Hesburgerin innovatiivisuus ei jäänyt megamättöhampurilaiseen ja Hese-autopesulaan. Toimistollamme Konkurssikuution nimellä tunnetun food courtin paikalle Kampin keskukseen avattu Hesburger-ravintola on varustettu hämmentävällä tilausautomaatilla.
Enää ei tarvitse tehdä monimutkaisia ateriapäätöksiä stressaavasti jonon velloessa takana. Eikä pohtia, kuinka urpolta näyttääkään tähytessään myyjän ohitse yläviistoon ateriavaihtoehtoja, vaikka periaatteessa kykenisi muistamaan termin ranskanperunat myös ilman lunttia.
[Pahoittelut, merkinnän kuvat eivät tällä kertaa suurene klikkaamalla, sillä moinen vaatii wordpress.comissa enemmän väsäilyä kuin tällä kertaa oli aikaa.]
Punakone
Automaatti perustuu kosketusnäyttöön ja toimii varsin suoraviivaisesti.
Alkunäkymä on varsin tasapaksu eikä esimerkiksi korosta kampanjatuotteita mitenkään
Aterioista on nähty herkullisempiakin kuvia.
On omituista, ettei aterioiden hintoja kerrota tässä näkymässä ja hämmentävää että sanat päättyvät kolmeen pisteeseen, vaikka yksikään sana ei näytä katkenneen.
En huomannut alalaidan paluupainiketta ennen kuin näistä kuvista, vaan painoin palatessani vasemman yläkulman nappia, joka vie takaisin alkuun saakka.
Kenties automaatin hyödyllisin ominaisuus: lisukevaihtoehdot ovat selkeästi esillä. (Kerrosateria oli avajaistarjouksessa – muuten olisin ottanut rukiin.)
Automaatti tuo lisukevaihtoehdot tarjolle paremmin kuin normaali kassatilaus. En ollut tiennyt, että juoman saa vaihtaa pirtelöönkin. Vastaavasti ranskalaisten perunoiden vaihtoehdot ovat hyvin esillä.
Huono puoli on, ettei automaatti osannut myydä minulle majoneesia, vaan palasi tilauksen jälkeen kiltisti kaikenkattavaan alkunäkymään. Unohdin koko majoneesin, vaikka normaalisti sellaisen usein ostan.
Tilaus maksetaan kortilla automaatilla. Sen jälkeen otetaan kuitti talteen ja marssitaan kassalle noutamaan tilaus.
Maksamisen jälkeen marssitaan tiskille. En tietenkään huomannut alaviistoon sijoitettua kylttiä, vaan marssin väärälle tiskille. Tuntui vähän absurdilta, ettei myyjä suostunut palvelemaan minua siinä, vaan tuhahti menemään oikeaan paikkaa. Muita asiakkaita ei näkynyt.
Yritän olla sanomatta mitään noutopisteen symbolista.
Kovin on matalaa
Hesburgerin automaatti kärsii samasta ongelmasta kuin yllättävän monet automaatit nykyään: pitkä ihminen ei näe käyttää sitä. Varsinainen kosketusnäyttö on vielä käytettävissä, mutta maksuluukku on piilotettu kovin hankalaan paikkaan.
Yhteenveto: Automaatti on keskinkertainen ratkaisu ongelmaan, jonka olemassaolosta en ollut tietoinen. Olisi mielenkiintoista kuulla Hesburgerin laskelmia automaatilla tavoiteltavista hyödyistä.
***
Kampin keskus tarjoaa asiakkailleen modernien ostoskeskusten tapaan infopäätteitä, joiden avulla voi tutustua keskuksen palveluihin. Kosketusnäyttöön perustuvat päätteet ovat sekoitus yksityistä ja julkista, eikä lopputulos täysin vakuuta.
Infopääte näyttää yksin ollessaan mainoksia
Kun päätteellä ei asioida, siinä pyörii mainoksia. Kenties laitteet näyttävät sen verran mainoksilta, etteivät käyttäjät aina edes keksi, että niitä voisi operoida itsekin. Näytön reunaan on päädytty lisäämään ohje kertomaan, että laite toimii myös infopäätteenä.
Ohjetarra kielii epäselvästä affordanssista
Kaksijakoinen käyttötarkoitus aiheuttaa hankaluutensa. Mainostaulun on hyvä olla suuri niin, että huomio kiinnittyy, mutta infopääte taas on henkilökohtainen. Käyttöliittymä ei sentään ole koko ruudun kokoinen, mutta valitettavasti niin suuri, ettei se mahdu käden mitan päästä kokonaan näkökenttään. Ohikulkijat taas näkevät liiankin hyvin, mitä käyttäjä on etsimässä.
Hyvänä puolena mainittakoon, että kuva piirretään kyllin korkealle aikuiselle ihmiselle. Tarjolla on myös toiminto, jolla käyttöliittymän voi laskea alemmaksi, joskin muutos on ihmeen pieni. Luulisi, että samalla vaivalla säädön olisi tehnyt portaattomaksi. Samoin symboli on sen verran huomaamaton, että ominaisuus saattaa jäädä käyttämättä.
Alapalkin oikean laidan nuolesta kuvaa voi siirtää ylös–alas
Pahin takaisku tulee haun kohdalla. Hakutuloksia näyttäessään palvelu kyllä kertoo, missä kohde on (ja senkin vähän huomaamattomasti), mutta käyttäjän sijaintia ei näytetä, vaikka luulisi fyysisen pömpelin oman sijaintinsa tietävän. Olet tässä -pallukka on kuitenkin ollut ikiaikaisesti manuaalisten opastekarttojen tärkein ominaisuus.
Oma riesansa tulee siitä, ettei sinänsä hienosti laadittua kolmiulotteista pohjapiirrosta ole käännetty vastaamaan laitteen fyysistä sijaintia. Oikeasti seison selkä bussilaiturille päin.
Haku kertoo kohteen sijainnin, mutta ei käyttäjän omaa sijaintia
Olin hetken ihmeissäni, kuinka pääsen takaisin hakutuloksiin. Paluulinkki on sijoitettu vähän outoon paikkaan ja se hukkuu koristetauhkan sekaan. Ei ole myöskään ihan ilmeistä, mitä eroa on takaisin-linkillä ja sulkemisruksilla.
Yllätys paljastuu kun kääntää päänsä alaviistoon ja huomaa valikosta karttavaihtoehdon. Yhtäkkiä laite kertookin sijaintini, mutta parturia ei enää kartalta korosteta.
Olet tässä -seliteteksti on suurempi kuin varsinainen merkki kartalla
Kartan alapuolella listataan palveluita, ja palvelun valitsemalla saa kuin saakin näkyviin yhtä aikaa sijaintinsa ja kohteensa. Maagista! Ja yhä hämmentävämpää, miksei samaa tietoa tarjota hakunäkymässä.
Oma sijaintini ja kohteen sijainti – vihdoin yhdessä
Luultavasti syynä on, ettei näin laaditulle kartalle ole triviaalia piirtää yhtä aikaa näkyviin sijaintia ja kohdetta jos ne sijaitsevat eri kerroksissa. Sen sijaan, että olisi mietitty kartan toteuttamista toisin, poistettiin vaivihkaa koko ominaisuus.
Jos näyttöön ei koske hetkeen, käyttöliittymä palaa alkuun ja alkaa näyttää mainoksia. Leikkiessäni, että olisin ollut kiinnostunut Kampin ajankohtaisista tiedotteista tai palveluiden kuvausteksteistä sain tämän aikaan. Voisi olla paikallaan varoittaa pari sekuntia aiemmin ja antaa käyttäjän koskea näyttöön nollatakseen laskurin.
Vertailun vuoksi kokeilin Jumbon vastaavia päätteitä. Ne näyttävät selvemmin infopäätteiltä, on muotoiltu yksityisemmiksi ja ne osaavat piirtää reitin nykysijainnista kohteeseen. Ulkoasu on vastaavasti astetta rujompi.
Jumbon automaatti näyttää lähtöpaikan ja kohteen sekä reitin jos mahdollista (ja kirjoittaa jostain syystä kohde-sanan isolla)
Yhteenveto: Kalliilta toteutukselta vaikuttava Kampin infopäääte kompuroi hyvistä aikeistaan huolimatta perusasioissa ja tekee yksinkertaiset asiat valitettavan monimutkaisesti.
Huomasin tämän kirjoitettuani, että Kampin automaatteja on kommentoitu myös Informaatiomuotoilu-blogissa. Kaikkiaan lupaavalta vaikuttava blogi, kannattaa tutustua.
Bonus Ylen uutisnäyttöjen värit on muutettu uuden Yle-ilmeen mukaisiksi. Samalla muutettiin tekstin asettelua. Herää kysymys, onko noin suuri palkki tarpeen, jos sen seurauksena uutisteksti täytyy pienentää näin hankalalukuisen pieneksi.
Köyttöliittymä 
Palaute kirpaisee, mutta osuu oikeaan! Lähetän tämän edelleen kaikille asianosaisille ja mietimme vielä ennen kesää, mitä näille epäkohdille voisi tehdä. Heli Vainio / Kamppi
Hienoa kuulla, että palaute on huomattu ja vielä hienompaa jos päätettä saadaan parannettua!
Ja toivottavasti en nyt sanonut mitään turhan tylyä.. tarkoitus oli olla rakentava, mutta joskus täytyy vähän kärjistää.
Törmäsin viime kesänä Hesen automaattia vastanneeseen koneeseen ranskalaisessa McDonaldsissa. Voi pojat että se teki nälkäisen elämän helpommaksi!
Ranskalaisten kone taisi voittaa kuitenkin käytettävyydessä Hesen version, vaikka idea oli täysin sama. Käyttöliittymä oli käytettävissä ainakin eurooppalaisilla pääkielillä ja joillakin Aasian vastaavilla. Lisukkeista neuvotteleminen oli huomattavasti helpompaa koneen kanssa kuin henkilökunnan…
Samaan järjestelmään oli liitetty ominaisuus, jossa tilauksen pystyi laatimaan netissä. Tämä ennalta laadittu ja maksettu tilaus sitten aktivoitiin automaatilla, jolloin sen sai noudettua tuoreena noutotiskiltä.
En itsekään osannut kaivata näitä palveluita aikaisemmin, mutta täytyy kyllä sanoa että kyseisessä tapauksessa automaatti oli pelastus.
Dubain megalomaanisissa ostoskeskuksissa nuo infotaulut olivat elinehtona paitsi a) suu auki ihmettelevälle kauppakeskuskävijälle niin voisin veikata että myös b) liikkeenharjoittajille. Olisin varmasti vieläkin harhailemassa pitkin sivuilmansuuntiinkin haarautuneita käytäviä, eri maiden ja maanosien teemoilla sisustettuja valtaisia halleja, laskettelukeskuksia ja luisteluratoja sekä jättiläisakvaarioita mikäli infopäätteitä ei olisi ollut.
Tuhannenkahdensadan liikkeen aakkosellisessa pläräämisessä ei ollut mitään järkeä ja niinpä nuo päätteet toimivat fiksusti tyyliin: ”Clothing -> Men -> Sportswear -> Nike World, Adidas, Puma jne.” (Voi olla että näin on kotimaassakin?) Kävelyohjeetkin olivat usein hyvin monivaiheisia mutta kyllä niistä selvittiin. Kehitysehdotuksena dubailaisille ostareille voisi olla joku appi (ei se ukko… Vai onko se apsi? Silloin se on se ABC:n Apsi-Apina?) jossa reittiohjeet voisi ladata älypuhelimen ruudulle josta niitä olisi helpompi seurata jos muisti pettää viidennen käännöksen jälkeen.
Tulipa paneuduttua syvällisesti näihin infopäätteisiin. Ei mutta Omenassa kun olen töissä niin siellä nämä päätteet ovat kyllä hyvänä apuna kauppakeskuskävijöille, näin olen kokenut.
Mkh, tuossa tilanteessa automaatista on varmasti enemmän iloa. Toisaalta osa matkailun jännitystä on yrittää tilata edes hampurilainen kohdemaan kielellä. Pienempi riski mennä pahasti vikaan kuin oikeassa ravintolassa. (Isänikin onnistui kerran tilaamaan sianpäätä, vaikka osaa saksaa.)
Johannes, kiinnostava kuulla. Appi vs. appsi on oma kiistakapulansa.. ehkäpä kirjoitan siitä vielä.
Ehdottomasti samaa mieltä matkailun jännityksestä. Ja eihän matkalla olleessaan edes hampurilaisiin turvautuisi, ellei olisi aivan pakko. Ja mitä vähemmän sellaisessa tilanteessa tarvitsee jännittää tai säätää sen parempi. Eikä tässäkään tapauksessa ongelmana niinkään ollut kohdemaan kieli vaan asiakaspalvelukulttuuri…