Tuoreimman Mikrobitin kansijutussa verrataan huippuvarusteltua Mac Pro -konetta ja PC-laitetta. Sisällöltään kaikkiaan kepeähkö artikkeli lupailee ensimmäisessä kappalessaan, että kun raha ei ole este, saadaan erittäin tyydyttävää tekniikkaa: ”Kopan sisältä löytyy todella reilusti tehoa ja käytettävyys on kohdallaan.”
Käytettävyyttä ei tarkemmin pysähdytä määrittelemään, mutta myöhemmin todetaan: ”Täydellisyyttä hipova käytettävyys ja lähes ajatuksen nopeudella käyttäjää totteleva kone edustavat haluttavuuden huippua.” Jos nopeus kerran huomioidaan erikseen, koneissa on oltava jotain muutakin, joka tekee niistä halvempia laitteita käytettävämpiä, vaikka luulisi niiden kärsivän samoista käyttöjärjestelmien ongelmista kuin muidenkin koneiden.
Kyllähän niissä eronsa onkin: molempien koneiden kerrotaan käyvän kuumina ja etenkin PC-laitteen metelin olevan melkoinen. Tämäkö on täydellisyyttä hipovaa käytettävyyttä? Vastaavalla tavalla oma ensimmäinen iBook-kannettavani oli kovalevyn pysäyttämisen jälkeen täysin äänetön Mac OS 9:n aikaan. Sittemmin hankkimani PowerBook ei ole ikinä kyennyt samaan.
***
Maksamalla enemmän saa yleensä lisää tehoa, parempaa mekaanista laatua ja tyylikkäämpää muotoilua, mutta käytettävyyttä ei oikein tahdo saada rahallakaan. Vaikka maksaisi koneestaan 6000 euroa, Finder on yhä huono.
Kuvan tilanteessa on yritetty käyttää tiedostonimeä, joka sisältää kaksoispisteen, kuten luontevaa ja oikeinkirjoitussääntöjen mukaista on. Finder vastaa ongelmaan OK-dialogilla, mikä on lähtökohtaisesti väärin.
Lisäksi se ei erittele, mikä nimessä on vikana. Jos mukana olisi ollut muita erikoismerkkejä, käyttäjä joutuisi arvaamaan, mikä niistä aiheutti ongelman. Mikä pahinta, OK-napin painamisen jälkeen muutokset pyyhkiytyvät pois, ja tiedostonimen joutu kirjoittamaan kokonaan uudestaan. Schneidermanin kahdeksasta säännöstä onnistutaan rikkomaan ainakin puolia.
Kuinka asia tulisi hoitaa? Paras tapa olisi sallia kaksoispiste, mutta jos tämä ei ole mahdollista, olisi suotavaa muuttaa se automaattisesti joksikin hyväksytyksi merkiksi. Tämä olisi syytä tehdä vaivihkaa, mutta sittenkin hienovaraisesti korostaen, jotta käyttäjä huomaa, ettei lopputulos ollut hänen aikomansa. Missään tapauksessa jo kirjoitettua tekstiä ei saisi tuhota.
Toinen vaihtoehto olisi, ettei kaksoispistettä annettaisi kirjoittaa. Asiasta tulisi kertoa käyttäjälle ja mieluusti perustella puute lyhyesti. Tätä ei olisi syytä toteuttaa modaalisesti OK-dialogilla, vaan vaikkapa Growl-viesti voisi olla sovelias tapa. Kunhan nyt Finderiin vain ensin saataisiin tuki Grow’lille.
***
Ai mitkä ihmeen VR:n hahmolait? Kummastelin vain tässä taannoin, miksi heidän aikataulupalvelunsa ei voi korostaa harmaalla taustalla myös maksulinkin sisältävää riviä. Olisi helpompaa hahmottaa, kumpaa linkkiä kuuluu klikata.
Matias Pietilä 
Windows osaa muistaakseni herjata puhekuplalla siitä, mitkä merkit ovat kiellettyjä.
Timo, näin on.
Omasta mielestäni ”lähes ajatuksen nopeudella käyttäjää totteleva kone” on melkoista liioittelua, sillä hiiren käyttäminen Windowsilla on kovin paljon sulavampaa (ei sillä, etteikö MBP kahden gigan muistilla olisi melkoisen tehokas laitos).
Kursorin epäresponsiivista liikettä OS X:ssä voidaan toki kutsua tietyllä varauksella myös ”pehmeäksi”, mutta ainakin Eclipse-käytössä olen huomannut esim. kontekstivalikoiden käytön kovin vaivalloiseksi. Oma perustelunsa löytynee myös sille, että hiiren kursoria näytöstä toiseen yläreunaa pitkin siirrettäessä se lukittuu hetkeksi näytön vasempaan yläkulmaan. Hieman turhauttavaa, kun sovelluksen valikot löytyvät vasemmanpuoleisesta näytöstä, eikä niihin pääse (vai pääseekö?) näppärästi käsiksi näppäinoikoteillä, kuten Windowsissa altia painamalla.
Finder onkin sitten oma lukunsa.
Timo L, Windowsin puhekuplat ovat tosiaan sinänsä hyvä yritys tarjota tietoa ilman turhaa modaalisuutta. Vastaavaa universaalia tapaa ei Mac OS X:ssä vakiona ole.
Jostain syystä ne vain ärsyttävät suunnattomasti. Luultavasti syynä on, että valtaosa viesteistä on tyystin älyttömiä. Kun Office sekoilee, ja esiin pullahtaan yhtäkkiä puhekupla, joka hehkuttaa ”Auta meitä kehittämään Officea entisestään”, ei tiedä, pitäisikö itkeä vai blogata.
Mike, hiiritatsi on ikuisuuskysymys. Yksi syy, miksi en itse viihdy Windowsilla on, että hiiri tuntuu epätarkalta. Eclipseä en ole paljoa käyttänyt, mutta kokemus on kaikkiaan Macillä vähän jähmeä. Kursorin ei pitäisi jumahtaa nurkkaan, ellet ole säätänyt näyttöjä aavistuksen eri korkeuksille, mutta tästä on tuskin kyse.
Valikkoon pääsee käsiksi näppäinoikotiellä, jonka voi säätää haluamakseen Näppäimistö ja hiiri -asetusten Näppäinoikotiet-kohdasta (”Kohdista valikkopalkkiin”). Jos säätää haluaa, myös Quicksilverin saa näyttämään kaikki valittavissa olevat komennot.
Eikös MBitti ole perinteisesti kasannut vuosittain ihan ”oikean” unelmakoneen, eli tehomyllyn johon on rahaa, vaivaa ja osia säästämättä tungettu niin paljon lisäosia ja -laitteita kuin kaupasta löytyy. Toivottavasti sellainen juttu tulee tänäkin vuonna. Kiehtovaa voisi olla Mac Pron käyttäminen pohjana – samaan pakettiin saisi pyörimään sitten myös Vistan ja pari pingviiniä.
Tuossa nyt ilmestyneessä jutussa minua ihmetytti Macin kylkeen valittu Applen pelkistettyäkin pelkistetympi bluetooth-näppäimistö, jota tituleerattiin ”ominaisuuksiltaan upeaksi”. Siis mitkä ihmeen ominaisuudet?
*
Mitä hiiriin tulee, niin omat kokemukseni suosivat ”windowsia”, sillä siellä puolella asetusten ruuvaaminen kohdalleen tuntuu onnistuvan paremmin kuin applen hiirien kohdalla.
Mutta kuinka paljon vaikutusta tuntumaan on itse fyysisellä hiirellä ja sen ajurilla ja kuinka paljon käyttiksellä? Vastakkain eivät siis ole Windows ja OS X, vaan esim. Logitech ja Apple. PC puolella koneen kyljestä kun voi löytyä mitä vain hirveän kuran ja hiotun timantin väliltä, mutta Macin parina on usein se peruskiva möllykkä.
Olen käyttänyt Macintoshia nyt yli 3 vuotta pääasialliseena koneena ja silti en ole tottunut hiiren liikkeeseen täysin ja pidän Windowsin vastaavaa 100x parempana. Macissa hiirellä on täysin erilainen kiihdytys. Kun yrittää tehdä tarkkaa jälkeä, hiiri liikkuu liiankin hitaasti ja jos hieman enemmän liikauttaa kättä, niin se onkin jo toisessa laidassa näyttöä. Windowsissa hiiri tuntuu liikkuvan yksi yhteen käden liikkeiden kanssa ilman mitään kiihdytyksiä, joka vaikuttaa selvästi luonnollisemmalta ja helpommalta.
Windowsin puhekuplat ovat käteviä silloin, kun ne ilmaantuvat oikeaan tarpeeseen, eikä kehottamaan rekisteröitymään tai siivoamaan työpöytää tai muuten vain ilmaisemaan jotain toimintaa, jonka havaitsisi muutenkin.
Macissa käytän muuten Logitechin S530 näppis/hiiri-settiä, joka on mainio raudaltaan, mutta softa on järkyttävän kehnoa. Vaihtuu kyllä merkki heti kun rahatilanne sen sallii. Microsoft muuten tekee mielestäni parhaat hiiret ja näppikset.
Minä olen käyttänyt Maccia pääasiallisesti vuodesta 1996 enkä koskaan tottunut Windowsin hiireen. En kyllä osaa sanoa, poikkeaako Mac OS X:n hiirikiihdytys aiemmista versioista. Yleensä Windows-tuttavani ovat purnanneet, että Macillä hiiri on liian hidas ja vastaavasti Windowsilla Photoshopia käyttäessäni hiiri tuntuu liian nykivältä ja epätarkalta valintaa tehtäessä.
Microsoft muuten tekee mielestäni parhaat hiiret ja näppikset.
Tekisi mieleni hankkia bluetooth-hiiri. Onko jollakin merkillä sellaista, jota voisi suositella? Sen olisi syytä soveltua vasempaan käteen, toimia reissussa ilman hiirimattoa ja näyttää kivalta. Todennäköisesti hankin kohta bluetooth-mightymousen, mutta rullan toimivuus epäilyttää, kun kokemuksieni mukaan tapaavat mennä jumiin.
Paluuviite: köyttöliittymä.net » Blog Archive » Vielä epäkelpojen merkkien käsittelystä