[Julkaistu alun perin Elisan sisäisessä blogissani.]

HS kertoo, että kankeat tietojärjestelmät syövät lääkäreiden työaikaa. Uutinen tuskin yllättää ketään, sillä kankeat tietojärjestelmät syövät kaikkien työaikaa.

(Alustin aiheesta keskustelua myös Qaikuun.)

Vapaa-ajalla tilanne on usein paremmin. Kuluttajille suunnatut palvelut toimivat järjestään kätevämmin, joustavammin ja helpommin kuin yrityksille isolla rahalla hankitut. Tähän liittyy kaksi asiaa.

Ensinnäkin, Facebookit ja Skypetkin on tehty isolla rahalla (tai vähintään suurella työllä, kuten Wikipedia ja Firefox), mutta koska ne näyttäytyvät kuluttajalle ilmaisena, tätä ei tule ajatelleeksi.

Toisekseen, ja tärkeämpänä syynä, jos palvelun on myytävä itsensä kuluttajalle, se ei saa olla huono.

Kaupallinen väki tykkää puhua asiakkaista, käytettävyystyypit käyttäjistä. Joskus näillä viitataan samaan henkilöön, mutta asiassa kannattaa olla tarkkana. Yksi B2B-järjestelmien huonouden avainsyistä on, että asiakas ja käyttäjä ovat eri henkilöitä.

Tällöin asiakas tilaa järjestelmän ominaisuuslistan perusteella, usein puutteellisella kokemuksella todellisesta toiminnasta. Kun järjestelmä on valittu, käyttäjien on pakko käyttää sitä – sehän on hänen työtään. Toimittajalla ei ole vastaavaa tarvetta kehittää sen käyttömukavuutta kuin kuluttajamarkkinoilla, joissa käyttäjät voivat vaihtaa parempaan. On kannattavampaa käyttää resurssit uusien turhien ominaisuuksien kehittämiseen, jotta tuotteet saa kaupattua taas uuteen yritykseen.

***

Kun olin lapsi, kotiimme saatettiin tuoda vanha tietokone isän työpaikalta. Isä kertoi hienoja juttuja: töissä koneet olivat kiinni verkossa ja käytössä oli oikea lasertulostin. Silloin firmoissa oltiin edelläkävijöitä tekniikan käyttäjinä. Kodeissa tultiin perässä kaikessa rauhassa.

Nykyään tilanne on toisin. Ihmiset käyttävät kodeissaan parempia tietokoneita kuin yritysmaailmaan vakioidut järjestelmät, jotka on luotu ominaisuuslistaperiaatteella. Kodeissaan ihmiset valitsevat itse parhaiten toimivat sovellukset ja verkkopalvelut, joita kehitetään intohimoisesti eteenpäin. Töissään heidät on pakotettu käyttämään järjestelmiä, jotka joku on joskus viisaudessaan valinnut.

(Tämä blogijärjestelmäkin on kankeampi ja rajoittuneempi kuin ilmainen WordPress tai Blogger.)

Tällä taustalla on helppo ymmärtää, miksi väki tahtoo ottaa oman läppärinsä töihin. He haluavat saada hommansa tehtyä mahdollisimman sujuvasti. Yksi kiinnostava ajankuva: ei ole kovin kauaa siitä, kun Mac-koneen bongaaminen neuvotteluhuoneessa tarkoitti, että kylässä oli mainostoimistoväkeä. Nykyään Macit kuuluvat myös modernien sovelluskehittäjätalojen vakiokalustukseen.

Viisikiloisen Dellin pöytään iskemällä tulee viestineeksi yhtiöstään yllättävän paljon.

Internet Explorer 6 on hieno symboli ilmiölle. Hyvin harva käyttää sitä kotonaan, mutta monissa yrityksissä se on yhä ainoa työntekijöille tarjottava selain. Koska se tukee standardeja surkeasti, modernien web-sivustojen frontend-kehityksestä jopa puolet resursseista saattaa kulua siihen, että muuten toimiva sivusto hakkeroidaan toimimaan IE 6:lla edes sinne päin (taannoinen arvio erään projektimme kehittäjiltä).

Firmat eivät olekaan enää tekniikan edelläkävijöitä, vaan ovat siirtyneet jarruttamaan kehitystä.

Kesällä IE 6 -tuen lopettamisesta kertonut Digg.com-sivusto yritti lähestyä ongelmaa perinteisellä tavalla. IE 6 -käyttäjille kerrottiin, että käytetty selain on vanhentunut ja olisi kaikkien edun mukaista vaihtaa uudempaan. Viesteillä ei tuntunut olevan vaikutusta, joten Diggissä tehtiin kysely, jolla selvitettiin, mikseivät ihmiset päivitä selaintaan.

7% vastaajista kertoi pitävänsä IE 6:tta mielestään parhaana selainvaihtoehtona. Valtaosa sanoi, ettei voi vaihtaa selainta, sillä ylläpito-oikeudet tietokoneelle puuttuvat tai ”joku töissä sanoo, että en vain voi”.

***

Tämä tuli mieleeni, kun varauduin henkisesti kohtaamaan jälleen M2-järjestelmän. Ehkä siihen pitäisi suhtautua kuin avantouintiin. Jälkeenpäin tuntuu hyvältä, että selvisi pois.