Graafiseksi muotolijaksi itsensä määrittelevä Pekka Loiri on hieno esimerkki siitä, että design on mitä suurimmissa määrin analyyttistä ja loogista toimintaa. Sellaisella tarkkuudella hän kertoo, miksi Tivoli Audion radio ei ole retroa [”eihän Mozartkaan ole”] ja kuinka B&O sanoi piut paut liiketoimintakonsulteille.

– Designerin taiteilijan ero siinä, että designerilla pitää olla hyvä maku. Taiteilijalla se on pikemminkin haitta, Loiri naurattaa yleisöön.

Hän toteaa suoraan, että design on ennen kaikkea suunnittelua. Ja kun on suunniteltu, sitten vain tehdään hän sanoo kuin kaikki olisi noin helppoa. Vallalla oleva eetos vähän kaiken kutsumisesta designiksi ei saa hyväksyntää.

– Kyseessä on vähän sama ilmiö kuin 90-luvulla, kun kaikki oli mukamas yhtäkkiä luovaa, Loiri tyrmää.

”Uusia asioita on helppo keksiä. Vaikeaa on päästä vanhoista eroon.”

Loiri vyöryttää kiehtovia kuvia asioista, joista pitää.

– Kaj Frankin koboltin sininen lasi on uskontunnustukseni.

Kehuja saavat myös B&O ja Hollannin aikoinaan tehty keltaisten junien uudistus. Samalla kun kehitettiin rautateille uusi logo ja uudet aikoinaan mullistavan helpot ja hienot automaatit, maalattiin junat kirkkaan keltaisiksi ja päätettiin, että ne pidetään aika hohtavan puhtaina. Lopputuloksena asiakkaat kokivat junat merkittävästi naapurimaiden junia täsmällisemmiksi ja paremmiksi, vaikka tilastoissa ei todellisudessa ollut eroa.

Voivoi, valitsiko VR väärän värin?

Toisista asioista Loiri taas ei pidä. Nokian Ruoholahden toimistotalon edessä on penkit vinossa eikä ketään kiinnosta. Loiri olisi saattanut huomauttaa Googlelle iPhonen väärän värisestä o-kirjaimesta, ellei Jobs olisi ehtinyt ensin.

Erityisen vähän ymmärrystä Loirilta heltiää Valion Arki-jugurttipurkeille. Miksi kukaan tekisi varta vasten mitään noin rumaa?

Tarjoan esityksen jälkeen, että eikö ole vain loogista, että halpa tuote pakataan rumaan pakettiin. Vastaavaa puhui Christian Lindholm aiemmin verratessaan halpalentoyhtiön ja British Airwaysin 1. luokan brändäystä ja Loiri mainitsi itsekin esityksessään, että jos porakone on jämerä, siitä ei pidä tehdä vaaleanpunaista ja Jorma Uotisen näköistä.

Loiri myöntää, että huomio on looginen ja varmasti jokin tutkimus osoittaa, että näin kannattaa tehdä. Hän ei vain itse moista ymmärrä. Esityksen jälkeen keskutelu jatkuu ja yleisön jäsen muistelee Keskon vanhaa Cassa-kokeilua. Koko myymälä oli designattu niin rumaksi että hirvitti ja Loirin muistikuvien mukaan palvelumuotoilu ulottui tylyihin myyjiin asti.