Marjut linkitti Scobleizer-blogiin, jossa todettiin, että rumat disainit toimivat kauniita paremmin. Onneksi asia ei ole oikeasti näin yksinkertainen.

Olen juuri saanut luetuksi ensimmäisen luvun Donald Normanin parin vuoden takaisesta Emotional Design -teoksesta, jossa kerrotaan tuotteiden ja palveluiden herättämän tuntemuksen vaikutuksesta miellyttävyyteen ja edelleen käytettävyyteen kokonaisuudessaan. 80-luvun klassikossaan The Philosophy of Everyday Things Norman asetti käytettävyyden ja estetiikan osittain vastakkain ja tuhahteli arkkitehtien suunnittelemille päättömyyksille, joissa muoto on ajanut tehtävän ohi. Emootioiden merkityksestä hän ei puhunut mitään.

Vuoden 2002 POET-uudelleenjulkaisun esipuheessa Normaninkin kannat ovat lientyneet ja hän korostaa, ettei ulkoasun tarvitse olla käytettävyyden vihollinen, vaan jopa päinvastainen on mahdollista. Emotional Designissa hän kertoo tarkemmin, miksi.

Norman kertoo 90-luvun alun tutkimuksesta, jossa selvitettiin pankkiautomaatin näppäinjärjestyksen esteettisen miellyttävyyden vaikutusta koettuun käytettävyyteen. Tutkijoiden suureksi yllätykseksi esteettiseksi miellyttävämpi järjestys koettiin myös käytettävämmäksi kulttuurista riippumatta.

Eksakti selitys jäi vielä tuossa vaiheessa avoimeksi, mutta Norman kertoo sittemmin selvinneen, että ihmismieli ajattelee avoimemmin ja luovemmin ollessaan hyvällä tuulella. Vastaavasti hädän ja ahdistuksen hetkellä ajatellaan kapeasti – evoluution keino auttaa selviämään vaaratilanteissa.

Normaalimaailmassa ongelmatilanteeseen reagoidaan yrittämällä uudestaan. Jos vasara lipsahtaa ohi naulasta, lyödään uudelleen. Jos ongelmakohta sijoitetaan Normanin seitsenportaiselle toimintamallille, sen voisi kai sanoa osuvan toiminnan suorittamiseen (execution of the action sequence). Toiminta (sequence of actions) itsessään on selvillä, samoin aikomus (intention) ja suurempi tavoite (goal).

Tietokoneiden tapauksessa tilanne on tyypillisesti toinen. Väärä nappi on väärä, vaikka sitä hakkaisi kuinka. Ongelma ei ole toiminnan suorittamisessa, vaan jo käyttäjän aikomus on virheellinen. Hän ei ole [vaan] osannut lukea suunnittelijan ajatuksia (design model) järjestelmän luoman kuvan (system image) kautta ja on näin toimissaan täysin hakoteillä.

Joka ikinen painallus lisää turhautumista, ahdistus kasvaa ja fokus keskittyy keskittymistään. Ja mitä keskittyneempi käyttäjä on suorittamaan väärää toimintaa, sitä epätodennäköisemmin hän keksii kokeilla oikeaa.

Vastaavasti hyväntuulien mieli näkee luovasti. Se keksii kokeilla eikä välttämättä edes huomaa pieniä vastoinkäymisiä. Tietty harmonia viehättää ihmisiä kultturista riippumatta, ja kauniilla disainilla voidaan luoda miellyttävä ympäristö, jossa mieli toimii luovasti ja ongelmat ratkeavat itsestään.

***

Scobleizer-blogin esimerkit rumista ja siksi hyvistä sivuista ovat nekin vähintään kummallisia. Yhtenä esimerkkinä mainitaan Google. Google on yksinkertainen ja tehokas, mutta onko se ruma? Ei minusta ainakaan. Päinvastoin se on ilmava ja rauhoittava.

Toinen esimerkki on myspace.com. Onko se ruma? Toden totta on. Onko se käytettävä? Nahkealta näyttää. Puoli ikkunaa täyttävät vilkkuhirvitykset saivat sormeni hamuamaan ikkunansuljentakomentoa alta kahden sekunnin.