Elonmerkin paneelikeskustelun osallistujajoukko herätti alkuun pohdintaa, kuinka luontevaa keskustelua mahtaa syntyä, kun osallistujat ovat niin eri aloilta. Tarkoitus oli pohtia, kuinka designista saadaan kilpailukykyä. Mukana olivat toimitusjohtaja Mirkku Kullberg Artekista, viestintäjohtaja Veera Heinonen ulkoministeriöstä sekä YLEn ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen.

Keskustelua moderoinut Pekka Timonen piti keskustelun tiukasti kasassa ja kysyi vuorotellen kultakin osallistujalta suoria kysymyksiä. Näin osalistujien välistä keskustelua ei päässyt valitettavasti syntymään senkään vertaa. Tässä mieleen jääneet ajatukset eri keskustelijoilta.

Veera Heinonen

Suomella on loistavat ainekset, mutta taipumuksena alikommunikoida ne. Viime talven Snowhow oli hieno ulostulo aiemmin tänään esillä olleesta teemasta, että Suomessa homma toimii.

Oli alkujaan silloisen ulkoministeri Stubbin ajatus, että täytyy kertoa kansainvälisele medialle, että meillä on tapana pitää lentokenttää auki ympäri vuoden. Kansainvälisen median mielenkiinto vangittiin keksimällä vielä ympärille tarina joulupukista, joka pääsee nyt turvallisesti matkaan.

Kaikkiaan design-maineen luominen on Suomelle tärkeä keino päästä eteenpäin vanhoista Sibelius, sauna, sisu -mielikuvista.

Mirkku Kullberg

Artekin tarinaa ei ole kyetty täysin kapitalisoimaan. Historia on yhtä aikaa benefit ja burden: haasteena on kuinka tehdä tarinasta ajankohtaisesti uusi. Artek on lisäksi mainettaan pienempi. Ihmiset olettavat, että työntekijöitä olisi viisisataa, ei viittäkymmentä.

Kullberg kertoo ihailevansa roviota: tarvitaan riskinottoa ja suuria kuvioita.

Yksi ongelma Suomessa on, että viestinnästä puuttuu jatkuvuus. Luullaan, että koko maailma kuulee viestin, kun sen kerran kerromme. Oikeasti toistoja ei voi olla liikaa.

– Osallistuessani ensimmäisille messuille Artekin toimitusjohtajana Jenkeissä luultiin, että firma on jo lopettanut.

Atte Jääskeläinen

Jääskeläisen loogisia ajatuksia ja tarkasti muotoiltuja vastauksia kuuntelee ilokseen. Suomessa harvoin kuulee tällaista ammattilaistason keskusteluviestintää.

Jääskeläinen kertoo hurahtaneensa design-ajatteluun. Hän sanoo, että pitää YLEä design-talona, mutta varoittaa, että kaikki eivät ehkä jaa hänen käsitystää.

– Pohjimmiltaan tuotamme YLE-brändiä, hän määrittelee paljon kysytyn YLEn tehtävän.

– Eli YLEn pitää olla tosi hyvä ja design on väline, jolla YLE pääsee tähän, Pekka Timonen tiivistää.

Jääskeläinen kertoo, että design-alan uutisointi on perinteisesti kuulunut kulttuuritoimitukselle.

– Se on sitten niitä maljakoita ja tuoleja, hän kuvaa perinteistä muotoilu-käsitteen tulkitsemista.

Oman vaikeutensa tuo, että YLE ei saisi uutisoinnissaa sortua piilomainonna puolelle. Rajat ovat häilyviä.

Jääskeläinen huomauttaa, että asiassa on myös toinen puoli. Tyypillisesti uutiset kertovat negatiivisesta yllätyksistä. Nykyään maailmassa tapahtuu niin nopeasti, että myös positiiviset asiat saattavat tapahtua samaan tapaan yllättäen. Olivat ne sitten Angry Birdsejä tai muita.

Lisäksi journalismi haluaa olla mukana etsimässä ratkaisuja ainaisten ongelmien raportoimisen sijaan. Tässä lähestytään taas designia – ratkaisujen etsimistä.

[Hieman aiheeseen liittyen. Aamulehden Tuomo Björksten kirjoitti hiljattain hienosti journalismin uusista suunnista.]