Kirjoitukseni käynnistä-valikon nimeämisongelmista toi esille toisen ikuisuuskysymyksen: miksi kummassa levy poistetaan Macissä raahaamalla se roskakorin päälle? Tähänkin älyttömyyteen on lopulta olemassa järkevä selitys.

Kaikki alkaa niin kaukaa menneisyydestä, ettei koneissa ollut vielä kiintolevyjä, vaan käyttöjärjestelmää ajettiin levykkeiltä. Järjestelmä tallensi keskusmuistiin sen, minkä suinkin saattoi, mutta käytännössä käyttäjä saattoi useinkin joutua syöttämään vuoronperään käyttämänsä ohjelman ja käyttöjärjestelmän levykkeitä.

Macillä levykkeiden käsittely tapahtui hieman eri tavalla kuin pc-koneilla. Siinä missä pc:issä on fyysinen nappula, jota painamalla levy tulee ulos, Macillä eject-komento annettiin ohjelmallisesti, ja kone sylki levykkeen vasta, kun tarvittavat operaatiot oli suoritettu.

[Ystävieni mielestä aikoinaan tämä oli hyvä esimerkki Maccien huonoudesta, mutta jostain syystä kelkalliset cd-asemat sittemmin toimivat samalla periaatteella: vaikka niissä olisi painike ollutkin, se ei avannut kelkkaa ennen kuin kone antoi siihen luvan.]

Koska levykkeitä jouduttiin puljaamaan edestakaisin, Applella mietittiin, kuinka toimintaa voisi nopeuttaa. Ratkaisuksi levykkeiden sisältö kirjattiin erityiselle haamulevykkeelle, joka jäi työpöydälle, vaikka varsinainen levy ejectoitiin. Kun levy sitten seuraavan kerran syötettiin koneeseen, sen käsittely tapahtui paljon nopsemmin, sillä kone tiesi jo valmiiksi, mitä se sisälsi. Ymmärtääkseni tämä luettelo auttoi myös siinä, että kone tiesi pyytää käyttäjää syöttämään juuri oikean, kulloinkin tarvittavan levykkeen.

Kun levyn kanssa työskentely lopetettiin, haamulevy poistettiin työpöydältä. Koska kyseessä oli tiedosto, se poistettiin kuten tiedostot yleensä: raahaamalla roskakoriin. Levykkeen poistaminen tapahtui siis kaksivaiheisesti: fyysinen levy syljettiin ulos Ylläpito-valikon Anna levy -komennolla. Tämän jälkeen raahattiin sisällysluettelotiedosto roskakoriin.

Tämä kaksivaiheisuus oli hieman vaivalloista. Usein kävi niinkin, että haamulevy unohtui vetää roskakoriin, minkä seurauksena kone saattoi alkaa pyytää levykkeen syöttämistä. Tämä taas sattoi olla ongelmallista, jos levyke oli juuri lähetetty postitse asiakkaalle. Hankaluuksien helpottamiseksi Applella kehitettiin oikotie: jos levyn kuvakkeen raahaisi roskakoriin, kone paitsi poistaisi haamulevytiedoston, myös sylkisi levyn ulos.

Näin tehtiin, ja oikotie jäi käyttöön, vaikka sen varsinainen alkuperä ja tarkoitus unohtuivat vuosien saatossa ja kiintolevyjen yleistyessä. Yksittäisiltä askeleiltaan järkevä kehityskulku johti vähintään arvelulttavaan lopputulokseen.

Hupsuna yksityiskohtana Anna levy -komento (Eject) säilytti toimintansa samanlaisena aina 90-luvun loppupuolen Mac OS 8 -järjestelmään saakka. Mac OS 7:ssä Anna levy -komento jätti työpöydälle haamulevyn, jonka merkitystä harva ymmärsi, mutta jonka vaatimuksiin syöttää edellinen levyke takaisin asemaan moni menetti hermonsa. Levyn sai kokonaan ulos joko raahaamalla roskakoriin tai hivenen mystisesti käyttämällä erityistä Laita takaisin -komentoa. Mac OS 8:ssa Eject-komento korjattiin, ja Mac OS X:ssä Peru-komento syrjäytti [osin valitettavasti] Laita takaisin -komennon.

Tarkalleen ottaen Mac OS X:ssä levyä ei enää vedetä roskakorin, sillä levyä raahattaessa roskakorin kuvake muuttuu eject-symboliksi.

Levyn poistamiseen on toki nykyään kätevämpiäkin tapoja. Yksinkertaisin kenties jokaisen levyn kuvakkeen vieressä oleva eject-painike.

Windowsiin verrattuna levyjen käsittely Mac OS X:ssä on hyvin johdonmukaista. Levyt poistetaan aina samalla tavalla, oli kyseessä sitten levyke, muistitikku, iPod, digikamera, ulkoinen kiintolevy, cd/dvd-levy tai verkkolevy. Windowsilla osa levyistä poistetaan painamalla fyysisiä nappuloita, osa erilaisten valikoiden kautta, ja sanamuodot vaihtelevat tilanteesta riippuen.

[Mac OS X:n levyjen poistoon liittyy myös yksi kiusallinen Finderin ongelma, mutta siitä lisää myöhemmin.]