Original post. Kehittäjäpula puhuttaa, mutta olemmeko luoneet rakenteellisen esteen nuorempien tekijöiden työllistymiselle IT-alalla?

1️⃣Ensin konsulttifirmat opettivat asiakkaille, että kiinteät projektit ovat mennyttä maailmaa: pitää olla ketterä ja tämän seurauksena tehdä hommat tuntilaskutuksella.
2️⃣Näin tilaajat alkoivat koota monitoimittajatiimejä, joihin poimitaan täsmätekijöitä CV:n perusteella. Etenkin julkisen sektorin kilpailutuksissa vaatimukset ovat usein kovia.

Näyttäisi, että lopputuloksena kaikkialla kaivataan senioreita eikä junioritekijöitä näin uskalleta palkata.

En usko, että tämä on pidemmän päälle kenenkään etu:

– Tilaaja hyötyisi siitä, että perushommat hoitaisi edullisempi ja motivoituneempi juniori kuin perustunkkaukseen kyllästynyt ja ylipätevä seniori. (Vrt. perinteiset toimialat kuten laki.)
– Junioreita hyödyntämällä voisi olla varaa palkata tiimiin useampi tekijä kuin muuten. Tämä korostuu design-rooleissa, joissa valitettavan usein yksi seniorisuunnittelija joutuu toimimaan yksin, kun projektilla ei ole varaa useampaan suunnittelijaan.
– Paras tapa saada aikaiseksi lisää senioreita on tarjota nuorille mahdollisuus päästä oppimaan. Vastaavasti mentorointi tarjoaa mielekkyyttä kokeneemmille.

Onko tämä teistä ongelma? Pitäisikö tehdä jotain?