Kehunpa vaihteeksi jotain muuta firmaa kuin Applea. OBH Nordica tekee kodinkoneita, jotka tapaavat näyttää hyvältä ilman karmivaa design-lisää hinnassa ja sisältää monia mietittyjä yksityiskohtia. Törmäsin jälleen yhteen fiksuuteen, jonka olemassaolon olin jo ehtinyt unohtaa.
Olin lainannut leivänpaahtimen jatkojohtoa porakoneelle edellisenä iltana. Seuraavana aamuna leipiä paahtimeen laittaessani paahtoritilä ei suostunut pysymään pohjassa. Siinäkään unenpöpperöisyyden tilassa ei kestänyt kauaa oivaltaa, että johto ei ollut seinässä. Olisipa ollut raivostuttavaa ymmärtää sama odotettuaan ensin muutaman minuutin turhaan. Oiva esimerkki Normanin interlockista.
[Empiiristen havaintojeni mukaan n. 85 prosenttia ongelmista johtuu siitä, että johtoja ei ole kytketty – mikä on erityisen tuskallista yritettäessä saadaan bluetooth-kännykkää toimimaan tietokoneen kanssa.]
Laitteessa on myös muutama muu mainio ominaisuus. Se antaa nostaa leipiä ylöspäin niin, että ne on helpompi noukkia ulos paahtimesta ilman veistä tai muuta kiellettyä. Se sisältää irrotettavan tarjottimen murusille. Sen pohjassa on paikka ylimääräisen johdon pois tieltä kieputtamista varten.
Monissa leivänpaahtimissa paahtamisen keskeyttäminen on jotenkin epämääräistä. Ei ole aivan selvää, onko vipua luvallista mennä repimään ylös kesken kaiken, kun sen tarjoama tuntuma on jotenkin kovin hempula. Tässä paahtimessa tatsi on jämäkkä: vipu ei liiku.
Paahdon keskeyttämistä varten on oma painikkeensa, joka tosin saattaa olla hankala löytää. Annan tämän kuitenkin anteeksi siitä riemusta, kuinka miellyttävältä tuntuu keskeyttää paahto nappia painamalla…
***
Kritiikkinä voisi antaa, että tuotteen kuvaa on hyvin vaikeaa löytää mistään. Tuotesivulta [frame…] pystyy tilaamaan jopa painotarkkuisen kuvan sähköpostiinsa, mikä on kiva juttu, mutta voisivat nyt tarjota netissäkin jotain postimerkkiä suurempaa. Kuvien koodauksessakin on jotain pielessä, sillä minun gmailissani näkyi kuvien sijaan vain epämääräistä merkkisoopaa.
Köyttöliittymä 
obh:n kodinkoneet näyttävät kyllä useimmiten hyvältä, mutta oman kokemuksen mukaan masiinoissa on lähes aina joku älytön suunnittelutyräys
parhaana esimerkkinä lahjaksi saatu pöytägrilli (vai mikälienee), johon on unohdettu rakentaa sellainen pikkujuttu kuin virtanappi
käyttöinto hieman vähenee kun aparaattia päälle/pois venkslatessaan joutuu aina könyämään pöydän alta pistorasiaa
Ostin ensimmäisen leivänpaahtimeni sillä perusteella, että se oli halpa: hintaa taisi olla 19,90 euroa. Siitä huolimatta siinä on nuo kaikki yllämainitut ominaisuudet. Lisäksi siinä voi myös paahtaa neljä isoa viipaletta kerralla, mikä on suorastaan loistavaa kahden leivänsyöjän taloudessa, ja sämpylätelinekin löytyy. En muista, onko kyseessä OBH Nordican paahdin. Voi hyvinkin olla, sillä se on kivannäköinen ja vihreä, tosin muovikuorinen (minkä voi ehkä hinnastakin päätellä).
Yksi suunnitteluvirhe laitteessa on. Siinä tuli mukana kansi, jonka tarkoitus on varmaankin estää pölyn ja lian meneminen paahtimeen silloin, kun se on käyttämättömänä. Kannessa on isohko tarra, jossa on symboli, jonka tulkitsin tarkoittamaan, että kantta ei saa käyttää laitteen ollessa kuuma. Melko itsestäänselvää, luulisi, kansihan on muovia. Ihan tollohan sitä pitäisi olla, että sen laittaisi siihen kuuman sähkölaitteen päälle.
Tollojen määrä kahden hengen taloudessamme kuitenkin on niin suuri, että niin pääsi käymään. Kyseinen henkilö järkeili, että leivät lämpenisivät nopeammin, jos kansi on päällä. Säästetään sähköä! Tarina päättyi onnellisesti ja kansi sekä paahtimen muoviosat kärsivät vain pieniä muodonmuutoksia. Nyt kansi kuitenkin on sijoitettu pysyvästi kadoksiin. Menköön sitten vaikka vähän pölyä paahtimeen.
Ehdin jo ajatella, että mitäs ihmeellistä tuossa on, noinhan minunkin paahtimeni käyttäytyy — sitten heräsi epäilys ja piti käydä keittiössä tarkistamassa, mitä vehkeen kyljessä lukeekaan. Kas vain, minullakin on OBH. 🙂
Onko OBH siis varsinaisesti firman nimi ja Nordica joku lisäys? Kotisivuilta ei paljoa asia aukea…
Minulla on samanmerkkinen vohvelirauta, ja siitä puuttu myös virtanappi, mikä on kyllä typerää. Vedenkeitin sen sijaan toimii niin kuin kuuluukin.
Ei mitään hajua nimen etymologiasta. Pelkkä OBH oli vain lyhyempi kirjoittaa ylle kuin koko merkki.
En muuten muista törmänneeni moneenkaan vohvelirautaan, jossa olisi virtanappi. Tosin otokseni ei ole suuren suuri, mutta tässä melkein tuntuisi olevan jokin yhteinen suunnittelufilosofia… Ilmeisesti ajattelevat, että rautaa ei leivänpaahdinten ja vedenkeitinten tapaan säilytetä jatkuvasti pöydällä, vaan se kaivetaan tarpeen tullen kaapista esiin, jolloin johdon joutuu joka tapauksessa tökkäämään seinään. Voivat olla oikeassakin. Pöytägrillit ja muut parilat ovatkin sitten varmaan jo eri asia.
Hyviä oivalluksia tuossa leivänpaahtimessa tosiaan. Ihme, että näinkin itsestäänselvien asioiden tekeminen on monille muille valmistajille niin vaikeaa.
Itselläni on OBH Nordican herätyskello, jota olen usein käyttänyt jopa esimerkkinä suunnittelusta luennoidessani. Kello on muuten hieno kattoon ajan projisoiva malli, mutta siinä on kaksi ihan uskomantonta bugia:
– Vaikka laitteessa on upea taustavalo, sitä ei voi käyttää herätysaikaa asetettaessa: eli kun painaa valoa, kello hyppää pois asetusmoodista ja päin vastoin. Use case oli suunnittelussa selvästi mukana, mutta skenaarioita ei ilmeisesti koskaan luotu. Eli että pitäisi voida käyttää myös pimeässä.
– Kello pitää itsensä Saksasta lähetettävällä radiosignaalilla atomin tarkkuudella ajassa – paitsi että aikavyöhykettä ei voi asettaa. Tuon ominaisuuden saa onneksi pois päältä, mutta Suomessa, Itä-Euroopassa, Englannissa, Espanjassa jne. sitä ei siis voi käyttää. Tähän liittyy vielä sellainen hauska ominaisuus, että parivuotias pikkupoika saa tuon ominaisuuden yhdellä napinpainalluksella taas päälle ja siirtää perheen aamun samalla tunnilla myöhemmäksi…
Kyllähän ko. firman tuotteet näyttävät kivoilta ja ovat kohtuuhintaisia, mutta jotenkin on mennyt luotto kun kaikki tuppaavat hajoamaan. Aluksi oli imuri: siitä lohkeili ”kromi” varresta -> huoltoon -> uusi varsi tilalle, mutta yllätys, osa suuttimista jäi sille tielleen. Hieman hinnakkaampi kahvinkeittimeni (king of coffee) puolestaan on sanonut sanonut sopimuksen irti kaksi kertaa (lämmityspannu hajosi) ja ryhtynyt pikkuvikaiseksi kerran (lämmityspannu helisi): kolme kertaa huollossa ja lopuksi saan uuden keittimen tilalle, joka tietenkin on väärää mallia. No kyllä sen oikean sieltä sai, mutta luoja kiittäköön sitä 5 vuoden takuuta ja menetettyjä kaffeja. Toisen huoltoreissun järjestänyt kampin Musta Pörssi onneksi tarjoutui antamaan pahoitteluksi paketin after eight -karamellejä