Testissä Helsingin potkulautapalvelut – sähkömoottorin hurmaa ja vapaata pysäköintiä

Vuokrattavat sähköpotkulaudat ovat saapuneet Helsinkiin. Kuinka ne toimivat, mitä niistä kannattaa tietää, miltä liiketoiminta näyttää ja kuinka niitä pitäisi kutsua? Vähän kalliitakin ne ovat, mutta eivät sentään yhtä kalliita kuin HSL:n uudet ratikkaliput.

Ensimmäiset sähköpotkulaoperaattorit ovat nyt toimineet Helsingissä muutaman viikon. Laitteita tarjoavat ruotsalainen VOI ja saksalainen TIER [äh, mistä näitä versaalinimiä oikein tulee]. Olen testaillut molempia palveluita, joten nyt on aika pienen yhteenvedon.

Jos aiot liittyä jompaan kumpaan palveluun, kannattaa tehdä se tästä, niin saamme kumpikin hieman ilmaista käyttöaikaa.

    • Promolinkki TIER-palveluun koodi: 9f4Fz2SR (saat ilmeisesti ensimmäisen ajon ilmaiseksi. Vaikuttaa, että linkki ei ehkä toimi vaan saatat joutua lisäämään koodin käsin.)
    • Promolinkki VOI-palveluun koodi: ppqye8fVvV (saat 2,5 krediittiä, mitä se tarkoittaakin)

TLDR: Kuinka se toimii?

Palvelut perustuvat mobiilisovellukseen ja minuuttiveloitukseen. Sovellukseen luodaan käyttäjätunnus ja lisätään maksukortti, jonka jälkeen potkulautojen sijanti näkyy sovelluksen karttapohjalla. Hinnoittelu koostuu euron avausmaksusta ja minuuttikohtaisesta taksasta (TIER 15 snt ja VOI 25 snt)

Lauta varataan sovelluksen avulla skannaamalla ohjaustangossa oleva QR-koodi. Liikkeelle päästäkseen täytyy potkaista kerran vauhtia. Tämä on luultavasti turvaseikka ja varmistaa, ettei lauta lähde vahingossa karkuun. Sen jälkeen voi painaa ohjaustangossa olevaa painiketta ja antaa moottorin viedä.

Tässä vaiheessa on hyvä tiedostaa, että sähkömoottorit ovat riemastuttavia vempeleitä. On sinänsä sama, onko kyseessä sähköauto, sähköavusteinen polkupyörä tai sähkökäyttöinen ruuvinväännin – sähkömoottorin tarjoamassa mielettömässä kiihtyvyydessä on alkukantaista tenhoa.

Nopeus on rajoitettu pariinkymmeneen kilometriin tunnissa. Ajaessa suositellaan käytettävän kypärää, ja potkulaudalla kuuluu pysyä poissa jalkakäytäviltä kuten polkupyörälläkin.

img_20190318_181628-01

Potkulaudalla lasketellessaan tekee mieli seistä ryhdikkäästi, jopa ylväästi. Vähän sama kuin polkupyörällä: kun on liikkuvan laitteen kyydissä seisoma-asennossa, kädet suoriksi ojennettuina, tuntuuhan se jotenkin majesteetilliselta.

Kun määränpää on saavutettu, potkulaudan voi jättää jalkansa varaan. Vuokraus päätetään sovelluksesta.

[Lisäys 8.4.] Tämä on käytännössä vähän rasittavaa. Mieluummin päättäisin vuokrauksen painamalla nappia itse laudassa. Ahdistaa myös vähän, että puhelimen akun on pakko riittää varauksen loppuun saakka. Illalla se on usein vähissä jo.

Millaista Helsingissä on ajaa?

Polkupyörään verrattuna ajaminen Helsingin reiteillä on välillä ongelmallista. Pienet renkaat tärisevät ikävästi kivetyillä kaduilla. Kaikkiaan näin hitaalla vauhdilla on epämiellyttävää liikkua autotiellä – etenkin, kun vauhti vielä hyytyy ylämäessä. Suosittelen liikkumaan pyörätiereiteillä. [Jalkakäytäviä en ole kokeillut, sillä en ole urpo – älä sinäkään.]

Yksi käytännön ongelma on sekin, että suuntamerkkiä on vaikea näyttää, sillä yhdellä kädellä ohjattaessa meno käy kapella ohjaustangolla vaarallisen epävakaaksi.

Itse onnistuin jo kaatumaankin kertaalleen. Ajoin Unioninkatua kohti Kauppatoria ja jouduin väistämään tietyötä vastaantulijoiden kaistalle. Tässä yhteydessä päädyin ylittämään myös raitiovaunukiskot. Polkupyörällä oppimani jyrkkä kulma kiskojen ylitykseen ei tällä laitteella riittänyt, silllä takarenkaani upposi kiskojen väliin.

Liu’uin metritolkulla lauta poikittain eteenpäin ja hidastin vauhtiani jaloin, kunnes lopulta katsoin parhaimmaksi pysäyttää kulkuni hillityllä syöksyllä. [Joo joo, takuulla oli hillitty.]

Lupasin nyt itselleni, että en enää ajele näillä peleillä raitovaunukiskojen seassa. [Lisäys 24.4.] Tai kun nyt näköjään kuitenkin väkisinkin ajelen, niin käytän toista jalkaa apuna kiskojen yli hyppimiseen.

Mitä käytännössä seuraa siitä, että potkulaudoilla ei ole kiinteitä asemia?

Kaupunkipyöristä poiketen potkulaudoilla ei ole lainkaan kiinteitä asemia. Laitteita voi löytää lojumassa kaupungilta mistä vain käyttöalueen sisältä. Käytännössä tässä on hyvät ja huonot puolensa. Riemastuttavin puoli asiassa on, että käytön jälkeen potkulaudan voi jättää minne lystää. John Gruber sanoi aikoinaan podcastissaan osuvasti, että tämä tuntuu samalta kuin Grand Theft Auto -sarjan peleissä, joissa laittomasti käyttöönottamansa auton voi hylätä päästyään perille.

Huono puoli asiassa on, että lautoja voi olla vaikea löytää tarvitessaan. Erityisen hankalaa on löytää useampaa laitetta kerralla, jos liikkuu porukassa. VOI:n laitteissa on ainakin nyt aluksi ollut lisäksi todella usein ongelmia, että ne eivät suostu aukeamaan. Tälläisessa tilanteessa on erityisen turhauttavaa, että seuraava potkulauta ei ole välttämättä lähimaillakaan.

Asemien puute hankaloittaa myös potkulautojen löytämistä, etenkin pimeällä. Sovelluksen ilmoittama sijainti saattaa vielä talojen välissä heittää kymmenillä metreillä. Olisi hyödyllistä, jos sovelluksen avulla voisi vilkuttaa laudan valoja. Tällä tavalla on kätevää löydää DriveNow-auto, kun tietää olevansa jo lähellä.

DriveNow-palveluun verrattuna ärsyttää myös, ettei potkulautaa voi varata, vaan se saattaa olla jo tiessään ennen kuin itse ehtii paikalle. TIER-sovelluksessa puhuttiin kyllä jotain varauksesta, mutta täysin ymmärtänyt, estikö se laudan käyttämisen muilta vai ei. Tarkennan tätä.

[Lisäys 8.4.] en ole viekäkään löytänyt mitään ohjetta asiasta. Kerran koetin varata laudan, mutta se ei estänyt toista henkilöä ottamasta sitä käyttöönsä. Sen sijaan kätevä ominaisuus on mahdollisuus pysäköidä lauta kesken käytön. Tästäkään en nähnyt tietoa, mitä se maksaa. Luultavasti täyden hinnan. Esimerkiksi DriveNow’han antaa pysäköidä normihintaa halvemmalla.

Suuressa maailmassa kurittomasta pysäköinnistä on tullut jo riesa, ja kaupugit ovat puuttuneet ilmiöön erilaisin toimin. Siksi varmaan molemmat palvelut korostavat fiksun pysäköinnin merkitystä.

[Lisäys 8.4.] Myöhemmin toimintansa aloittava Hoop toimii tältä osin kiinnostavasti eri tavalla. Siinä ei ole erillistä aloitusmaksua, vaan maksu maksetaan pysäköintipaikan mukaan. Jos laudan palauttaa Hoopin määrittämään toivottuun palautuspaikkaan, pysäköinti on edullisempaa tai jopa ilmaista.

Entä lataaminen?

Potkulautojen lataaminen perustuu joukkoistamiseen, kuinkas muuten. Operaattorit maksavat palkkiota siitä, että akkuja ladataan öisin. Jollain toimijoilla koko laite pitää viedä ladattavaksi. Toisissa ratkaisuissa on irrotettavat akut, jolloin homma käy helpommin.

TIER ilmoittaa käyttöajan päättyvän jo iltakymmeneltä eikä VOI:llakaan yöllä näy laitteita kartalla. Ehkä on vain turvallista, että palvelut eivät ole käytössä, kun väki lähtee baarista kotiin.

VOI vs. TIER, kumpaa palvelua kannattaa käyttää?

Tällä hetkellä vastaus on minusta selvästi TIER. Tärkein ero on hinta: 25 senttiä minuutilta maksava VOI on 67% kalliimpi kuin 15 senttiä maksavat TIER.

img_20190331_125710

Molemmat palvelut käyttävät Segwayn laitteita. On jotenkin sielua lämmittävää, että Segwaystä tuli lopulta relevantti paljon alkuperäistä yksinkertaisemman laitteen kautta.

Lisäksi TIERin sovellus on nähdäkseni hieman parempi, palvelu on ollut omassa käytössäni merkittävästi toimintavarmempi ja käyttöalue on hieman laajempi. [Omalta kannaltani ratkaisevasti: TIER:llä pääsen kotiin saakka, VOI:lla en.] VOI:lla olen saanut potkulaudan avattua vain noin joka toinen kerta. Lisäksi pari kertaa on käynyt niin, ettei sovelluksen ilmoittamassa paikassa olekaan potkulautaa.

sähköpottkulautojen käyttöalueet

VOI:n käyttöalue rajautuu pohjoisessa Tokoinrantaan. TIER ulottuu Neljänteen linjaan ja hetkittäin Hesarille asti. Päivitys: alueet ovat sittemmin laajentuneet pohjoiseen.

Ajaminen käyttöalueen ulkopuolella on toki mahdollista, mutta pysäköinnistä rangaistaan. VOI:lla sakkomaksu on 15 euroa, TIER:llä palauttaminen alueen ulkopuolelle ei onnistu lainkaan.

TIER:n ratkaisussa laitteen saa käyttöön ilman QR-koodia suoraan sovelluksesta valitsemalla. Tämä on kätevää etenkin pimeällä, jolloin QR-koodin skannaus ei meinaa aina heti toimia. QR-koodin skannaus on toki sekin mahdollista ja tulee tarpeeseen erityisesti silloin, kun samassa ryppäässä on monta potkulautaa, jolloin on ikävää zoomailla oikeaa lautaa sovelluksen karttanäkymästä.

[Lisäys 8.4.] Olisi kätevää, jos lautojen akkutilanteen näkisi suoraan laudasta ilman sovellusta. Tällöin osaisi laiteryppäästä poimia sellaisen laudan, jossa riittä virtaa.

Käytettävyysnillittäjän näkökulmasta TIER:n sovellus on myös elegantimmin suunniteltu. Asioita mm. vahvistetaan pyyhkäisyeleillä VOI:n 80-lukuisten Kyllä/Ei-dialogien sijaan.

Kumpikin valmistaja vaikuttaisi käyttävän samaa Segwayn laitetta. Ainoa selvä ero VOI:n eduksi on, että heidän laitteissaan on kunnollinen ajovalo. Tämä puuttuu TIER:stä tyystin. [Lisäys 8.4.] Nyt viime aikoina myös Tierin laudoissa on näkynyt valo. Kenties kyseessä olikin ohjelmistoasetus.

Kuinka kalliiksi tämä käytännössä tulee – onko tässä mitään järkeä?

Päivittäiseen käyttöön nämä ovat vähän hintavia. Jos taas ei käytä joukkoliikenteen kausilippua, vaan ostaa kertalippuja silloin tällöin, hinnat ovat ihan kilpailukykyisiä.

Ajoin eilen keskustasta kotiini Alppiharjuun TIER:llä. Matka kesti 10 minuuttia ja maksoi 2,20. HSL:n hintauudistuksen myötä ratikkalipun hinta nousee 2,80 euroon, joten potkulaudalla pääsin kotiini puolet nopeammin, silloin kun halusin ja parikymmentä prosenttia halvemmalla.

Omaan polkupyörään tai HSL:n kaupunkipyörään verrattuna tässä ei toki ole hintamielessä järkeä, sillä matkan kesto pyörällä on suunnilleen sama eikä muuttuvia kuluja ole lainkaan. Mutta potkulauta voi tulla vastaan sopivasti, sen voi hylätä minne lystää eikä sen kanssa tule hiki.

VOI:n Helsinki-hinnoittelu vaikuttaa kyllä ahnaalta. Ilmeisesti hinnat ovat muissa kaupungeissa alemmat. Ainakin tämän videon perusteella Tukholman hinta olisi lähellä TIER:n tasoa.

25 senttiä tuntuu paljolta, jos miettii, että 57 sentillä saa jo käyttöönsä DriveNow-palvelusta uuden BMW:n polttoaineineen, vakuutuksineen ja pysäköinteineen. Viime ajat kampanjahintaan Minejä on tarjottu jopa 46 sentillä.

DriveNow’n maajohtaja Timo Valtonen kommentoi tätä artikkelia Linkedinissä näin:

Minuuttihinnoittelu muuttuu jännäksi jos tekee yksinkertaistettua dummymatikkaa ja suhteuttaa siihen mitä kulkupeli maksaa. Parempi Segway-skuutti maksaa Verkkokaupassa 849€ ja BMW i3 maksaa ilman varusteita Suomessa 43.000€. Tuolla suhdeluvulla pitäisi DriveNow:n minuuttihinnan olla melkein 29€/min

Kuka tämän pelin lopulta voittaa?

Täytyy myöntää, että olin itse vähän skeptisempi tätä kohtaan ennen kuin kokeilin. Sähköpotkulaudat vaikuttivat ratkaisulta ilman ongelmaa. Nyt kun olen huomannut, kuinka riemullista niillä on liikkua, voisin hyvinkin ajatella sortuvani niihin aina silloin tällöin laiskotuksen iskiessä tai kaupunkipyörien loppuessa kesken.

Suuressa maailmassa uraauurtavien sähköpotkulautafirmojen kuten Birdin ja Limen arvo lasketaan jo miljardeissa. Se tuntuu hassulta, kun firmat vaikuttavat kopioilta toisistaan eikä markkinoille pääsyssä ole vastaavia esteitä kuin kyytipalveluissa, joissa pitää sentään haalia käyttöön kuskiverkosto.

Tässä mainiossa videossa analysoidaan seuraavasti:

  • Yksi laite maksaa 250 dollaria [Tämä saattaa olla kyllä heikompi laite kuin täkäläisillä toimijoilla.]
  • Ajoja kertyy keskimäärin 10 kappaletta päivässä
  • Keskimääräinen ajo maksaa 3 dollaria
  • Lataaminen maksaa 7,50 dollaria päivässä [Lisäksi olisi kyllä syytä huomioida muut operaatiokulut.]
  • Päivässä kertyy katetta 22,50 dollaria, eli laite on kuoletettu parissa viikossa (huolto ja varkaudet vievät vain prosentin katteesta)

Videossa mainitaan tärkeimmäksi käyttötapaukseksi matka kotoa joukkoliikenneasemalle ja edelleen joukkoliikenneasemalta määränpäähän. En osaa sanoa, onko tilanne Helsingissä ihan vastaava, kun ihmiset ovat tottuneet vahvasti subventoituihin joukkoliikenteen kausilippuihin, jolloin markkinaehtoisesti hinnoiteltu lisäyhteys voi tuntua kohtuuttoman kalliilta.

Videolla vihjataan siihen suuntaan, että Uberin tapainen toimija tulee ja ottaa homman haltuun halutessaan. On kiinnostavaa nähdä, kuinka käy. Seuraavaksi Helsinkiin on määrä tulla suomalaisen Hoopin. Lehdistötiedotteessa luvattiin, että he saapuvat lumien sulettua. [Julkituonti: tunnen valtaosan Hoopin perustajista, mutta eivät he minulle tästä mainoksesta mitään maksa.]

[Lisäys 8.4.] Kaikkiaan on kiinnostavaa, että tässä yritetään lyödä läpi kahta muutosta yhtä aikaa: uutta kulkuneuvoa ja uutta toimintamallia. Kaupunkipyörissä ja DriveNow-tyyppisissä palveluissa kulkuneuvo sinänsä on tuttu, mutta malli vain on uusi. Voihan käydä niinkin, että ihmiset innostuvat hankkimaan omia sähköpotkulautoja, mutta vuokramalli ei nappaa.

[Lisäys 24.4.] Artikkelin ympärille syntyneessä Linkedin-keskustelussa nousi esiin hyviä lisälähteitä. Tämä video antaa paljon negatiivisemman kuvan liiketoimintamallista. Nykylaitteilla ei sen mukaan ole vielä edellytyksiä tehdä voitollista liiketoimintaa.

Vastaavasti Suomen Kuvalehti kirjoitti aiheesta kriittiseen sävyyn. Luvut ovat julmia:

Esimerkiksi Louisvillessä Kentuckyssä laudoista saatava data analysoitiin. Kävi ilmi, että yhden potkulaudan keskimääräisen elinikä oli 28,8 päivää. Vain seitsemän sähköistä potkulautaa 129:stä kesti yli 60 päivää. Yhdellä laudalla kuljettiin keskimäärin vain 260 kilometriä.

Kuinka niitä pitäisi kutsua?

Ai niin, jätin vaikeimman kysymyksen viimeiseksi. En minä tiedä. Huomasitte varmaan, että kipuilin tämän kanssa läpi koko tekstin. Sanoin lauta ja laite aika usein, kun en jaksanut kirjoittaa sanaa kokonaan.

  • Sähköpotkulauta on liian pitkä
  • Potkulauta ei ole kyllin selkeä
  • Kaikenlaiset mieleeni tulevat väännökset ovat noloja

Nuoriso on ymmärtäkkseni kutsunut potkulautoja skuuteiksi [ja scooteiksi] jo jonkin aikaa. Se ei kaltaiseni purjehtijan pirtaan oikein istu, kun skuutti-sana on jo varattu, mutta minkäs näille mahtaa. Veikkaan voittajaksi jotain sellaista, kuulostaahan se aika kolealta.

***

Tässä vielä meitä molempia hyödyntävät alekoodit siltä varalta, että haluat kokeilla jompaa kumpaa palvelua:

      • Promolinkki TIER-palveluun koodi: 9f4Fz2SR (saat ilmeisesti ensimmäisen ajon ilmaiseksi. Vaikuttaa, että linkki ei ehkä toimi vaan saatat joutua lisäämään koodin käsin.)
      • Promolinkki VOI-palveluun koodi: ppqye8fVvV (saat 2,5 krediittiä, mitä se tarkoittaakin)

Ja jos autoilu on enemmän juttusi, tällä DriveNow-promolinkillä voit liittyä ilmaiseksi ja saat 20-ilmaisminuuttia [ja minä myös].

Kiitos kaikille kutsulinkkini käyttäjille! Olen saanut enemmän ilmaisia ajoja kuin minun on syytä julkisesti tunnustaa.

Kuinka haluaisin käyttää puhelinta vaatekaupassa

Vaatekauppojen vaikeuksista on puhuttu vuosikaudet. Verkko vie asiakkaat, ja kivijalka hakee paikkaansa. Kaiken keskellä tuntuu yllättävältä, kuinka vähän ketään tuntuu kiinnostavan, että vaatteiden ostaminen kivijalkakaupasta on ihan perinteisessä käytettävyysmielessä kovin vaikeaa. Tässä tekstissä listaan omia hankaluuksiani ja pohdin ratkaisuja.

Lue loppuun

Mitä ikinä teetkin, älä hukkaa Postin saapumis­ilmoituslappua

Tämän tekstin oli tarkoitus kertoa postin tuomasta paketista, mutta kerrotaanpa sittenkin Postista. 

Pakettien toimituksessa kuluu ylimääräinen päivä

Pakettini oli lähettäjän mukaan määrä saapua eilen tai viimeistään tänään. Eilen sitä ei näkynyt, mutta tänään kotiin tullessani löysin eteisen lattialta saapumisilmoituksen. Poimin sen käteeni ennen kuin riisuin takkia päältäni, valmiina lähtemään saman tien pakettia noutamaan.

Viime viikolla tein tämän virheen ja päädyin matkustamaan koko matkan Jätkäsaaren postiin turhan takia. Tällä kertaa olin tarkkana: tämä ei ollut saapumisilmoitus vaan tieto siitä, että lähetystä oli yritetty toimittaa tänään, ja että sen voisi noutaa huomenna. Mitä hankalimmin vasta kello 10.30 alkaen.

En saanut jätettyä lähetystä, koska se ei mahtunut postiluukustanne / laatikkoonne.

Lapun copy oli mukavasti personoitu kuin postinkantajan itse kertomaksi.

Voisi kuvitella, että Postin ammatti-ihmisille ei tulisi yllätyksenä, että paketti ei mahdu oveni läpi. Luulisi, että tämä huomattaisiin jo lajitteluvaiheessa. Eikö sen voisi tällöin suosiolla kantaa lähimpään postiin sen sijaan, että se kuljetetaan ensin suotta kotiini, sitten takaisin varastoon Vantaalle (Postin työntekijän kertoman mukaan) ja seuraavana päivänä uudestaan postiin?

Seuraavan päivän toimitusajankohtakin on mahdollisimman turhauttavasti 10.30 niin, ettei lähetystä ehdi hakea aamullakaan ennen töihin lähtöä, vaan joutuu väkisin odottamaan ylimääräisen päivän.

Kokemus asiakkaan kannalta on erityisen ähäkuttimainen. Olisi mukavampaa kuulla, että paketti on noudettavissa huomenna kuin saada tietää, että se oli täällä jo ja veimme sen pois.

Kansainvälisillä kuljetusfirmoilla oli takavuosina paha tapa soittaa suotta ihmisten ovikelloja keskellä päivää, mutta nykyään ne osaavat kiitettävästi ilmoittaa etukäteen puhelimella, milloin lähetys olisi tulossa. Posti ei valitettavasti näytä kykenevän samaan.

Voi olla, että tämä toimii eri tavoin kirjeiden tai pakettien tai erikoissuurten kirjeiden tai jonkin muun minulle tuntemattoman tuotetyypin kohdalla. Minulla ei valitettavasti ole keinoa tietää, missä formaatissa saapuvat paketit tulevat eikä keinoa määrittää, että ne saisi kantaa suoraan postiin.

[Totta, helpoin keino on tilata lähetykset jatkossa työpaikalle. Pitää yrittää muistaa jatkossa.]

Lähetyksestä kerrotaan vain paperilapulla

Jos tietäisin töistä lähtiessäni, että paketti on saapunut, matkustaisin raitiovaunulla suoraan Jätkäsaareen. Nyt kävelen sen sijaan ensin puolimatkassa sijaitsevaan kotiini löytääkseni eteiseen sidotun tiedon saapuneesta lähetyksestä ja kävelen tämän kanssa postiin.

En ehkä ole osannut konfiguroida Netpostiani oikein, mutta en panisi pahakseni, että saisin tiedon saapuneesta lähetyksestä jollain paikkariippumattomalla tavalla. En voi edes omalla aktiivisuudellani parantaa tilannetta, sillä lähetystä ei voi seurata eikä toisaalta noutaa postista ilman saapumisilmoitusta.

Mahdollisuus seurata saapuvia lähetyksiä tuntui taianomaiselta yleistyessään kymmenen vuotta sitten. Sitä omituisemmalta tuntuu, ettei posti tarjoa kaikille lähetyksille moista toimintoa. Kansainväliset kuljetusyhtiöt tapaavat laittaa seurantakoodin syöttökentän keskeiselle paikalle verkkopalvelujensa etusivulle. Postin sivuilla näin ei ole tehty, mutta sieltäkin löytyy pienen hakemisen jälkeen luukku, johon voi syöttää lähetyksen koodin, mutta se koskee ilmeisesti jotain erityyppisiä lähetyksiä, sillä minun lähetystäni sillä ei löydy.

Lähetyksen noutaminen vaatii saapumisilmoituksen

Näinä aikoina undo-toiminnon keksimisen jälkeen ihmisen on vaikeaa tehdä peruuttamattomia virheitä. Kaiken salasanoista verokorttiin voi unohtaa tai hukata – uuden saa aina tilalle käden käänteessä.

Merkittävimmät poikkeukset ovat käteinen raha ja postin saapumisilmoituslappu. Myönnetään, tämä on pitkälti oma virheeni. Hyvä järjestelmä olisi silti anteeksiantavainen myös käyttäjien tehdessä virheitä.

Viime keväänä olin saanut lähetyksen jostakin. En tiedä mistä, sillä postin saapumisilmoituslappu ei usein kerro tätä. Menin noutamaan lähetystä postista, mutta sitä ei ollut enää olemassa. Sain oppia, että lähipostini Eerikinkadun päässä oli juuri suljettu ja toiminta oli siirretty Jätkäsaareen.

Iltakävelyllä suuntasin Jätkäsaaren jännittävään SmartPOST (sic) -laitokseen lappuineni. Koodini ei kelvannut automaatille. Seuraavana päivänä soitin postin asiakaspalveluun, josta selvisi, ettei pakettini ollutkaan SmartPOSTissa vaan seinän toisella puolella Verkkokauppa.comin kioskissa toimivassa postissa. [Äkkiseltään tuntuu hassulta, että ympäri vuorokauden palveleva SmartPOST on pystytetty paikkaan, jossa toimii myös ympäri vuorokauden palveleva Verkkokauppa.comin kioski, mutta tämä on toinen juttu.]

Kannoin saapumisilmoituslappua kiltisti mukanani aikeenani käydä uudestaan Jätkäsaaressa, mutta jossain vaiheessa päivien saatossa lappu oli kadonnut. Menin postiin, kyselemään, saisinko lähetyksen pelkällä henkilöllisyystodistuksellani. Kuulemma sitä oli mahdotonta löytää ilman saapumisilmoituksessa olevaa koodia.

Sen paremmin Verkkokauppa.comin postipisteen työntekijöillä kuin postin asiakaspalvelussakaan ei ollut mahdollisuutta selvittää nimeni perusteella minulle matkalla olevien pakettien koodeja.

Paketti jäi ikuisiksi ajoiksi saamatta. Toivottavasti siellä ei ollut mitään tärkeää. Epäilen, että kyseessä oli Lyö rumpua -kirja, josta luvattiin lähettää oma kappale meille kaikille tekijöille.

Yllä oleva valokuva on sekin viime keväältä. Noin viikkoa edellisen tapauksen jälkeen kävelin taas postiin noutamaan Deal Extreme -tilauksiani. Ajatus Kiinasta lähetetyn elektroniikkasälän noutamisesta elektroniikkasälää kauppaavaan liikkeen myymälästä tuntui huvittavalta.

Vähemmän huvittavalta tuntui tajuta kassalle päästyäni, että olin taas hukannut ilmoituslaput. Tällä kertaa onni oli myötä. Kävelin jälkiäni taaksepäin ja löysin laput puolimatkasta kiltisti vieretysten keskeltä kävelytietä. Olin ajatellut, että muuten tyhjässä takataskussa ne olisivat turvassa, mutta näköjään kävelytyylini on sellainen, että se puskee taskun sisällön vaivihkaa ulos.

Siitä lähtien olen tunkenut laput lompakkoon siitä huolimatta, että tuntuvat varta vasten muotoillun niin, etteivät sinne mahdu.

Tosiaan, vaikka purnaaminen on hauskaa, olen ihan kiinnostunut ratkaisuistakin. Jos postin vastaanottaminen on mahdollista jotenkin saada toimimaan paremmin ja teen vain jotain väärin – paitsi hukkaan papereitani – kertokaa toki.

Arkistoista: Postin saapumisilmoituksia ihmeteltiin tässä blogissa viimeksi vuonna 2008