Kotiimme hankittiin kaapelimodeemi vuosituhannen alussa, ja muistan yhä sen omnipotentin tunteen, kun surffasin verkkoa, irccasin, striimasin musiikkia nettiradiosta ja imuroin jotain p2p-ohjelmalla – kaikkea yhtä aikaa. Tuntui, että maailma oli näpeissäni.
Nykyiset tietokoneet mahdollistavat joustavan moniajon, eikä minulla ole tapana suotta sammutella ja käynnistellä ohjelmia, vaan annan niiden roikkua päällä siltä varalta, että tarvitsen niitä tai saan impulssin tehdä jotain.
Tavanomaisessa tilanteessa pidän auki yli kymmentä ohjelmaa ja useaa ikkunaa kussakin. Se on paljon enemmän kuin mitä ihmisen rajallinen työmuisti kykenee käsittelemään. Liki kerran päivässä unohdan kesken kaiken, mitä olinkaan tekemässä. Tällöin kelaan itseäni epätoivoisesti ohjelmasta toiseen ja yritän saada vinkin siitä, mitä mahdoin tehdä. Norman käyttää tästä termiä loss of activation error.
Snapz Pro on ohjelma näytön tapahtumien tallentamiseen videoksi. Olen miettinyt, että saattaisin kaivata ohjelmaa, joka sallisi minun kelata muutaman sekunnin taaksepäin, kuin televisio nykyään, jotta voisin paremmin saada juonen päästä kiinni ja muistaa, mitä olinkaan tekemässä.
Yleensä keskittymisen katkaisee jokin ulkoinen ärsyke. Se voi olla laatikkoon kilahtanut sähköposti tai Skype-yhteydenotto tai ihan oikeasti ulkoinen ärsyke, kuten ovikello, jolloin pitää keskittyä olemaan hiljaa, jottei tarvitse kävellä avaamaan ovea.
***
Olen tavannut kummastella Windows-käyttäjiä, jotka käyttävät ikkunoitaan maksimoituina koko ruudun kokoisiksi ja näin vaikeuttavat ohjelmien välistä vuorovaikutusta, etenkin raahaamisoikoteiden käyttöä [raahaaminen on tehokasta, katsokaa vaikka].
Windowsin puolella koko ruudun ikkunoiden käyttöön vaikuttaa myös Fittsin laki, mutta kenties käyttäjän fokuksen rajoittamisessa yhteen asiaan kerrallaan on vinha perä. Nyttemmin kun sama villitys on levinnyt Mäcillekin. Yksi näkyvä esimerkki ilmiöstä on iPhoto 06:n koko ruudun muokkaustila. Valokuvaohjelman tapauksessa on toki viisasta kyetä hyödyntämään näytön pinta-ala mahdollisimman tehokkaasti.
Tuoreempi ilmiö on WriteRoom-ohjelma, joka pyrkii tarjoamaan tekstintuottajille rauhoittavan ja häiriöttömän ympäristön. Se antaa muokata tekstejä koko ruudun tilassa, jolloin hyppivät Dock-ikonit eivät vie huomiota, eikä selainikkuna ole niin houkuttelevasti läsnä, että olisi ihan pakko käydä välissä tarkistamassa, olisiko Blogilistalle sittenkin tullut päivityksiä.
Ohjelman maksullisessa 2.0-versiossa ajatusta on viety pidemmälle, ja koko ruudun tekstinmuokkaustilan saa käyttöönsä myös esimerkiksi selaimen tekstikenttiä täytettäessä. En ole tätä versiota itse kokeillut, mutta verrattuna monien verkkosivujen älyttömiin viiden rivin tekstinsyöttölaatikoihin tekstin muokkaaminen koko näytöllä olisi tervetulleen avaraa.
Hiotuista shareware-peleistään tunnettu Freeverse julkaisi hiljattain Think-ohjelman, jonka tarkoitus on tuoda vastaava yhteen asiaan kerrallaan keskittymisen ajattelu koko järjestelmään. Yhden ohjelman ikkunat näytetään päällimmäisenä ja näiden takana läpinäkyvä kalvo, joka eristää muut ohjelmat taustalle häiritsemästä.
Kalvon läpi ei ole mahdollista raahata kohteita tai muuten vuorovaikuttaa taustalla olevien sovellusten kanssa. Jos kalvon päälle haluaa avata näkyviin useampia ohjelmia, tämä onnistuu klikkaamalla niitä hiirellä Dockista tai käyttämällä tavanomaista komento+sarkain-yhdistelmää.
Kalvon päällä olevaa aktiivista ohjelmaa voidaan muuttaa klikkaamalla ensin Thinkin kuvaketta ja valitsemalla sen kautta haluttu ohjelma.
***
Pikaisen kokeilun jälkeen en tuntenut Thinkin parantavan työtehoani. Ole niin tottunut vaihtamaan ohjelmia näppäimistöltä, että jo pelkkää siirtyminen hiireen häiritsee. Myös klikkauksien määrä kasvaa yhdellä, sillä vaihtaminen tulee suorittaa Thinkin kautta. Toki tausta-ajatuksena on, että kun keskitytään yhteen asiaan kerrallaan, fokusta ei myöskään vaihdeta jatkuvasti, mutta taidan olla jo menetetty sielu.
Huhujen mukaan tuleva Leopard-versio sisältää valmiin toteutuksen koko ruudun tilan käyttämiseen magein efektein kuorrutettuna, joten tätä on odotettavissa lisää. Myös tuleva virtuaalityöpöytäympäristö Spaces liittyy osaltaan samaan teemaan. Ilmeisesti Apple on herännyt pohtimaan samaa ongelmaa. On mielenkiintoista nähdä, mihin ratkaisuun he ovat päätyneet.
Köyttöliittymä 
Olen itse Windows-käyttäjä, mutta mäkistikaveri tuossa vihjasi, että ilmeisesti OSX:ssä raahailtaessa elementtejä ikkunasta toiseen ikkunoiden tulee olla näkyvillä (esim. raahattaessa tiedosto Finderista Wordiin), ellei erityistä sorminäppäryyttä harjoittamalla välillä vaihda välissä kohdeikkunaa aktiiviseksi?
Windowsissa tämä on mielestäni tehty esimerkillisesti (välillä näinkin), sillä otettaessa objekti raahaukseen voi sen viedä taskbarissa olevan ohjelmapalkin päälle, jolloin kyseinen ikkuna avautuu ja raahattavan voi pudottaa suoraan siihen. Tämä puoltaa ikkunoiden maksimoimista Windowsissa.
Itse olen henkilökohtaisesti aina vihannut ikkunoiden liikuttelua ja koon muuttamista. Keksin tähän pari syytä: useimmiten käyttöni keskittyy yhteen ohjelmaan (ikkunaan) kerrallaan, ja ikkunoiden liikuttelu vaatii hiirikättä, kun taas maksimoitujen ikkunoiden välillä vaihtaminen onnistuu kätevästi näppäimistöltä kahdella vasemman käden sormella. Tästä syystä tykkään tehdä veppikehitystä kahdella näytöllä: vasempaan näyttöön voi esimerkiksi maksimoida suoraan kehitysympäristön, ja oikeanpuoleiseen veppiselaimen. Tällöinkin usein vältytään kokonaan hidastavalta hiiren käytöltä.
Exposen avulla voi vaihtaa ikkunaa kesken raahaamisen ilman näppäimistöä, jos on asettanut exposen aktivoitumaan näytön nurkasta. Olen itse aika tottunut käyttämään näppäimistöä kesken raahailun. Kirjoitin aiheesta vuosi sitten artikkelintapaisen.
Dock ei valitettavasti reagoi sen päälle raahattuihin kohteisiin kuin avaamalla ne suoraan ohjelmaan [joskus Windowsin kanssa on vastaavasti ärsyttänyt, että se ei tee näin vaan vaatii raahaamista edelleen ohjelman ikkunaan]. Jos Dockiin vaikka raahaa kansion, se ei ponnahda auki, kun sen päälle raahaa jotain, vaikka normaalit Finderin kansiot näin tekevät ja vaikka Mac OS 9:n Dockia tältä osin vastanneet ponnahdusikkunat tämän osasivat.
Paitsi että miksei Windows voi avata objektia, kun sen raahaa taskbarin painikkeen päälle, vaan pitää odottaa, että ohjelma aktivoituu ja sitten vielä nylkyttää kursori sen päälle?
Nimim. ”Kysyn vaan (eri)”
Tuossa ”katsokaa vaikka”-linkissä muuten jotain häikkää.
Nopean kokoruututilan siirtymisen puute on minulel yksi OS X:n raivostuttavimpia piirteitä olipa käytössä sitten iso tai pieni näyttö. Voisin melkein maksaa käyttispäivityksestä pelkästään jo siitä ilosta jos se vihreä nappi tekisi jotain hyödyllistä eikä käyttäytyisi mielivaltaisesti. Ekstraa voisin heittää siitä hyvästä, että ikkunoiden kokoa voisia säätää käsin muualtakin kuin oikeasta alakulmasta.
Tiedostojen tiputtaminen softiin on OS X:n Expose/Dock -yhdistelmällä varsin tehokasta. Windowsissa mukavasti samaan pääsee kun asentaa jonkun dockia matkivan kikkareen.
Silmäilin tuota fiMUG-artikkelia ja huusin hoosiannaa – omien oikopolkujen luominen finderin yläpalkkiin oli yllätys ja erittäin mukava sellainen 🙂
Asiasta toiseen, pääsekö OS X:n valikkopalkkia selaamaan millään näppäimellä? vrt. windowsin alt
En varsinaisesti tarkoittanut tässä kokoruututilalla ikkunoiden maksimointia vaan koko ruutua, jossa myös valikkopalkki yms. katoavat näkyvistä. En nyt ehdi etsiä, mutta ymmärtääkseni Macille on olemassa hacki, joka muuttaa vihreän napin toiminnan Windowsin kaltaiseksi. En ole testannut.
Yksi keino on käyttää ikkunaa suurentaavaa Apple Scriptiä ja sitoa tämä johonkin näppäinyhdistelmään vaikka Quicksilverillä. Olen tehnyt noin, mutta aika vähälle käytölle se on jäänyt. Minusta Applen kuuluisi tehdä ikkunan suurenemisesta koko ruudulle vaihtoehtoinen toiminto, joka aktivoitaisiin klikkaamalla vihreää nappia modifikaattorinappi pohjassa.
Ikkunoiden koon muuttamiseeen muualta kuin yhdestä nurkasta en tiedä ratkaisua. Tuo lienee jokin Steven pakkomielle. Kai se muuten olisi korjattu jo aikoja sitten.
Valikkopalkkiin kohdistetaan oletusarvoisesti yhdistelmällä ctrl + F2, mutta tämän voi muuttaa vapaasti Näppäimistö ja hiiri -säätimen Näppäinoikotiet-välilehdellä.
”En varsinaisesti tarkoittanut…”
Jep, mutta sekin auttaa usein samaan tarpeeseen.
”…ctrl + F2…”
Kiitos jälleen! Elämä muuttui pykälän helpommaksi 🙂
Kirjoitit :”Snapz Pro on ohjelma näytön tapahtumien tallentamiseen videoksi. Olen miettinyt, että saattaisin kaivata ohjelmaa, joka sallisi minun kelata muutaman sekunnin taaksepäin, kuin televisio nykyään, jotta voisin paremmin saada juonen päästä kiinni ja muistaa, mitä olinkaan tekemässä.”
IlmainenSlife (ex. Onlife) tekee tuon ja paljon muuta. Ohjelman piirtämä kuvaaja tietokoneella vietetystä ajasta on armoton 🙂
Paluuviite: Köyttöliittymäblogi » Blog Archive » Käyttöjärjestelmien kiinnostamattomuus ja missä säilöä sälänsä