Datahävikki näkyy syöneen tekstin, jossa mainitsin pikaisesti, kuinka levysoittimet ovat jääneet henkiin, koska tarjoavat oivan käyttöliittymän musiikin soittamiselle samalla tavalla kuin yhtä lailla antiikkiset ratsastus ja purjehdus liikennöinnille. I-Deck on perinteiseltä gramofonilta näyttävä iPod-teline, joka antaa paitsi ohjata soitinta levyä pyörittämällä, nostaa myös kansitaiteen arvoonsa piirtämällä sen soittimen kosketusnäytölle kuin oikealle LP-levylle. Coolhunterin jutusta ei … Jatka artikkeliin Kansitaide kunniaan

En usko, että olen ainoa, joka ei koskaan muista painaa muista minut -rastia ruutuun ajoissa, ja kohta on jo liian myöhäistä. Jälkeenpäin ruutua ei voi enää täyttää, vaan ainoa vaihtoehto on kirjautua ulos, täyttää tunnus ja salasana uudestaan ja klikata ruksi paikalleen. Harvoin tätä kuitenkaan viitsii tehdä, ja seuraavalla kerralla rasti unohtaa todennäköisesti jälleen. Kuinka … Jatka artikkeliin Muista minut, jooko

Minulta kysyttiin taannoin suhtautumistani tuoreehkoon web 2.0 -villitykseen, tag cloudeihin, Kari A. Hintikan suomennoksen mukaan asiasanapilviin. Ihan hauskojahan ne ovat, mutta eivät välttämättä kauhean hyödyllisiä. Ajatuksena on, että kone parsii pilven joko käyttäjän [tai käyttäjien] itsensä määrittelemien tai automaattisesti havaittujen tagien perusteella. Sanat on usein esitetty aakkosjärjestyksessä, ja linkkien koko vaihtelee esiintymistiheyden mukaan. Kokeilemassani Zoom … Jatka artikkeliin Tagipilvi tännekin

Tuttavani salli minun hipelöidä tänään muutaman hetken Creative Zen -musiikkisoitintaan. Luvassa pikaisia kommentteja, verrokkina Applen iPod. Laitteen käyttöliittymä oli kuvassa esiintyvää uudempaa mallia. Valtaosassa googlaamalla vastaan tulleista näppäinjärjestys on hieman toisenlainen. Testatussa laitteessa ei onneksi ollut kuvan kaltaista monenkirjavaa luettavuutta haittaavaa taustakuvaa. Ensimmäinen tehtävä oli laittaa laite päälle. Zenissä on virtakytkin samassa paikassa ylälaidassa kuin … Jatka artikkeliin Kommentteja Creative Zen -soittimesta

Norman kertoi Emotional Design -teoksessaan lisää vain vesi -tyyppisestä kakkutaikinaseoksesta. Pussin sisältöön lisättiin vesi, seos kaadettiin vuokaan, vuoka työnnettiin uuniin, ja kohta oli kakku valmis. Käyttäjät eivät olleet kuitenkaan tyytyväisiä. Lopputulos ei tuntunut itse tehdyltä – yhtä hyvin kakun olisi voinut hankkia kaupasta. Ongelman ratkaistakseen kakkutaikinaseosyhtiö poisti tuotteesta kananmunan. Nyt käyttäjän piti paitsi lisätä vesi, … Jatka artikkeliin Omatekemä pakastepitsa

iPodeille kaupataan nykyään monenmoisia koteloita. Sain itse oman soveliaan kotelon etsimisprosessini näiltä näkymin päätökseen. Toisen sukupolven iPodini mukana vuonna 2002 tuli vyökotelo, jota käytin viikon, kunnes se napsahti rikki käsinojan kankeamana huolimattomasti tuoliin istuttuani. Jatkossa kannoin soitinta taskussa ja ohjasin mukana tulleella kaukosäätimellä. Tämäkin oli vaivalloista, sillä sinänsä hienon kaukosäätimen klipsi oli turhan pieni eikä … Jatka artikkeliin Kuinka kantaa iPodia

iClip [Mac OS X] vaikutti aikoinaan kuvakkeensa perusteella juuri sellaiselta ohjelmalta, joka saattaisi olla hirveän kätevä. Kyseessä on eräänlainen hylly, jonne voi tallentaa pikaisesti eri muotoisia leikkeitä tulevaa käyttöä varten. Taisin ohjelman joskus ladata, mutten koskaan ottanut käyttöön, kun yli 20 dollarin rekisteröintihinta hirvitti. Vaan nyt nelosversion edellä versio kolme on saatavilla ilmaiseksi. Toistaiseksi vaikuttaa … Jatka artikkeliin iClip ilmaiseksi

Miedossa marinadissa on palattu ikuisuusaiheiden äärelle: kummasta päästä banaani tulisi kuoria. Yksi koulukunta vannoo kahvapään nimeen, toinen avaa banaanit toisesta päästä, jolle ei tunneta varsinaista nimitystä. Kahvapää lienee suositumpi [täällä on äänestys aiheesta, mutta tuloksen näkee vain rekisteröitymällä], mikä on hyvä osoitus banaanin käyttöliittymän huonosta suunnittelusta. Kahva tarjoaa luontaisen affordanssin avaamiseen, vaikka todellisuudessa parempaan lopputulokseen … Jatka artikkeliin Banaanin affordanssiongelmat

Pyrin yleensä välttämään tulostamista. En ainoastaan siksi, että paperin kantaminen tuntuu typerältä, vaan myös siksi, että vihaan tulostimia. Aivan liian usein vaivalloisin vaihe vaikkapa koulutyön palauttamisesta on etsiä koululta vapaa kone keskellä päivää ja tulostaa sitten työ siltä [printtereitä ei ole tyypillisesti jaettu wlanin ylitse]. Vain huomatakseen, että printteri on tukossa jonkun koettua pakottavaa tarvetta … Jatka artikkeliin Tulostimien raivostuttavuus

Törmäsin YouTubessa tuoreeseen prototyyppiin reaalimaailmaa jäljittelevästä työpöytäympäristöstä. Siinä tiedostoja voi käsitellä fyysisten objektien tapaan: järjestellä esimerkiksi pinoihin ja kieputella ympäriinsä. Mukana on jonkin verran graafista temppuilua, mutta kyllä tuo kiinnostavalta näyttää. Prototyyppiin on sisällytetty muutamia aiemmin esitettyjä, mutta toteuttamatta jääneitä ideoita. Muiden muassa Raskin kysyi jo vuosituhannen vaihteessa, miksei tiedostoja voi valita lassotyyppisellä työkalulla, vaan … Jatka artikkeliin Realistinen työpöytäympäristö