Norman kertoi Emotional Design -teoksessaan lisää vain vesi -tyyppisestä kakkutaikinaseoksesta. Pussin sisältöön lisättiin vesi, seos kaadettiin vuokaan, vuoka työnnettiin uuniin, ja kohta oli kakku valmis.

Käyttäjät eivät olleet kuitenkaan tyytyväisiä. Lopputulos ei tuntunut itse tehdyltä – yhtä hyvin kakun olisi voinut hankkia kaupasta.

Ongelman ratkaistakseen kakkutaikinaseosyhtiö poisti tuotteesta kananmunan. Nyt käyttäjän piti paitsi lisätä vesi, myös rikkoa kananmuna sekaan aivan itse. Tämä oli Normanin tarinan mukaan riittävä askel: kakku tuntui omalta, ja tuote alkoi myydä paljon paremmin.

***

Tarina tuli jälleen mieleen, kun mietin, kuinka paljon paremmalta pakastepitsa maistuu, kun uunin alavastus on rikki, ja pitsan pohjan joutuu ensin paistamaan itse pannulla.

[Köyttöliittymäblogin päivitystahti kiristyy toivon mukaan lähipäivinä muiden kiireiden helpotettua. Ellen sitten päätä viedä tietokonettani huollettavaksi.]