Mietin, mitä olisin vastannut, jos minulta olisi kysytty, kuinka helpoksi koen kassojen maksupäätteiden käyttämisen. Verkkouutiset kertoo seuraavaa:
Yhä useammat, 24 prosenttia, ovat maksaessaan käyttäneet usein sirukortin lukemiseen tarkoitettua maksupäätettä. […] Maksaminen kortin lukijalaitetta käyttäen on pääsääntöisesti koettu helpoksi, sillä valtaosa eli 93 prosenttia on kokenut sen joko erittäin tai vähintään melko helpoksi.
Kyllä minä niitä käyttää osaan, mutten ymmärrä, miksi noin helppo asia on toteutettu noin huonosti.
Laitteessa on kolme painiketta ja kaksi vaihtoehtoa. Olisi viisasta antaa molemmille vaihtoehdoille oma painike ja säästää kolmas paluupainikkeeksi. Näin ei ole tehty, vaan kaksi painiketta siirtää valintaa ja kolmas toimii vahvistimena. Ensimmäisissä laitteissa pankki- ja luottovaihtoehto sijaitsivat valikossa vasemmalla ja oikella. Tämä on mielekästä, sillä painikkeetkin on aseteltu horisontaalisesti. Valinta tapahtui painamalla ensin vasemmalle tai oikealle ja sitten keskinappia vahvistukseksi. Painalluksia tarvittiin yhden sijaan kaksi, ja toteutus oli sen verran sekava, että sitä paikattiin liimaamalla pankki- ja luotto-opastetarrat maksupäätteisiin.
Ilmeisesti laitteiden ohjelmisto oli mahdollista päivittää, joten joku kehitti palautteesta opittuaan uuden version. Tällä kertaa pankki ja luotto ovat näytöllä allekkain. Hyvänä puolena toteutuksessa on, että molemmat mahtuvat näytölle yhtä aikaa. Huonoa on, että näppäinjärjestyksen vastaavuus ei ole enää ilmeinen. Erityisen älytöntä on, että näppäinjärjestys on juuri päinvastainen kuin kaikkialla muualla. Yleensä maissa, joissa luetaan vasemmalta oikealle, on tapana tällaisessa tilanteessa kääntää näppäinjärjestys niin, että vasen nappi tarkoittaa ylöspäin ja oikea alaspäin. Päätteiden näppäimet toimivat toisin päin.
Nykyään luottokortti on oletusarvoisesti valittuna, joten jos sen hyväksyy suoraan, säästää yhden painalluksen. Jotkut epäilevät tätä salaliitoksi.
(En kaikkiaan tiedä, mitä iloa siitä on, että luotto- ja pankkikortti sijaitsevat samalla fyysisellä kortilla. Kertaakaan en ole tästä hyötynyt, sillä en missään tilanteessa tarvitse korttia yhtä aikaa molempiin tarkoituksiin. Ylimääräistä vaivaa sen sijaan kohtaan jatkuvasti. Aina maksaessani joudun erikseen kertomaan, kumpaa puolta haluan käyttää. Samoin pankkiautomaatilla. En käytä Suomessa luottokorttia muuhun kuin verkko-ostoksiin, mutta se muistuttaa minua olemassaolostaan jatkuvasti.)
Näiden kahden mainitun päätetyypin lisäksi vastaan tulee muitakin variaatioita. Joissakin kortti syötetäänkin pohjaan. Joissakin pankki- vai luottovalinnan jälkeen painetaan vahvistus numeronäppäimistön enter-painikkeella. Lidlin käyttämät laitteet ovat sikäli hienoja, että niissä pankki- ja luottovalinnalle on varattu oma soft key, jota painamalla valinta tehdään suoraan ilman erillistä vahvistusta.
Ironista on, että Lidlissä ei voi maksaa luottokortilla.
Myöskään näyttöjen tekstejä ei ole juuri hiottu. Ei minua välttämättä kiinnosta tietää, mihin ip-osoitteeseen pääte ottaa yhteyttä maksua suorittaessaan. Joissain käännettävissä laitteissa on epäselvää, onko viesti tarkoitettu kassahenkilölle vai asiakkaalle. Usein kortin saa ottaa pois jo ennen kuin laite antaa siihen luvan, ja myyjät ihmettelevät, miksei asiakas ymmärrä tätä.
Ennen vanhaan pankkiautomaatit antoivat rahat ennen kuin palauttivat pankkikortin. Tämän seurauksena ihmiset unohtivat korttinsa automaattiin, sillä he olivat tulleet automaatille nostamaan rahaa ja poistuivat saatuaan tehtävän suoritetuksi. Sittemmin järjestys on korjattu. Norman kutsuu tällaista pakotettua toimintajärjestystä inter lockiksi.
Vaikka kuitti ei ole aivan yhtä kiinnostava asia kuin setelitukko, on järkevää suunnitella päätteet niin, että ne eivät anna kuittia ennen kuin kortti on poistettu lukijasta. Minulla kesti hetki ymmärtää, että tämän periaatteen laiminlyönti on syy, miksi olen kahdesti ollut unohtaa korttini Lidlin lukijaan.
Aihetta liipaten: Matkakorttien latausautomaatit huolivat viimein kortit maksuvälineenä. Yksi ongelmista on siis korjattu.
Köyttöliittymä 
Hyvä kirjoitus. Meinasin joku itkeä siitä, että toimintalogiikoita ylipäätään on monta erilaista. Käyttö on kuitenkin harvinaisen hyvin speksattu, käyttäjän pitää valita luotto-/pankkikortti ja antaa pin-koodi. Miten vaikeaa toimivan käyttölogiikan suunnittelu voi olla? 🙂
Joku laite muistaakseni teki suoraan valinnan, vaikka käyttöliittymän perusteella olisi voinut olettaa, että vasta siirretään valintaa. Tänään viimeksi kassaneiti taas neuvoi painamaan kakkosta (!) numeronäppäimistöllä kun halusin valita pankkikortin. Tosiaankin, miksei voi olla omaa, selkeää näppäintä kummallekin vaihtoehdolle?
Kaikkia eri laitteita osaa käyttää, mutta maksamiseen ei tule sujuvuutta kun joutuu joka kerta katsomaan mitä mallia xyz kyseinen maksupääte on ja millä logiikalla se pelaa.
Minäkin laittaisin nämä korttimaksupäätteet käytettävyyden oppikirjaan esimerkiksi siitä miten yksinkertainen asia voidaan tehdä pieleen. Olisin suostunut maksamaan vaikkapa 5€, jos joku olisi noita päätteitä suunnitellessaan kerännyt valmistajat yhteen nippuun, muodostanut päätteen käyttöliittymän toiminnalle standardin, suunnitellut huolella ja testannut käytettävyyden. Nyt menee asiakkaiden ja kassahenkilöiden aikaa ja vaivaa hukkaan järkyttäviä määriä.
Samoin hämää, että ’enter’-nappuloita on joissain laitteissa tavallaan kaksi kun ylhäältä kuitataan ensimmäinen valinta ja alhaalta eri napista se pin-koodi…
Läheinen on näkövammainen ja siltäkin kantilta eri laitteiden erilaiset oletusvalinnat, nappien sijoittelut ja päätteet yleensäkin (vaikka ehkä turvalisuutta lisäävätkin) tekevät elämäänsä hankalaksi…
Timo, totta. Sanoisin silti, että jos se enter jostain syystä halutaan korttivalintaan väkisin tunkea, on hyvä, että se on ylhäällä siellä, missä valinta muutenkin tehdään.
Numeronäppäimistön yhteydessä oleva enter kun on vielä korostetusti eristetty näkösuojalla omaan osioonsa. Se on kaukana sekä fyysisesti että henkisesti. Toki molempien enterien olisi syytä toimia joka tilanteessa.
Unohtui sanoa, että tietty nykyinen valikkopohjainen malli on skaalautuvampi kuin sellainen, jossa kullakin valinnalla on oma painikkeensa. Eihän sitä tiedä jos joku vaikka keksisi joskus integroida kansalaisvarmenteen pankkikorttiin, ja kassapäätteisiin haluttaisiin toteuttaa oma erillisvalinta tätä ominaisuutta varten…
Osassa laitteissa on tosiaan tuo ”poista kortti” viesti. Tällaisten laitteiden ohessa toimivat myyjät ihmettelevät miksi asiakas ottaa kortin pois ennen tuota ohjetta.
Toisissa laitteissa ei taas tule tuota viestiä, vaan siinä hypätään suoraan kuitin tulostukseen ”tulosta kuitti, paina OK” tms. Näiden ohessa toimivat myyjät taas ihmettelevät miksi suuri osa asiakkaista jää tuijottamaan päätettä, ihan kuin odottaen sen sanovan jotain..
Noita maksupäätteitä käyttäessä pitää aina tosiaan ihmetellä, kuinka helposta asiasta on tehty niinkin vaikea. Mitä vikaa olisi ollut mallissa, jossa kortin varsinainen PIN-koodi on NNNN ja jos haluat maksaa luottokortilla niin näppäilet 1NNNN (enter), ja jos taas maksat pankkikortilla niin 2NNNN (enter)? Jos jotain menee jossain välissä pieleen, niin vedät vain kortin pois (peruuta-toiminto) ja aloitat alusta (korkeintaan 5 näppäimenpainallusta ylimääräistä).
Näytöllä voisi lukea alussa ”1. Luottokortti 2. Pankkikortti” ja kun on painanut 1 tai 2 niin ilman kuittauksen odotusta lukisi ”syötä PIN ja paina ENTER”.
Vaihtoehtoisesti kortilla, jossa on useita toimintoja integroituna (esim. pankki ja luotto) olisi AINA eri PIN-koodit kullekin toiminnolle. Tällöin maksupääte sanoisi aina yksinkertaisesti ”syötä PIN ja paina ENTER”.
Mikko, en näkisi kyllä kahden PIN-koodin systeemiä kovin suositeltavana. Muistettavia koodeja on muutenkin kylliksi.
Toki valinnan voisi toteuttaa pelkällä numeronäppäimistöllä, mutta ajattelin, että jos valintanapit on kerran jo päätetty mukaan ottaa, kaikkein helpointa olisi, että pankille ja luotolle olisi oma nappinsa, jolloin ei tarvitsisi miettiä edes tuota ykköstä ja kakkosta.
Eipä sillä, kyllähän ihmiset ovat oppineet soittamaan kaukopuheluitakin, vaikkei puhelimissa ole omia nappeja joka kaupungille…
Blogimerkinnässä esitetty maksupääte:
>>
oli viimeksi käyttäessäni vielä vähän mutkikkaampi. Siinä nimittäin seisoi:
pankki – vahvista – luotto >>>
Pankki- tai luottonappulaa painamalla väkäset katosivat toisen käyttötavan alta ja siirtyivät toisen käyttötavan alle. En enää (taaskaan) edes muista osoittavatko väkäset tilaa vai toimintamahdollisuutta.
Hupaisia hetkiä (halvat huvit) on ollut myös kun maksupäätteen kummallinen toiminta on käyty kaverin kanssa ennen maksutapahtumaa läpi paperilla (halvat huvit, todella), mutta juuri ennen maksamista tapahtuneesta selvityksestä huolimatta päätteen käyttö on tuottanut hankaluuksia.
Maksupäätteet ovat vähän niinkuin HKL/YTJ:n kortinlukijatkin. Käyttö onnistuu, lopulta, mutta joka kerta se tuottaa yhtä paljon tuskaa.
Itseasiassa molemmissa on sama, maksutapapa/matkatyyppivalintaa suurempi ongelma. Bussikuskeina esittäytyvät alkoivat jonkin aikaa matkakorttijärjestelmän lanseeraamisen jälkeen valitella yleisönosastoilla miten matkustajat eivät enää tervehdi. Eivät kai, kun kaikki energia menee kortinlukijasta selviytymiseen (näyttökortin kanssa oltiin luontevasti yhteydessä bussikuskiin). Kaupoissa suunta on samanlainen, ennen sentään saattoi saada vahingossa kosketuskontaktin toiseen ihmiseen korttia kassalle ojennettaessa. Nytkin vanhasta tottumuksesta tulee ojentaneeksi korttia kassahenkilölle, joka päätyy osoittamaan tylysti jonnekkin sysättyä kortinlukijaa. Seuraavaksi tilauskin nakutetaan koneelle (vaikka asiansa osaava kassahenkilö hoitaisi koko rumban paljon nopeammin).