestystä paremman mappauksen saavuttamiseksi.

***

Myös Powerpointissa on omat riemastuttavuutensa. Seikkailin tänään diasta toiseen vasemman laidan listan avulla. Mutta miksi kummassa listaan on varattu epälukuinen määrä tyhjää? Luulisi, että tarttumalla kiinni vierityspalkkiin ja siirtymällä alas asti saisi näkyviinsä viimeisen dian eikä silkkaa valkoista.

Havaitkaa myös horisontaalisen vierityspalkin oikean reunan piirtovirhe.

Oikean dian löytettyäni halusin zoomata sen hieman suuremmaksi. Toiminnolle ei tietääkseni ole näppäinkomentoa, joten hamusin hiirellä ruudun oikean ylälaidan ponnahdusvalikkoa. Yllätyksekseni 100% oli suurin sallittu zoomiaste, eikä sekään tuntunut tekevän mitään.

Kohta ymmärsin, että zoomi ei vaikuttanutkaan itse diaan, vaan yllä nähdyn dialistauksen symbolien kokoon. Eivätkä nämä symbolit edes (vaikkapa Keynotesta poiketen) näytä edes diojen esikatselua vaan ainoastaan geneerisen tuherruksen, joten zoomaamisen hyöty on kovin kyseenalainen.

Klikattuani dian puolella modaalinen zoomi-valikko salli minun zoomata itse näkymää kätevissä sadan prosentin askelmissa.

Suuri zoomihyppäys heitti minut väärään kohtaan diaa, joten halusin siirtää itseni oikeaan paikkaan. Painoin testimielessä välilyönnin pohjaan elätellen toivetta, että Powerpoint osaisi vierittää dokumenttia Photoshopin ja monien muiden ohjelmien tapaan.

Toden totta, kursori näytti kämmeneltä ja antoi minun tarttua kiinni ja siirtyä hiiren nappi pohjassa ympäriinsä.

Takaisin ulos zoomattuani ymmärsin, että välilyönti ei ollut tehnyt mitään. Tässä ohjelmassa kursori ei näyttänyt kämmeneltä näkymää siirrettäessä vaan itse objektia liikuteltaessa. Näin olin päätynyt raahaaman dian taustakuvan pois paikoiltaan.

***

Ei sillä, mietin ihan vakavissani ajoittain, olenko jotenkin erityisen huono vai ovatko ongelmat todellisia. Ja katselen Ketosen ja Myllyrinteen agenttia mahdottoman tehtävän parissa.