Kävin useamman vuoden jälkeen sukumme kesämökillä ja kohtasin jälleen riemastuttavan valojenhallintapaneelin. Se edustaa mainiosti näennäistä yksinkertaisuutta, käyttöliittymää joka näyttää päältä helpolta, mutta paljastuu käytössä todella tuskaiseksi. [Vrt. Kuinka nappien vähentäminen lisää monimutkaisuutta]
Painikkeiden painaminen kytkee valoja päälle. Samalla painikkeen oma valo syttyy. Toinen painallus sammuttaa valon. Lisäksi muutamia valoja voi säätää erillisellä himmentimellä.
Ongelmana on, ettei mistään tiedä, mikä painike liittyy mihinkin valoon. Näin valojen päälle laittaminen on yhtä arvailua. Tätä varten paneelia onkin modattu käytön myötä, ja yleisimmin tarvittuihin painikkeisiin on liimattu teipinpaloja.
Epäselvien mappauksien lisäksi vasteen puute häiritsee. Paneeli on keskeisellä paikalla oven suussa, mutta kaikkia valoja siitä ei näe. Osa lampuista saattaa olla palanut, osa sijaitsee kulman takana ja osa ulkona. Myöskään kaikki paneelin kytkimien omat valot eivät toimi syystä tai toisesta. Niinpä valo saattaa olla päällä, vaikka paneelista päätellen näin ei olisikaan.
Tämä on erityisen riemastuttavaa, kun on lähdössä kotiin mökiltä ja yrittää sammuttaa valoja. Ei riitä, että kaikki paneelin valot ovat pimeinä. Tämän jälkeen täytyy käydä vielä erikseen kurkkimassa, ettei valo pala missään. Ja jos sattuu palamaan, täytyy summa mutikassa arpoa, mistä sen saisi pois.
***
Mieleen tulee väistämättä Donald Normanin Psychology of everyday thingsissä esitelty valojenhallintapaneeli. Don teetti seinään kolon, jotta sai paneelin asennon vastaamaan paremmin huoneen muotoa ja asetti kytkimet huoneen pohjapiirroksen mukaisesti. Melkoista hifistelyä, mutta toiminee jonkin verran paremmin.
Köyttöliittymä 
Minä näin tuon valokytkimen täydessä loistossaan ensimmäisen kerran helmikuussa 1978. Silloin teippejä ei vielä ollut, puuttuvat potikatkin olivat paikallaan siinä, missä nyt törröttää vain pari tappia, ja kaikki lamput paloivat. Se teki aikamoisen vaikutuksen keskellä ei mitään! Yhtään helppokäyttöisempi härveli ei silloinkaan ollut, mutta olipa ainakin pahuksen roheen näköinen. Vaikutelmaa varmasti lisäsi sekin, että omassa asunnossani oli vielä vuosisadan alun tekstiilipäällysteinen pintajohdotus ja valokytkimenä mustassa bakeliittimötikässä olevat nappulat, joista toisesta painamalla valot sai päälle ja toisesta pois!
Tilannetta voisi varmaan helpottaa, jos nappuloihin tekstaisi vaikka tussilla, mikä liittyy mihinkin valoihin, eikö?
Tällaisia painonappikytkimiä käytetään yleensä silloin, jos samoja valoja pitää ohjata useammasta paikasta. Napit ohjaavat relettä tms, joka sijaitsee vaikkapa sähkökaapissa. Jos tämä kuitenkin on ainoa kytkinpaneeli, niin olisi ehkä järkevämpää käyttää mekaanisia kytkimimä, joista näkee missä asennossa ovat.
Meillä kotona on painonappeja, joissa merkkivalot toimivat toisin päin: merkkivalo palaa, kun ko. valo on pois päältä. Tästä on hyötyä pilkkopimeässä, kun merkkivalojen avulla näkee suunnistaa sytyttämään valaisimia. Toinen etu on, että jos kaikkien nappien merkkivalot palavat, tietää varmasti että kaikki valot on sammutettu (ja toisaalta huomaa heti, mikäli joku merkkivalo on rikki). Huono puoli kesämökkikäytössä olisi tietysti se, että merkkivalot palaisivat turhaan suurimman osan vuotta, mutta sitä varten koko paneelille voisi toki laittaa yhden pääkatkaisijan, jolla saa kaiken pimeäksi.
Seppo, hyviä pointteja. Mainitsemasi toimet tosiaan auttaisisivat vastaavuuksien ja palautteen puutteeseen.
Oikein riemastuttava tilanne näiden ”selkeiden” nappien kanssa on urheilusaleissa. Niissä on usein jumalattoman iso kaappi kymmenin valkoisin painonapein. Napein, joista osa vaikuttaa normaaleihin hehkulamppuihin, osa sellaisia, joiten syttyminen – erityisesti kirkastuminen – kestää minuutteja (purkauslamppuja?). Osa napeista vaikuttaa ilmeisesti ilmastointiin. Osa on varalla, eli niistä ei tapahdu mitään.
Tyypillisesti sitten käy niin, että kun puulaakijoukkue tulee harkkoihin ns. lepakkovuorolla alkaa valojen säätäminen. Edellinen vuoro tai vahtimestari on energiaa säästääkseen sammuttanut ainakin osan valoista ja sali pitäisi saada kirkkaaksi. Koska varsinkin noiden purkauslamppujen yksi ominaisuus vielä on, että kerran sammuttuaan niiden uudelleen syttymiseen menee järkyttävän pitkä aika, saadaan pelit käyntiin noin vartin myöhässä. Silloinkin vielä osa lampuista on joko piemeinä (”älä enää sohi niitä kytkimiä, nyt nähdään jo!”) tai vasta kirkastumassa.
JMK, heh, voin kuvitella. Taitaa olla, että hieman liioittelin postauksen otsikon kanssa, mutta mitäpä ei nykyään näkyvyyden toivossa tekisi.
Hyvä kysymys on myös, että kuuluisiko valon palaa lampun tai toiminnon ollessa päällä, vai silloin kun se ei Vielä ole päällä.
Suojatien kutsunappeja ja hissin painikkeita on näemmä kahdenlaisia:
– Ensimmäiset ilmaisevat olemassa olonsa ja kutsuvat painamaan pimeässäkin (esim. rappukäytävä) ja muuttavat indikaatiota sitten ollessaan aktivoituja.
– Toiset odottavat pimeinä ja vaikeasti löydettävinä, ja sitten syttyvät palamaan, kun jo yleensä muutenkin tiedät toiminnon olevan aktivoitu.