Kokeilin eilen, joko Google viimein suvaitsisi löytää tämän blogin etsimällä sanoja käyttöliittymä ja blogi. Ei löytynyt, mutta tuoreehko Suomen Kuvalehden blogimerkintä sen sijaan.

Verraton käyttöliittymä -otsikoidussa jutussa päätoimittaja Tapani Ruokanen kertoo etupäässä aikakauslehtien ja paperiteollisuuden tilasta [SK ei näemmä anna tehdä ikilinkkiä bloginsa uusimpaan juttuun…no, ainakaan suoraan]. Otsikkoa sivutaan pikaisesti yhdessä artikkelin kuudessatoista kappaleesta. Paperimuotoisen aikakauslehden eduiksi mainitaan, että se on helppo käsitellä, pitää tallessa, ottaa esille missä vain.

Näistä viimeinen pitää paikkansa ja ensimmäinen varauksin. Paperin helppo käsittely rajoittuu lukemiseen: kaikki osaavat kääntää sivua. Sähköisiin ratkaisuihin verrattuina ongelmia on kuitenkin suuresti. Ensimmäinen asia, jota kaipaan jotain paperilta lukiessani on etsi-komento. Jos olisin yhtään heikkonäköisempi, etsisin seuraavasti mahdollisuutta suuurentaa teksti mukavasti luettavan kokoiseksi. Jos lukisin hämärässä linja-autossa, kaipaisin luultavasti valoa, jotta näkisin paremmin. Kesken jutun lukemisen saattaisin hyvinkin haluta lisätietoja jostain asiasta ilman kirjahyllylle kävelemistä ja aakkosjärjestyksen miettimistä. Taittoteknisen syyn vuoksi en haluaisi yhtäkkiä joutua etsimään sivua 54 lukeakseni jutun loppuun, varsinkaan, jos sivunumerot sattuvat puuttumaan joiltain sivuilta.

Jutun luettuani haluaisin tietää, mitä muut ovat olleet siitä mieltä ja mitä vastaavaa aiheesta on kirjoitettu. Jos juttu tuntuu täysin perusteettomalta, tarkistaisin mieluusti, onko kirjoittaja ennenkään kirjoittanut mitään järkevää.

Tallessa pitämisen helppous on erityisen kestämätön väite. Paperilehti vie fyysistä tilaa. Ne täytyy arkistoida kirjahyllyyn tai kaapin perälle. Arkistoja täytyy pyyhkiä pölystä, ja niistä on hyvin vaikea löytää yhtään mitään. Niihin ei voi linkittää. Niistä ei voi kopioida otteita talteen tai kommentoitavaksi, vaan kaiken joutuu näppäilemään käsin.

Paperilehden ainoaksi eduksi jää, että se on helppoa ottaa esille missä vain. Kääriä rullalle povitaskuun, käyttää kärpäslätkänä, lukea sateessa. [Hinta- ja ympäristövaikutuskysymykset eivät liity käyttöliittymään, joten sivuutan ne tässä yhteydessä. Paperilehden mahdollinen miellyttävyys on kiistatta merkittävä käyttöliittymäaiheinen tekijä, mutta sivuutan senkin tällä erää, sillä kysymys on kovin subjektiivinen.]

Toistaiseksi paperilehti on näissä ylivertainen, mutta ei kauaa. Erilaisista sähköisistä kirjoista [via] on kohistu jo vuosikaudet, mutta ne eivät tunnu ottavan tuulta alleen. Kiinnostavin hiljattain näkemäni paperiaiheinen idea on David Holmanin PaperWindows [pdf]. [David on sitä paitsi hyvä tyyppi.]

Yhä useammat haluavat julkaista aikakauslehteä – yritykset, yhteisöt, järjestöt, toteaa Ruokanen. Minulla ei ole lukuja, mutta uskoisin, että hieman useampi yritys, yhteisö ja järjestö on viimeaikoina alkanut julkaista blogia – jopa Suomen Kuvalehti.

[Pahoittelen ilmeisyyksien toteamista, mutta eivät kaikki meistä ole Suomen Kuvalehden päätoimittajia.]