Mitä olet tykännyt? on tyypillisin kysymys, jota älykellon kantaja saa kuullakseen. Olen käyttänyt Apple Watchia viime heinäkuusta saakka ja Huawei Watchia kohta kuukauden, joten on hyvä aika raportoida, mitä olen oppinut.

Tässä tekstissä on kolme osaa: Ensin pohditaan, onko älykelloissa ylipäänsä järkeä, sitten kerrotaan mikä niissä toimii tällä hetkellä ja mikä ei. Lopuksi annetaan muutamia täsmävinkkejä siltä varalta, että olet suunnittelemassa, kuinka sinun palvelusi voisi hyötyä älykelloista ja erityisesti Apple Watchista.

1/3 Onko älykelloissa järkeä?

Kirjoitin pian Apple Watchin julkaisun jälkeen syksyllä 2014 artikkelin Tekeekö älykello taskupuhelimesta vanhanaikaisen. Kerroin siinä pidemmälti siitä, kuinka kellojen siirtyminen taskusta ranteeseen ei liittynyt ainoastaan tekniseen kehitykseen, vaan sosiaalisella hyväksyttävyydellä ja taistelutantereiden melskeellä oli osansa asiassa.

Minusta jatkumo näyttää edelleen selvältä, mutta on yhtä lailla selvää, että älykellojen ensimmäinen sukupolvi ei ollut kyllin kypsä, että käyttäjät olisivat valmiit ottamaan  ajankohtaiden tiedon jälleen ranteisiinsa.

 

 

Mikä maksaa?

Älykelloja on pidetty kalliina. En oikein osaa itse arvioida asiaa, sillä suhteeni teknologian hintaan on vähän vääristynyt. Pihistelin Apple Watchini kanssa ja hankin edullisemman alumiinimallin. Toisaalta aikoinaan vähätuloisena opiskelijana maksoin saman verran toisen sukupolven iPodista, vaikka en edes oikein kuunnellut musiikkia.

Minulle oleellisempaa on vaihtoehtokustannus. Jos käytän Apple Watchia, en voi käyttää kelloa, jota oikeasti haluaisin käyttää. Olin juuri ehtinyt innostua ajatuksesta hankkia Junkers-merkkinen automaattikello, kun huhut Apple Watchista alkoivat yltyä, joten pidättäydyin aikeistani.

Hankin Apple Watchin ammatillisista syistä, mutta samalla harmitti jatkuvasti, ettei kädessäni ollut sellaista kelloa kuin olisin halunnut. Vähän kuin joutuisi pukeutumaan työnantajan t-paitaan.

Kelloihmiset vai kellottomat kohderyhmänä?

On yllättävää, että Apple lähti tavoittelemaan saman tien molempia kohderyhmiä, sekä kelloihmisiä että kelloa käyttämättömiä. Lean startup -jargonia lainatakseni: on epäselvää, onko älykellolla vielä edes problem/solution-fittiä – saati product/market-fittiä. Siksi on outoa, että valikoima on trimmattu suoraan skaalausvaihteelle. Älykellolla ei ole edes sellaista verkostoefektiä, joka perustelisi tämän.

(Joku toinen voisi sanoa, että niin kauan kun se myy monella miljardilla dollarilla, on ihan sama mikä fitti sillä on.)

Kelloa käyttämätön ihminen kokee, että hän näkee ajan riittävän helposti puhelimestaan. Hänelle älykello pitäisi myydä järkisyin: se toimii niin paljon paremmin kuin puhelin, että kannattaa uhrata vähän rahaa ja jaksaa ladata laite joka yö.

Kelloa käyttävä taas on luultavasti valinnut nykyisen kellonsa joiltain osin tunnesyistä. Hänelle pitäisi perustella edellisten haittojen lisäksi myös se, ettei hän enää voi ilmaista persoonaansa kellon avulla.

Applen uskomattoman taitava negatiivinen markkinointi

Applen kellomallistoon liittyvä positiointi on melkoinen markkinointitemppu. Siinä missä Android-puolella 400 euron kello edustaa kellojen kalliimpaa päätä, ja esimerkiksi Huawei Watch toimitetaan arvokkaan tuntuisessa korurasiassa, Apple on tehnyt kaikkensa, jotta malliston halvin tuote myös tuntuisi halvalta.

 

Apple Watch Sport toimitetaan vaatimattomassa laatikossa, mukana tuleva muoviranneke kelpaa tyyliltään vain urheilukäyttöön, ja laturikaapelistkin on valmistettu varten vasten halvan tuntuinen muovinen versio. Lisätarvikekaapelia ei kuitenkaan saa kuin metallisena.

Ranteessani roikkuu 500 euroa – ja Apple saa pirullisella markkinoinnillaan tuntemaan itseni noloksi köyhäilijäksi.

Ranteessani roikkuu 500 euroa – ja Apple saa pirullisella markkinoinnillaan tuntemaan itseni noloksi köyhäilijäksi.

Halvat lelut jäävät laatikkoon, kallista käyttää vaikka väkisin

Kalliilla hinnalla on myös sitouttava vaikutus. Tyyristä laitetta ei raaski olla käyttämättä, kun sen on kerran mennyt hankkimaan. Alle sadan euron aktiivisuusranneke on helppo jättää laatikkoon odottamaan, kun latauskaapeli hukkuu, mutta yli 400 euron kelloon todennäköisesti hankkii uuden kaapelin.
(Vaikka kaapeli maksaakin Apple-tyyliin rapsakasti 10 prosenttia laitteen hinnasta. Neljän kaapelin hinnalla saa jo kelvon Android-kellon.)

Happotesti: pukisitko sen käteesi, vaikka akku olisi aamulla tyhjä?

Jos kello on ansainnut paikkansa myös koruna, sitä haluaa pitää kädessä, vaikka sitä ei käyttäisi. Yhtenä happotestinä voi pitää, jättääkö kellon ranteeseensa, vaikka olisi unohtanut laittaa sen yöksi lataukseen.

Aiheeseen liittyy helposti unohtuva yksityiskohta. Vaikka kaikissa markkinointikuvissa laitteessa näkyy rannekkeen mukaan valittu kellotaulu, todellisuudessa näyttö on useimmiten pimeä. Apple Watchin kellotaulu näkyy parin sekunnin väläyksinä vain käyttäjälle itselleen.

Kaikkien aikojen epäonnistunein floppi?

Apple ei ole vieläkään julkistanut kellonsa myyntilukuja, mutta on mahdollista, ettei se ole niin suuri floppi kuin kuvitellaan. M.G. Siegler kertoo artikkelissaan, että Rolexin viime vuoden liikevaihto oli 4,5 miljardia dollaria. Se on paljon, mutta analyytikkoarviot Apple Watchin myynnistä tarkoittaisivat 6 miljardin liikevaihtoa.

Ja on hyvä muistaa, että ensimmäisen sukupolven iPhone oli melkoinen raakile sekin. Siihen ei pystynyt asentamaan sovelluksia, kamera oli kehno eikä se tarjonnut edes 3G-yhteyksiä.

Onko älykelloissa järkeä? Uskon yhä, että on. Applen ajoitus saattoi olla vähän liian ahnas, mutta uskoisin silti, että lopullista menestystä ei jouduta odottamaan yhtä kauan kuin kesti Newtonista iPadiin.

2/3 Mikä toimii ja mikä ei?

Apple Watch on epätasalaatuisin tuote, jonka olen Applelta koskaan ostanut. Muutamat asiat toimivat oikein hyvin ja jotkin rajoitteet on helppo antaa anteeksi, mutta osaa päätöksistä on mahdotonta ymmärtää.

Kaikkiaan monessa kohdassa tuntuu, että Apple on panostanut suuresti elämyksellisyyteen. Animaatiot näyttävät sulavilta ja efektit hienoilta. Samaan aikaan perinteinen käytettävyys on unohtunut.

Usein tarvittavat toiminnot on vaikea toteuttaa, hyvin harvoin tarvittavat toiminnot ovat etualalla ja käyttöliittymän logiikka on hyvin epäjohdonmukainen. Usein käytettävyyttä ei ole edes uhrattu elämyksellisyyden vuoksi. Se on uhrattu silkkojen huonojen päätösten takia.

David Pogue on kirjoittanut hyvin Apple Watching navigaatio-ongelmista ja tarjoaa niihin vaihtoehtoisen ratkaisunkin.

Tiedon vastaanottaminen toimii, noutaminen ei

Tiivistetysti Apple Watchin käytön voi jakaa kolmeen käyttötapaan: informaation noutaminen (etenkin sovellukset), informaation vastaanottaminen (ilmoitukset) ja informaation vilkaiseminen (kellotaulun tiedot, Glancet).

Näistä informaation pyytäminen toimii todella huonosti ja informaation vastaanottaminen sekä vilkaiseminen tilanteesta riippuen joten kuten tai suorastaan hyvin. Lisäksi taustalla tapahtuu informaation tallentamista, joka toimii hyvin.

Kruunu ei ole ihan niin maaginen

Apple hehkuttaa kellon markkinointimateriaaleissa kyljessä olevaan kellotyyliin kruunuksi kutsuttua rullaa. Siinä missä kelloissa kruunua käytetään kellon vetämiseen tai viisarien säätämiseen, Apple Watchissa sillä rullataan listoja. Joku voisi älähtää siirtomuotoisuudesta: on mahdollista, että ulkoisesti kellomaiselta näyttävä komponentti ei toimi optimaalisesti uudessa tarkoituksessa.

Kruunun pyöritystuntuma on miellyttävä, mutta minulle oli hämmentävä kokemus, ettei sillä voinut tehdä muuta kuin vierittää listoja. Valitakseni jotain listalta joudun kuitenkin siirtämään sormen näytölle, joten voisin saman tien vierittää näyttöä suoraan pyyhkäisemällä. Lisäksi kruunu ei kuitenkaan toimi monissa näkymissä, joten sitä ei aina muista käyttää.

Valitakseni jotain listalta joudun kuitenkin siirtämään sormen näytölle, joten voisin saman tien vierittää näyttöä suoraan pyyhkäisemällä.

Apple Watchin listoilta valitsemista hankaloittaa myös se, että lista heilahtaa helposti samalla, kun siltä yrittää valita jotakin. Android Wear on suunniteltu käytettäväksi ilman erillistä vieritysrullaa, ja siinä kokonaisuus toimii paremmin. Listaan on lisätty kevyt porrastus, jolloin valinnat napsahtavat paikoilleen, kun listan vieritysvauhti hidastuu. Näin valinnan tekeminen on helpompaa. Porrastus ei ole kuitenkaan liian aggressiivinen, joten listan nopea vieritys onnistuu silti.

Lisää sekaannusta minulle aiheutti se, että kruunu osoittaa oikealle päin (tai käsiriippumattomasti: kohti sormenpäitä). Olisin tämän vuoksi olettanut, että sen painamien tekee valinnan ja siirtää minua valikkohierarkiassa eteenpäin, oikealle.

Vaan sepä mokoma toimiikin paluunappina, eikä eteenpäin siirtymiseen ole nappia lainkaan. Tämä logiikka poikkeaa kaikista koskaan käyttämistäni urheilukelloista ja on sen vuoksi erityisen hämmentävää.

Kruunun voi kääntää ympäri

Personointimahdollisuuden tapaavat olla vähissä Applen tuotteissa, mutta kello antaa onneksi kääntää kruunun laitteen vasemmalle puolelle. Tällöin se paitsi osoittaa luontevammin taaksepäin hierarkiassa, sitä voi myös pyörittää paljon kätevämmin peukalolla niin, että etusormella voi tökkiä näyttöä.

Time Machine tulee tielle

WatchOS 2 toi mukanaan uuden Time machine -toiminnon. Se vie kruunun lähemmäksi kellojen alkuperäistä tehtävää: kun kruunua pyörittää kotinäkymässä, viisarit pyörivät. Samalla kotinäkymän komplikaatiot muuttavat arvojaan kellonajan mukaan. (Apple kutsuu kellotaulun lisäominaisuuksia mekaanisista kelloista lainatulla termillä complication, joka on jo ehditty tuomita brändäyskatastrofiksi. En usko, että he sentään suomeksi oikeasti sanovat komplikaatio.)

Nokkela toiminto, jota en ole kertaakaan käyttänyt tahallani. Sitä ei valitettavasti voi myöskään kytkeä käytöstä. Kun tämän yhdistää sisäsyrjälle käännettyyn kruunuuni, törmään useamman kerran päivässä siihen, että kelloa katsoessani en näekään aikaa, vaan aikakone on pyörähtänyt itsestään väärään asentoon, ja joudun erikseen siirtymään nykyaikaan.

Nokkela toiminto, jota en ole kertaakaan käyttänyt tahallani.

Fyysisiä painikkeita ei hyödynnetä

Apple Watchin kruunun vieressä on toinen nappi. Sitä painamalla aukeaa vähän väkinäisesti ympyrämuotoon toteutettu lista tärkeimmistä kontakteistani. Heille voi soittaa, lähettää hymiön, piirretyn kuvan tai pätkän pulssiaan.

Tämä on ihan kätevää joskus, mutta on sääli, ettei napilla voi olla eri toimintoja tilanteen mukaan. Juoksulenkillä ollessani painaisin mieluusti fyysistä nappia laittaakseni treenin tauolle tai merkitäkseni kierroksen päättyneeksi – ja vastaavasti harvemmin haluan soittaa kellekään – mutta nyt joudun tökkimään hikisillä sormilla kosketusnäyttöä.

Vastaavasti kruunun avulla säätäisi mieluusti sokkona äänenvoimakkuutta tarpeen mukaan. Vaikka painamalla kruunun pohjaan ja rullaamalla ylös tai alas. Nyt joutuu sen sijaan siirtymään kotinäytölle, pyyhkäisemään ylöspäin, jotta glancet tulevat näkyviin ja pyyhkimään tässä sitten vasemmalle tai oikealle sen mukaan, missä glancessa sattuu olemaan löytääkseen soitinta ohjaavan näkymän.

Käyttöliittymä mukautuu heikosti kontekstiin

Edellinen esimerkki kuvaa hyvin yhtä Apple Watchin käyttöliittymän peruspiirrettä: se mukautuu huonosti kontekstiin. Jos kuuntelen puhelimellani podcastia, kellon luulisi tietävän tämän ja tarjoavan soittimen hallintapainikkeita etualalla (Android Wear tekee juuri näin).

Osa rajoituksista tuntuu kuin tarkoituksellisilta fyysisen maailman rajoitteiden kopioimiselta digitaaliseen maailmaan. Kun päivälle ei ole enää kalenterimerkintöjä, kalenteri-indikaattori ei katoa pois kellotaulusta. Sen sijaan siinä lukee isolla: No upcoming events.

Vastaavasti hyödyllisten komplikaatioiden suunnitteleminen kellotauluun on vaikeaa, sillä ne ovat aina näkyvissä. Erilaiset Muista ottaa sateenvarjo – tai Varo karhua Haminassa -varoitukset eivät oikein toimi, sillä ne varaisivat aina paikkansa kellotaulusta, mutta näyttäisivät harvoin mitään. Olisi hyvä, jos Apple tarjoaisi näitä varten dynaamisemman järjestelmän.

Osa rajoituksista tuntuu kuin tarkoituksellisilta fyysisen maailman rajoitteiden kopioimiselta digitaaliseen maailmaan.

Kello pysyy ajassa, homma hallussa

Merkittävin älykellosta kokemani hyöty on tuntuma siitä, että kaikki on hyvin. En toimistossa ollessani halua pitää puhelimessa ääniä päällä ja jopa värinähälytys on ongelmallinen (koska iOS ei anna määrittää Älä häiritse -aikoja erikseen viikonlopulle – pitkä juttu). Puhelimeni saattaa myös lojua laukussa tai takin taskussa. Kaikesta huolimatta tiedän jatkuvasti, mitä viestejä olen saanut ja huomaan, jos joku soittaa minulle ja muistan lähteä seuraavaan tapaamiseen.

Apple Watchin suurin ongelma kellona on, että näyttö ei ole aina päällä, joten ajan vilkaisemiseksi ei riitä, että kääntää katseensa kelloa kohti. Etenkin makuuasennossa kellon katsominen tapaa vaatia ärsyttävän voimakasta ranteen heilautusta. Olen huomannut, että luovutan usein suosiolla ja nostan kellon nenääni vasten, jotta saan näytön päälle.

Olen huomannut, että luovutan usein suosiolla ja nostan kellon nenääni vasten, jotta saan näytön päälle.

On kaikesta huolimatta miellyttävää tietää, että kello on ajassa. Kun radiosta tulee aikamerkki ja sekuntiviisari näyttää tasatuntia juuri oikeassa kohdassa, kaikki on hetken hyvin. Vastaavasti en ole koskaan uskaltanut luottaa rannekellojeni päiväystietoihin, sillä ne täytyy jaksaa säätää kuntoon aina eri mittaisen kuukauden osuessa kohdalle. Apple Watchin päivyri on aina ajassa.

Akun kesto ei ole niin suuri ongelma kuin sanotaan

Ihmiset tuntuvat olettavan, että akun kesto olisi älykellon suurin ongelma, mutta moni asia vaivaa minua paljon enemmän. Apple Watchin akku kestää aktiivista käyttöä helposti päivän – se on puoli päivää enemmän kuin pari vuotta vanha puhelimeni. Jos lähden yhden yön reissulle, en aina jaksa pakata kaapelia mukaan, ja akku saattaa silti kestää paluuseen saakka (en ole raaskinut ostaa toista kaapelia, ja ärsyttää kontata pöydän alla irrottamassa ainokaista seinästä).

Jokaöinen lataus on helppo muistaa ja hoituu samalla vaivalla kuin puhelinkin. Enemmän harmittaa, että kaapeli on epästandardi ja on taas yksi lisämurhe pakkaamiseen.

Pienessä akussa on myös se hyvä puoli, että se latautuu nopeasti. Jos huomaa aamulla unohtaneensa ladata kellon, päivän voi vielä pelastaa panemalla sen lataukseen aamutoimien ajaksi. Töihin lähtiessä virtaa on sen verran, että se riittää kotiin saakka.

Kellon ja puhelimen yhteys pelaa, mutta siitä ei oteta kaikkea irti

Monella on Bluetooth-laitteista epäluotettava kuva. Yhteyden katkeilevat ja laitteita saa olla jatkuvasti parittamassa yhteen. Apple Watchin kanssa tällaisia ongelmia ei ole. Yhteys ei katkea juuri ikinä, eikä vähempää oikein voi hyväksyäkään, kun Apple kuitenkin valmistaa molemmat laitteet.

Vähän ikävältä tuntuu sen sijaan, ettei laitteiden fyysistä yhteyttä voi hyödyntää. Olisi luontevaa, että puhelimesta saisi lukituksen pois siksi aikaa, kun kello on vieressä. Tai kellon voisi laittaa värisemään, jos puhelin uhkaa unohtua kotiin.

Android Wearin avulla molemmat onnistuvat.

Rannepuheluilla on yllättäen paikkansa

Moni on tuominnut kellon avulla soitetut puhelut silkaksi myyntitempuksi. Olen itse huomannut käyttäväni niitä tietyissä tilanteissa. Jos ajan skootterilla ja päässäni on kypärä, en puhumaan pysähtyessäni jaksa riisua kypärää pois. Tällöin on kätevämpää puhua ranteeseen kuin kaivaa puhelin ja asettaa se kaiutintilaan.

Polkupyörällä rannepuhelua varten ei tarvitse edes pysähtyä kokonaan.

Vastaavasti purjeveneen peräsimessä istuessani rannepuhelin on osoittautnut käteväksi. Joskin vähänkin tuulisemmalla säällä äänenvoimakkuus loppuu kesken. Your (nautical) mileage may vary…

Eniten harmittaa, ettei kellolla aloitettua puhelua voi siirtää puhelimeen ottamatta puhelinta käteen. Minulla on usein kaupungilla kävellessäni kuulokkeet päässä, joten olisi kätevää soittaa puhelu kellosta ilman puhelimen esiin kaivamista ja puhua se kuulokkeiden kautta.

Valmiilla tekstareilla selviää varsin pitkälle

Apple Watchin avulla voi lähettää suosikkikontakteilleen valmiiksi kirjoitettuja tekstareita ja hymiöitä varsin kätevästi. Tämä on yllättävän hyödyllistä. Kun kiiruhtaa tapaamiseen, on helppoa lähettää ranteesta valmiiksi kirjoitettu viesti, että on perillä 3 minuutin kuluttua. Viestejä kannattaa tietty tallentaa minuutin välein.

Myös emojit voivat olla yllättävän ilmaisuvoimaisia. Itse en vanhana jääränä osaa niitä aina hyödyntyää, mutta on kaikkiaan kiinnostavaa, kuinka Apple Watch julkaistiin sopivasti kesken emojien esiinmarssin.

Kello on opettanut käyttämään Siriä

En ole koskaan oppinut käyttämään Siriä puhelimellani, mutta kellon avulla se tuntuu luontevammalta. Yleisin käyttämäni komento on herätyskellon asettaminen iltapäivätorkuille asettuessani. Siri on vain sikäli tyhmä, että se tallentaa jokaisen lisätyn herätyksen kellosovelluksen listaan. (Android Wearin OK Googlessa ei tätä ongelmaa ole.)

Valitettavasti Siri tuntuu välillä ikävän rajoittuneelta. Jos sitä pyytää kytkemän kellosta äänet pois päältä, se kertoo, mistä päin valikkoa toiminto löytyy, mutta ei suostu tekemään sitä.

Navigointi on kätevää, mutta kohteen määritys hankalaa

Käännös käännökseltä opastava navigaattori on suosikkitoimintojani skotterilla tai polkupyörällä ajaessani tai vieraassa kaupungissa kävellessäni. Erityisen mukavaa on, että näytöllä näkyy jatkuvasti myös ennakoitu saapumisaika.

Navigoinnin ainoa ongelma on, että kohteen määrittäminen kellon avulla on vaikeaa, sillä osoite pitää kertoa puhumalla ja kelloa on vaikea saada ymmärtämään suomalaisia katuja. Puhelimen kaivaminen osoitteen kertomiseksi on vähän kankeaa.

Toinen rajoite on, että navigointi toimii vain Applen karttojen kanssa, ja olen tottunut luottamaan Googleen enemmän.

Käännös käännökseltä opastava navigaattori on suosikkitoimintojani

 Värinä on hieno, mutta vaisu

Apple Watchin värinäpalalute ei ole mikä tahansa vibra. Taptic engineksi kutsuttu mekanismi osaa tuottaa hienovaraista liikettä, joka tuntuu samalta kuin jos joku napauttaisi kevyesti rannetta sormenpäillä. Mikä parasta, tämä tapahtuu lähes äänettömästi, joten tieto tulevista viesteistä ei kiusaa muita tilanteessa läsnäolevia.

Ero Huawei Watchin perinteiseen värinään on melkoinen. Kun puhelin soi, siihen on pakko reagoida tavalla tai toisella, sillä värinää ei voi olla kuulematta.

Apple Watchin värinän suurin ongelma on sen vaisuus. Vaikka olen säätänyt sen voimakkaimmalle tasolle, en silti aina huomaa kaikkia puheluita, jos rannekkeeni on vähänkin löysemmällä.

Navigaatiotoimintoa käytettäessä värinäkaava vaihtuu sen mukaan, pitäisikö kääntyä vasemmalle vai oikealle, mutta en ole oppinut muistamaan, mikä tarkoittaa mitäkin.

Ilmoitukset toimivat hyvin, mutta…

Push-viestien vastaanottaminen on kenties älykellon tärkein älytoiminto. Tarve kaivaa puhelinta esiin vähenee, kun rannetta vilkuilemalla pysyy ajan tasalla asioista.

Pääpiirteissään Apple Watch toimii tässä suhteessa hyvin. Ilmoituksen saapuessa tuleva värähdys on miellyttävä. Kun kellon nostaa ylös, näyttö syttyy ja esiin animoituu hälyttävän sovelluksen kuvake. Hetken kuluttua se animoituu pienemmäksi ja esiin liukuu itse viesti.

Tämä toimii sen verran hyvin, että Google ilmoitti juuri Android Wearin seuraavan version siirtyvän samaan suuntaan.

Jos viestin jättää lukematta, sen löytää myöhemmin pyyhkäisemällä kellotaulun ylälaidasta aukeavasta ilmoitushistoriasta. Oletusarvoisesti kellotaulussa näkyy punainen piste tiedottamassa lukemattomista viesteistä, mutta inbox-kammoa potevat voivat kytkeä sen pois syyllistämästä.

Fiksut ja hyödylliset ilmoitukset ovat fiksuja ja hyödyllisiä myös kellossa:

Tähän saakka kaikki kuulostaa vielä hyvältä, mutta Apple Watchin tavassa käsitellä ilmoituksia on kolme huutavaa puutetta.

Ilmoituspuute 1: Viestissä näkyy vain alku

Applen push-viestin pituus on rajoitettu, minkä vuoksi kellossa viesteistä näkyy vain alku. Tekstiviestit on mahdollista lukea kokokaan, sillä Apple Watch tarjoaa näihin oman sovelluksensa. Vastaavasti Facebook Messenger -viestit pääsee lukemaan kokonaan, kunhan ensin asentaa oman sovelluksen tätä varten.

Käyttäjien kannalta on sääli, että he joutuvat erikseen asentamaan sovelluksia tehdäkseen tällaisia perusjuttuja ja julkaisijoiden kannalta on vielä suurempi sääli, että tätä varten joudutaan käyttämään voimavaroja ohjelmistokehitykseen. (Toim. huom. työnantajani myy näitä sovelluksia kyllä mieluusti.)

Ilmoituspuute 2: Viesteille ei voi tehdä mitään ilman sovellusta

Vain toteuttamalla erillisen Apple Watch -version sovelluksesta on mahdollista tarjota toimintoja, kuten Vastaa tai Muistuta vai Vaimenna tämän sovelluksen ilmoitukset tunniksi.

Tämä tekee turhat push-viestit vieläkin turhemmiksi. Aina välillä saa viestin, että kaksi Twitter-käyttäjää keskustelee aiheesta #muuten – ja minun tehtäväkseni jää painaa OK. Vastaavasti klikkiotsikot muuttuvat vielä tavallistakin raivostuttavammiksi, kun klikkaaminen ei ole edes mahdollista.

Ilmoituspuute 3: Kellon ja puhelimen ilmoituksia ei ole mahdollista eriyttää toisistaan

Apple mainostaa näkyvästi, että kello on heidän kaikkien aikojen henkilökohtaisin laitteensa. Samalla tavalla kuin tekstari tuntuu intiimimmältä kuin sähköposti, kellon haluaa rauhoittaa vain kaikkein tärkeimmille viesteille. Tätä taustaa vasten tuntuu käsittämättömältä, ettei Apple mahdollista tällaista hallintaa kuin omille sovelluksilleen.

Kolmansien osapuolten sovellusten kohdalla ainoa valinta on joko olla lähettämättä ilmoituksia kelloon tai lähettää kaikki. Toisin kuin ylempiin rajoitteisiin, tähän ei auta edes oman kellosovelluksen kehittäminen.

Sovellukset ovat ajanhukkaa

Enpä tuhlaa tähän enempää aikaa. Sovelluksiin liittyy seuraavia hankaluuksia:

• Niiden asentaminen käy hankalasti erillisen Apple Watch -sovelluksen kautta
• Niiden käynnistäminen käy nätin, mutta vaikeakäyttöisen sovellusruudukon avulla
• Sovellukset käynnistyvät oikeasti noin 50% kerroista. Aivan liian usein yli kymmenen sekunnin odotus palkitaan virheilmoituksellea. Olisi mukavaa, jos odottelun ajaksi kätensä voisi edes laskea suoraksi ja kello ilmoittaisi värähdyksellä, kun on jotain katsottavaa.
• Sovellusten kehittäminen on rajoitettua ja vaikeaa. Lisäks simulaattorin käyttö on sen verran kankeaa, että moni sovellus on testattu puutteellisesti. Kaikkiaan puhuttiin, että WatchOS 2 toisi merkittävän parannuksen tilanteeseen, kun sovellukset voivat pyöriä suoraan kellolla sen sijaan, että kellolla vain näytettäisiin puhelimella toimivan sovelluksen sisältöä, mutta käytännössä kokemus on yhä kurja.

On vaikea välttyä ajatukselta, että Applen olisi kuulunut jättää kolmansien osapuolten sovelluksen kokonaan pois Apple Watcin ensimmäistä versiosta. Ihan kuin aikoinaan ensimmäisen iPhonen kanssa.

Ainoa tapa, jolla sovellukset tuovat kiistatta arvoa on, että niiden avulla voi rakentaa järkevästi toimivia ilmoituksia, kuten yllä kerrottiin. Varauksin sovelluksia voi suositella myös omien kellotaulukomplikaatioiden ja glance-näkymien vuoksi.

Tyytymättömyys tulee hyvin esille Wristlyn tutkimuksessa. Mitä teknisesti edistyneempi käyttäjä on kyseessä, sitä tyytymättömämpi hän on Apple Watchiin.

Kellotaulun muokkaus jää puolitiehen

Apple Watchin kellotaulua voi muokata mieleisekseen monin tavoin, mutta valitettavasti toteutus ei ole kovin modulaarinen. Käyttäjä saa valita erilaisista digitaalisista ja analogisista tyylipohjista, joissa vaihtelevat parametrit ovat tarkemmin säädettävissä. Minulle sattui käymään niin, että  WatchOS 2 -päivitys rikkoi suosikkikellotauluni käyttökelvottomaksi.

Haluan itse käyttää analogista kellotaulua, jossa on riittävän näkyvät tuntierottimet, sillä muuten en saa kellonajasta selvää kirkkaassa ympäristössä. Lisäksi haluan seurata päivittäisi aktiivisuutta, säätilaa ja kalenterimerkintöjä niin, että näiden symbolit istuvat harmonisesti kellotaulun väreihin.

Valitettavasti WatchOS 2:n myötä Apple muutti komplikaatiot värikkäiksi ja vieläpä niin, että värit eivät seuraa kellotaulun väriasetuksia. Lopputuloksena on kaamea sekasotku. Valkoiset komplikaatiokuvakkeet ovat yhä saatavilla, mutta silloin joudun siirtymään Simple-kellotauluun, johon ei taas saa riittävän erottuvia tuntiosoittimia eikä kalenterimerkinnän nimeä .

Vastaavasti olen välilä purjehdustilanteissa kaivannutdigitaalista kelloa, josta näkisi myös sekunnit. Apple tarjoaa monenlaista animoitua taustavalokuvaa kellotauluille, mutta tällaista eksoottista yhdistelmää ei ole saatavilla.

Rannekkeiden personointi käy kätevästi

Apple Watchin Sport-mallin halpaa vaikutelmaa voi häivyttää hankkimalla siihen hienomman rannekkeen. Pysyin kaukana Applen satojen eurojen rannekkeista ja hankin muutaman kympin tarvikeosia Amazonista ja Deal Extremestä.

Rannekkeiden vaihtaminen käy todella kätevästi kellon pikalukon avulla, mutta rannekkeita ostaessaan kannattaa huomata, että kaikkiin rannekkeisiin ei aina tule mukana kiinnityskappaleita, vaan ne joutuu ostamaan erikseen. Ikävä yksityiskohta on sekin, että kiiltävät kiinnityskappaleet istuvat paremmin kiiltävän teräskelloon. Alumiiniin sävytettyjä mattaosia en ole löytänyt.

Joitain hyväksi havaittuja yhdistelmiä vaalean alumiinisen Sport-malin kanssa:

Musta ranneke on varma valinta. Kaupat ovat täynnä yksinkertaisia malleja, eikä tämän kanssa voi mennä vikaan.

Ruskea ranneke on hankalampi juttu. Voi olla, että tummempi alumiinimalli toimisi paremmin, mutta päätin itsepintaisesti, että myös vaalea metalli on käyttökelpoinen ruskean kanssa. Minulle kävi vieläpä niin, että ostamani ruskea ranneke näytti luonnossa eri väriseltä kuin kuvissa, joten päädyin värjäämään sen vähän punertavammaksi kenkälankilla.

Metallinen milanolainen ranneke. Tämä innosti minua eniten Applen alkuperäisessä esittelytilaisuudessa, ja ilokseni huomasin, että kauppoihin tuli edullisia ja laadukkaita versioita tästäkin. Rannekkeen tuntuma on hassu, sillä ohut metalliverkko on hyvin hengittävä. Magneettilukko löystyy pitkin päivää, mutta hyvänä puolena sitä voi kätevästi säätää portaattomasti.

Metallinen ketjuranneke. Tällaisen hankin sokkona Deal Extremestä, ja hyvin toimi. Teräksinen ranneke tuo samalla kevyeen kelloon vähän tervetullutta lisäpainoa.

Aktiivisuuden seuranta toimii hyvin

Apple Watch on paras käyttämäni aktiivisuusranneke. Olen aikoinani käyttänyt puolisen vuotta Polar Looppia. Lisäksi käytän juostessa Polarin M400-kelloa, joka sekin toimii aktiivisuusrannekkeena, mutta Apple Watch toimii nähdäkseni tässä tarkoituksessa paremmin.

• Se näyttää riittävän hyvältä, että sitä viitsii pitää kädessään
• Se osaa väristä ja kiinnittää näin huomiota esimerkiksi liian pitkiin istumisaikoihin. (Tämä on suurin puute 1. sukupolven Loopissa ja M400:ssa)
• Ennen kaikkea, Apple Watchin pelillistämislogiikka arkiaktiivisuudelle on selkeä ja toimii minusta kivemmin kuin Polarin logiikka.

Apple Watchin aktiivisuus koostuu kolmesta komponentista: seisotuista tunneista, aktiivisesta ajasta sekä energiankulutuksesta.

Apple Watch on paras käyttämäni aktiivisuusranneke.

Etenkin pidän tavasta, jolla kello vahtii, että käyttäjä nousee seisomaan kerran tunnissa riittävän pitkäksi ajaksi ja antaa palkinnon siitä, että tunti on saatu suoritettua. Polarin tapa antaa virheilmoitus epäonnistuneista tunneista on sikäli inhottavampi, että jos tunti jää väliin, varoitusta ei saa pois, vaikka jumppaisi kuinka.

Voi tietty olla, että Polarin tulkinta on fysiologisesti viisaampi, mutta se aiheuttaa helpommin ikävän hiertävän tunteen. Apple Watchin seisontaseurannan suurin ikävyys on se, että tarkastelujakso alkaa aina vuorokauden vaihteesta. Näin jos nukkuu viikonloppuna yli puolen päivän, ei välttämättä enää saa 12 seisottua tuntia aikaan, vaikka miten yrittäisi.

Aktiivisuus- ja energiankulutustavoitteet kasvavat itsestään taustalla, ja laite pitää kirjaa yhtäjaksoisista suoritusputkista ja palkitsee käyttäjän mitalein. En ole jaksanut perehtyä tähän sen syvemmin, mutta satunnainen palkinto toki ilahduttaa.

En suosittelisi urheilukelloksi

Apple Watchia kaupataan myös urheilukelloksi. Tätä varten kellon pohjassa on optinen sykeanturi, joka on vieläpä varsin tarkka. Olen verrannut lukemia Polarin sykeanturin antamiin lukuihin, ja syke tapaa olla korkeintaa muutaman lyönnin päässä verrokista. Vastaavasti luin jostain tutkimuksesta, että samainen Polarin sensori oli tarkin verrattaessa ammattimaisempiin tarkkuusinstrumentteihin, joten lukemaa voi pitää luotettavana.

Omassa käytössäni ongelmaksi muodostuu, että hikoilun myötä tarkkuus katoaa. Ranteeni ovat varsin karvaiset, ja se voi olla syynä tähän, mutta heti kun ehdin liikkua hien pintaan, sykearvoni putoavat puoleen todellisesta eivätkä koskaan palaa takaisin.

Apple Watchin urheilusovellus on mukavasti suunniteltu ja käyttää Applelle vähän epätyypilliseen tapaan nokkelasti näkymän sisäisiä transitioita. Ongelmaksi jää enemmän rautapuoli. Kosketusnäyttöä on ikävä tökkiä hikisin sormin dedikoidun urheilukellon tukeviin nappeihin verrattuna. Lisäksi puuttuva GPS tarkoittaa, että puhelin on otettava mukaan, jos haluaa reittinsä talteen.

Valitettavasti WatchOS on myös sikäli rajoittunut, että jos sovellus haluaa mitata sykettä kellon sensorilla, se ei voi käyttää puhelimen GPS-dataa ja päinvastoin (näin olen tulkinnut, voin olla väärässä). Applen oma sovellus on siis teknisesti etulyöntiasemassa kolmansien osapuolten sovelluksiin verrattuna, mutta vastaavasti ominaisuuksiltaan rajoittunut verrattuna reilun sadan euron juoksukelloihin.

Muiden aktiivisuusrannekkeiden tapaan Polarin laitteet osaavat tarjota automaattisesti yksinkertaisen unianalyysin. Apple Watch ei tarjoa mitää tämän tapaista. Kenties tarkoitus on ladata akkua yöllä.

Päivitys: asioista perillä oleva Rainer Tenhunen tarkensi hieman:

@mpietila hyvä blogaus.
Huomioita:
GPS ja syke eivät poissulje toisiaan
Karvaisuus ei vaikuta sykemittariin (rannekkeen löysyys kylläkin)

— Rainer Tenhunen (@rahina) June 2, 2016

 

Kokevatko urheilukellot e-kirjanlukijoiden kohtalon?

Kaiken synkistelyn jälkeen uskon, että Apple Watch tarjoaa kovan vastuksen urheilukelloille. Omassa käytössäni olen huomannut, että Apple Wachin keräämää aktiivisuusdataa tulee helposti seurattua arjessa ja siksi haluaa, että erityiset liikuntakerrat eivät jää keräämättä talteen. Muutenhan treeni menee ihan hukkaan.

Pahimmillaan olen lähtenyt lenkille kahden kellon kanssa, jotta saan Polarilta luotettavan syketiedon ja Apple Watchin avulla aktiivisuuteni talteen. Polar voisi halutessaan lisätä tuen Applen aktiivisuuskertymille ja lisätä kertyneen aktiivisuuden Apple Watchin rinkuloihin.

En osaa sanoa varmaksi, miksi he eivät tee tätä. Voi olla, että he eivät ole ajatelleet asiaa tai ovat kokeneen toteutuksen turhan monimutkaiseksi hyötyyn nähden. Tai sitten se ei sovi heidän strategiaansa, vaan he toivovat, että käyttäjät keräisivät kaiken datansa heidän palveluihinsa.

Omassa käytössäni olen huomannut, etten enää jaksa käyttää urheilukelloa kuntosalilla, jossa käytin sitä enemmänkin aktiivisusupisteiden keräämiseen. Apple Watch saa riittää. Käytän urheilukelloa vain silloin kun oikeasti haluan seurata sykettäni.

Elleivät urheilukellovalmistajat ole tarkkoina, sporttikelloille voi käydä kuin e-kirjan lukijoille: e-ink-laitteet ovat edelleen yleiskäyttöisiä tabletteja parempia kirjan lukemiseen, mutta tabletit tekevät kaiken muun niin paljon mukavammin, että vain tosi harrastaja käyttää erillistä lukulaitetta.

Urheilukellovalmistajat ovat jo siirtyneet älykellosuuntaan lisäämällä tukea puhelimen notifikaatioille, mutta toiminnallisuus on vielä kovin rajalista. En olisi yhtään yllättynyt, vaikka pian nähtäisiin Android Wear -pohjaisia puhtaita urheilukellojakin.

 

 

Lentokenttä on älykellon luontevin elinympäristö

Älykello on omimmillaan tarjotessaan relevanttia tietoa juuri silloin, kun käyttäjä sitä kaipaa. Tämä on vaikea ongelma, joka helpottuu silloin, kun käyttäjä  on osana ennalta määriteltyä prosessia. Ei siis ihme, että lentokenttäympäristössä älykello pääsee oikeuksiinsa.

Niin lentokentillä kuin lentoyhtiöillä on sovelluksia, jotka kertovat vaihe kerrallaan, mitä käyttäjän tulee tehdä seuraavaksi. Sovelluksiin liittyy vielä alkukankeutta – Finnairkin toivotti minua sitkeästi tervetulleeksi Ouluun, vaikka olin ollut Helsingissä jo monta viikkoa – mutta ne antavat lupauksen tulevaisuudesta. Tällaista älykellon käyttö on jatkossa, kun sensorit lisääntyvät ja taustajärjestelmät muuttuvat älykkäämmiksi ja osaavat arvata, mitä kulloinkin haluan tietää.

 

Lentokenttä antaa osviittaa, millaista älykellon käyttö on jatkossa kaikkialla, kun sensorit lisääntyvät ja taustajärjestelmät muuttuvat älykkäämmiksi ja osaavat arvata, mitä kulloinkin haluan tietää.

 

Walletin avulla läpi porteista

Myös Applen Wallet-toiminto on kätevä lentokentällä (entinen Passbook). Vanha maksiimi sanoo, että älä näytä QR-koodia paperilta, jos voit näyttää sen kännykästä äläkä näytä sitä kännykästä, jos voit näyttää sen kellosta.

Todellisuudessa Applen toteutuksessa on vielä parantamisen varaa. Siinä missä kunnolla integroitu Wallet-toteutus toimii niin, että lippu näkyy oikeaan kellonaikaan suoraan puhelimen lukitusnäytöllä, kellon kanssa sen saa kaivaa käsin esiin. Matkalla on monta pientä tökättävää kohdetta, ja todennäisyys avata vahingossa väärä lippu on suuri.  Jos samalla yrittää käyttää myös lentokentän tai -yhtiön omaa sovellusta, homma menee vaikeaksi.

Lisäksi kokonaisuuteen liittyy laitteisto-ongelma. Lentokentät ovat juuri uusineet skannerinsa sellaisiksi, että ne osaavat lukea lukea QR-koodeja paperin lisäksi puhelinten näytöltä. Seuraavaksi lukijat pitää uudistaa niin, että ranteen mahtuu työntämään lukijan alle. Nykyään useimmat lukijat on mitoitettu paperille tai puhelimelle, ja kellon joutuu riisumaan hankalasti kädestään.

Yksi yksityiskohta on sentään huomioitu. Jos lukija on mallia, johon koodi näytetään ruutu alaspäin, Apple Watch osaa olla sammuttamatta näyttöä, kun esillä on QR-koodi. Tavallisessa tilanteessa näyttö sammuisi tässä tilanteessa. Tietyt asiat on mietitty loppuun saakka.

3/3 Kuinka Apple Watch kannattaisi huomioida tänään?

Keskity fiksuihin ilmoituksiin

Jos käytät jo sovelluksessasi push-viestejä tai paikallisia ilmoituksia, tarkista että ne toimivat fiksusti myös kellossa. Jos käyttötarkoitukseesi istuu luontevasti interaktiivinen push-viesti, toteuta sellainen, mutta huomaa, että tarvitset tätä varten oman kellosovelluksen.

 

Mahdollista koko sisällön lukeminen suoraan ilmoituksesta

Jos olet tehnyt vaikka uutissovelluksen, tee sen lähettämistä ilmoituksista mahdollisimman hyödyllisiä käyttäjälle antamalla tämän lukea koko viestin sisältö suoraan ilmoituksessta. Se on paljon todennäköisempi käyttötapaus kuin että käyttäjä ikinä etsisi sovellustasi sovellusruudukosta ja käynnistäisi sitä tätä kautta.

 

Ota käyttöön Wallet-integraatio

Walletin hyödyntäminen on siitä kätevää, että sitä varten ei tarvitse tehdä mitään kellospesifiä. Tämä voi olla hyödyllistä, vaikka et sattuisi olemaan lentoyhtiö. Tukholmassa oli tyydyttävää nousta lentokenttäbussiin ja näyttää lippuja suoraan kellosta. Airbnb tallentaa vastaavasti kohteen tiedot Wallettiin, jolloin tiedot ovat tallessa ilman verkkoyhteyttäkin.

Integroidu Applen aktiivisuustoimintoon

Jos toimit urheilu- ja hyvinvointipuolella ja strategiasi suinkin sallii, tee käyttäjällesi palvelus ja anna hänen kerryttää myös Apple-aktiivisuuttaan sinun tuotteesi kautta. Vastaavasti, ota kellon keräämä aktiivisuusdata talteen omaan palveluusi, niin käyttäjä saa itse päättää, missä roolissa haluaa mitäkin palvelua käyttää.

Harkitse Glancejen hyödyntämistä

Glancet ovat vilkaistavia koko ruudun informaatioelementtejä, jotka ilmestyvät näkyviin, kun kelloruudussa pyyhkäisee näytön alalaidasta (vähän pöhkösti ne toimivat vain tässä näkymässä). Niiden hyödyntäminen vaatii oman sovelluksen toteuttamista, mutta ne saattavat olla tilanteessa riippuen hyödyllinen ratkaisu varsinaisen sovelluksen sijaan.

Glancen painaminen avaa siihen liittyvän sovelluksen. Näin glance toimii samalla kätevänä oikotienä, jota käyttämällä välttyy taistelulta sovellusruudun kanssa.

Itse olen kokenut Swarmin glancen jokseenkin hyödylliseksi kirjautuakseni eri paikkoihin. Jos nyt ylipäänsä näkee moisessa mitään järkeä. Lisäksi soittimen kauko-ohjausnappeja käytän jatkuvasti. Useimmat muut glancet ovat jäänet alkuinnostuksen jälkeen ilman käyttöä.

---

Matias Pietilä on käytettävyysasiantuntija, joka harrastaa maailman ongelmien havainnointia. Työkseen hän ratkoo niitä Qvikissä.