Pohdin tässä, olenko tullut elämässä vaiheeseen, johon kuuluu espressokeittimen ostaminen. Niinpä hakeuduin kahvifoorumille lukemaan aiheesta.
Hetken luettuani alkoi tuntua, että espressokeitinscene muistuttaa kovasti digikameramarkkinoita.
Järjestelmäkameralla saa aikaan jotain, mihin pokkarilla ei pysty: lyhyen syväterävyysalueen. Tällä tavoin kuvien kohteen saa tarkaksi ja etu- tai taka-alalle saa herkullista epätarkkaa höttöä. Tuohon höttöön – ja sen subjektiiviseen miellyttävyyteen – viitataan termillä bokeh.
[Olen vain alkanut kiinnittää asiaan enemmän huomiota, vai onko Hesarissa yhä useammin kuvia, joissa edessä on suuri määrä epätarkkaa kohdetta ja Jyrki Kataisesta näkyy vain yksi tarkka silmä. Välillä nämä näyttävät hyvältä, välilä tuntuu menevät kikkailun puolelle.]
Pokkareilla voi yrittää saada aikaiseksi jotain vastaavaa kuvaamalla kohteita kyllin läheltä ja suurella zoomilla ja viimeistään temppuilemalla erilaisilla suodattimilla Photoshopissa, mutta se ei ole sama asia.
Lähikuvia otettaessa tausta epätarkentuu väkisinkin pokkarillakin, mutta järkkäreiden pehmeisiin bokeihin ei päästä.
Peruskuluttajat eivät tästä paljoa tiedä. Heille riittää, että kamerassa on suuret määrät megapikseleitä. [Tämä on onneksi muuttumassa, mutta se on toinen juttu.]
***
Espressokoneissa vaikuttaa olevan aivan sama juttu. Kunnon laitteella saa aikaan hienon creman, juoman pinnalle syntyvän rasvasta, proteiinista ja sokerista koostuvan kerroksen. Crema on samaan tapaan hyödytön kuin bokeh, mutta onhan se nyt hirveän kiva olemassa ja ehkä pitää sittenkin ostaa 500 euroa maksava keitin.
Hieman kuten bokehia voi jäljitellä suodattimilla, joissain halvemmissa keittimissä sovelletaan erilaisia vippaskonsteja, joilla cremaa pyritään kuohkeuttamaan, mutta harrastajat korostavat, ettei edullisemmalta thermoblock-keittimeltä kannata odottaa liikoja.
Siinä missä kameramarkkinoilla kuluttajia houkutellaan megapikseleillä, keitinvalmistajat kehuvat paineella. Halpojen keittimien kehutaan yltävän 15 bariin, ja asiantuntijat kiirehtivät huomauttamaan, että vähempikin riittää, mutta painetta nyt on helppo nostaa.
[Näköjään en ollut ensimmäinen, joka vertasi bokehia ja cremaa. Niin on tehnyt myös tämän hienon kuvan ottaja.]
***
En omista järjestelmäkameraa, vaan pokkariksi mainion Lumix LX3:n. Nyt pitäisi selvittää, mikä olisi vastaava välimallin kahvinkeitin. Ei megapikselimäärällä kehuskeleva kräpäpokkari, muttei myöskään itsetarkoituksellinen hifistelyjärkkäri. Uskon, etten kuitenkaan jaksaisi pidemmän päälle leikkiä baristaa, joten kyky hyödyntää annospodeja voisi olla hyvä ominaisuus. Vai onko kotona edes mahdollista saada kohtuuvaivalla ja jokusen sadan keittimellä kahvia, joka maistuu samantapaiselta kuin satunnaisen kahvilan tarjoomukset?
Köyttöliittymä 
Re: Katainen – tai ehkä kuvat vaan otetaan isolla aukolla, koska valoa on vähänlaisesti.
Mutta eihän se bokeh kamerasta riipu vaan objektiivista 😉
Minulla on Kenwoodin Cafe Retro joka on neljä vuotta toiminut moitteetta tehden hyvää kahvia ja kivan creman (eroaa ulkonäöllisesti esim Pavonin cremasta mutten ole antanut sen häiritä). Nimensä perusteella pääteltävä retro-look, pari hyvää värivaihtoehtoa ja hinta oli uutena 200. En muista kuinka paljon se painetta kehittää, muistaakseni 12 tai 14bar, mutta voin olla väärässä. Suurimman eron olen huomannut syntyvän käytetystä kahvista
Äh, unohtui reagoida..
Olli, välillä kuva saatetaan ottaa myös Vanhasesta: http://img.skitch.com/20091012-ca3mbm1w6jukuww13ecmr7jurt.jpg
Rahina, joo, meille amatööreille kamera=objektiivi. Menin ostamaan pokkariini halpistelelisäkkeen, joka vääristää kuvaa siinä määrin, että on parempi pysyä siinä minkä älykäs suunnittelija on luonut.
Kiitos kahvinkeitinvinkistä!
Jos haluat kotona hyvää kahvia kitkerän suomalaisen suodatinsumpin sijaan muttet baristatasoisia välineitä keittiön täydeltä suosittelen keittimen sijaan hankkimaan kahvimyllyn ja mutteripannun ja ostamaan kahvin papuina eikä minään podeina. Mutteripannukahviin saa napolilaisen kremankin ilman suuria paineita Sitruunaisen ohjeilla
Kahvimyllynä meillä on ollut käytössä jo useamman vuoden Krupsin mylly . Ei mikään designkapistus mutta oikein toimiva. (Krupsin sivuilta toinen kahvimyllyksi nimetty laite on kyllä leikkuri, pysy kaukana.)
Geraniumin kahvia juoneena voin sanoa, sun äitis suosittelee!
Geranium, kiitos vinkistä.
Ehkä olen vain saanut huonoa mutterimokkaa (espressoksi mutteripannun tekemään juomaa ei kai saa kutsua), mutta minulle tuli vähän sellainen kuva ranskalaisen kämppikseni puuhista aikoinaan, että kamalalla säätämisellä päästiin lopulta keskinkertaiseen lopputulokseen.
Tietty, äidin suositusten perusteella voin kuvitella, että kyse ei ole pelkästä välineestä.
Totta puhuakseni, minua voisi viehättää jokin kivannäköinen laite keittiössäni. Tuo Rahinan vinkkaama retro vaikkapa on aika style.