Luvassa liveblogia Elonmerkistä

Vuotuinen viestintätapahtuma Elonmerkki on alkamaisillaan. Tämän vuoden teemana on design, jota aion itse käsitellä UX designin näkökulmasta. Tarkoituksena on blogata yhdessä 14 kollegan kanssa päivän mittaan nähtävistä esityksistä ja koostaa kertyneistä merkinnöistä kirja. Koko porukan blogimerkintöjä voi seurata koostettuna virtana.

elonmerkki

Marina Congress Centerin sali on somistettu tyylikkäästi. Vielä jos langaton verkko toimisi yhtä hyvin, ahdistaisi paljon vähemmän. Puhelin löytää salista vain edge-verkon, joten varasuunnitelmakin taisi pettää. Enkä huomannut ottaa iPhone-kaapliea mukaan, joten lounastauon ohjelmakin on jo selvillä.

Kankeat tietojärjestelmät eivät ole lääkäreiden yksinoikeus

[Julkaistu alun perin Elisan sisäisessä blogissani.]

HS kertoo, että kankeat tietojärjestelmät syövät lääkäreiden työaikaa. Uutinen tuskin yllättää ketään, sillä kankeat tietojärjestelmät syövät kaikkien työaikaa.

(Alustin aiheesta keskustelua myös Qaikuun.)

Vapaa-ajalla tilanne on usein paremmin. Kuluttajille suunnatut palvelut toimivat järjestään kätevämmin, joustavammin ja helpommin kuin yrityksille isolla rahalla hankitut. Tähän liittyy kaksi asiaa.

Ensinnäkin, Facebookit ja Skypetkin on tehty isolla rahalla (tai vähintään suurella työllä, kuten Wikipedia ja Firefox), mutta koska ne näyttäytyvät kuluttajalle ilmaisena, tätä ei tule ajatelleeksi.

Toisekseen, ja tärkeämpänä syynä, jos palvelun on myytävä itsensä kuluttajalle, se ei saa olla huono.

Kaupallinen väki tykkää puhua asiakkaista, käytettävyystyypit käyttäjistä. Joskus näillä viitataan samaan henkilöön, mutta asiassa kannattaa olla tarkkana. Yksi B2B-järjestelmien huonouden avainsyistä on, että asiakas ja käyttäjä ovat eri henkilöitä.

Tällöin asiakas tilaa järjestelmän ominaisuuslistan perusteella, usein puutteellisella kokemuksella todellisesta toiminnasta. Kun järjestelmä on valittu, käyttäjien on pakko käyttää sitä – sehän on hänen työtään. Toimittajalla ei ole vastaavaa tarvetta kehittää sen käyttömukavuutta kuin kuluttajamarkkinoilla, joissa käyttäjät voivat vaihtaa parempaan. On kannattavampaa käyttää resurssit uusien turhien ominaisuuksien kehittämiseen, jotta tuotteet saa kaupattua taas uuteen yritykseen.

***

Kun olin lapsi, kotiimme saatettiin tuoda vanha tietokone isän työpaikalta. Isä kertoi hienoja juttuja: töissä koneet olivat kiinni verkossa ja käytössä oli oikea lasertulostin. Silloin firmoissa oltiin edelläkävijöitä tekniikan käyttäjinä. Kodeissa tultiin perässä kaikessa rauhassa.

Nykyään tilanne on toisin. Ihmiset käyttävät kodeissaan parempia tietokoneita kuin yritysmaailmaan vakioidut järjestelmät, jotka on luotu ominaisuuslistaperiaatteella. Kodeissaan ihmiset valitsevat itse parhaiten toimivat sovellukset ja verkkopalvelut, joita kehitetään intohimoisesti eteenpäin. Töissään heidät on pakotettu käyttämään järjestelmiä, jotka joku on joskus viisaudessaan valinnut.

(Tämä blogijärjestelmäkin on kankeampi ja rajoittuneempi kuin ilmainen WordPress tai Blogger.)

Tällä taustalla on helppo ymmärtää, miksi väki tahtoo ottaa oman läppärinsä töihin. He haluavat saada hommansa tehtyä mahdollisimman sujuvasti. Yksi kiinnostava ajankuva: ei ole kovin kauaa siitä, kun Mac-koneen bongaaminen neuvotteluhuoneessa tarkoitti, että kylässä oli mainostoimistoväkeä. Nykyään Macit kuuluvat myös modernien sovelluskehittäjätalojen vakiokalustukseen.

Viisikiloisen Dellin pöytään iskemällä tulee viestineeksi yhtiöstään yllättävän paljon.

Internet Explorer 6 on hieno symboli ilmiölle. Hyvin harva käyttää sitä kotonaan, mutta monissa yrityksissä se on yhä ainoa työntekijöille tarjottava selain. Koska se tukee standardeja surkeasti, modernien web-sivustojen frontend-kehityksestä jopa puolet resursseista saattaa kulua siihen, että muuten toimiva sivusto hakkeroidaan toimimaan IE 6:lla edes sinne päin (taannoinen arvio erään projektimme kehittäjiltä).

Firmat eivät olekaan enää tekniikan edelläkävijöitä, vaan ovat siirtyneet jarruttamaan kehitystä.

Kesällä IE 6 -tuen lopettamisesta kertonut Digg.com-sivusto yritti lähestyä ongelmaa perinteisellä tavalla. IE 6 -käyttäjille kerrottiin, että käytetty selain on vanhentunut ja olisi kaikkien edun mukaista vaihtaa uudempaan. Viesteillä ei tuntunut olevan vaikutusta, joten Diggissä tehtiin kysely, jolla selvitettiin, mikseivät ihmiset päivitä selaintaan.

7% vastaajista kertoi pitävänsä IE 6:tta mielestään parhaana selainvaihtoehtona. Valtaosa sanoi, ettei voi vaihtaa selainta, sillä ylläpito-oikeudet tietokoneelle puuttuvat tai ”joku töissä sanoo, että en vain voi”.

***

Tämä tuli mieleeni, kun varauduin henkisesti kohtaamaan jälleen M2-järjestelmän. Ehkä siihen pitäisi suhtautua kuin avantouintiin. Jälkeenpäin tuntuu hyvältä, että selvisi pois.

Verkkopankkimaksun kalleus

Ajoittain kuulee purnausta, ettei iTunes Storessa voi maksaa verkkopankin avulla. Hesburgerin HeseTV-musiikkikaupan (sic!) käyttöohjeissa kerrotaan, miksi.

Jokaisesta sähköisestä maksutapahtumasta korvataan laskutuspalkkio joko pankille (verkkomaksut 0,50 €), luottokorttiyhtiölle (luottokorttimaksut 3 %) tai matkapuhelinoperaattorille (tekstiviestimaksut). Laskutuspalkkio voidaan laskea yhteen vasta sen jälkeen kun tiedämme ostoksesi kokonaissumman.

50 senttiä on aika paljon, jos kappale maksaa kokonaisuudessaan yhden euron. En tiedä, kuinka asia on HeseTV-kaupassa mietitty, kun missään ei kerrota, paljonko kappaleet maksavat.

[Ei sillä, että mäkkini tai ipodini olisi tuettu tietenkään. Ottaisivat oppia Amazonista, joka on ymmärtänyt, etteivät iPod-epäyhteensopivat kaupat menesty. Kappaleen saa siirtää kannettavaan soittimeensakin peräti kolme kertaa ja polttaa kolmesti levylle. Paitsi, että jotkin kappaleet mahdollisesti useammin. Sekavaa.]

Kaikkiaan en täysin ymmärrä ihmisten intoa verkkopankkimaksamiseen ja edelleen vallitsevaa luottokorttimaksukammoa. Verkkopankin kautta maksaminen vaatii vaihtuvan tunnuksen syöttämistä ja on kamalan vaivalloista. Onnistuin itse jälleen unohtamaan, missä päin tunnuslukulistaa olen menossa (Yojimboon tallennettuun salattuu tunnuslistaan on vaikeaa merkitä, mitkä koodit on käytetty), ja nyt minun pitäisi mennä fyysisesti pankkiin avaamaan listani.

Finnkinon käyttäjätunnus

Äh, en minä muista, minkä käyttäjätunnuksen olen aikoinani systeemiinne syöttänyt enkä ole edes saanut rekisteröityessäni asiasta meiliä. Nyt en voi tilata uutta salasanaa pelkän spostiosoitteen perusteella. Sähköpostilaatikossani on vanha tilausvahvistus, mutta siinäkään ei kerrota käyttäjätunnustani.

Miksi ihmeessä ette tee, kuten kaikki muut palvelut 2000-luvulla ja käytä sähköpostiosoitetta suoraan käyttäjätunnnuksena?

Pari minuuttia myöhemmin.

Hei,

Kiitos palautteestasi koskien verkkopalveluamme.

Antamallanne sähköpostiosoitteella löytyi rekisteröityminen seuraavin tiedoin:

Käyttäjätunnuksesi on XXXXXX ja uusi salasanasi on XXXXXX .
Voit käydä vaihtamassa salasanan mieleiseksesi ”omat tiedot” -kohdassa, mutta ensin sinun tulee kirjautua tällä uudella salasanallasi.

Loistavaa leffa syksyä!

Ystävällisin terveisin,

Usability ROI, anyone? Tämä on vähän kuin kamppaisi toisen ja koppaisi kiinnni ennen kuin ehtisi kaatua, mutta pulma selvisi sentään ennen kuin jouduin suotta rekisteröitymään uudestaan. Luultavasti järjestelmä olisi sanonut avuliaasti, että antamallanne sähköpostiosoitteella on jo olemassa rekisteröity käyttäjätunnus.

Hiphei, mainiota, että ihminen paikkaa näin ripeästi kankeaa systeemiä! Kiitos.

[Yksi syy, miksi en käytä Widsets-palvelua on, että en muista käyttäjätunnustani eikä ilman tuota tietoa pääse eteenpäin. Tunnus lukee vahvistustviestissä, jonka sain tekstiviestillä vanhaan puhelimeeni.]

Tabula rassaa

Sainpa viimein korjatuksi täällä vaivanneet ongelmat siinä määrin, että sivusto toimii taas. Syy alkuperäiseen hajoamiseen on edelleen mystinen. Syy siihen, miksi palaaminen kesti niin kauan on vastaaavasti PHPMyAdminin kamaluudessa, omassa kyvyttömyydessäni ja huonossa tuurissa.

Kylläpä on ilahduttavaa lukea, kuinka systeemi uhoaa toimenpiteen kestäneen 0,0013 sekuntia, kun minä tiedän odottaneeni sivun päivittymistä minuutin. Yritettyäni jo muutaman kerran uudestaan aikakatkaisun jälkeen. Erityisen inhottavaksi taipaleen tekee, ettei oikeni tiedä, mitä asialle pitäisi tehdä vaan joutuu kokeilemaan, eikä mikään tapahdu nopeasti. Yhden virheliikkeen jälkeen saa palata melkoisen kauas taaksepäin, sillä peruutustoiminnot ovat nössöille.

Keskikesän merkinnät katosivat, mutta saan toivottavasti syötettyä ne sisään käsin jollain aikataululla. Kategoriatiedot ovat hävinneet jokaisesta merkinnästä. En ole aivan varma, maksaako vaivaa käydä läpi koko blogin historiaa ja kategorisoida merkintöjä, kun havaintojeni mukaan aika harva tuota dataa kuitenkaan mihinkään käyttää. Pitää katsoa. Linkkilistatkin pääsee laatimaan puhtaalta pöydältä. Ja erinäiset staattisiin sivuihin väsätyt viritykset. Ulkoasua ajattelin uudistaa, joten en kaiva vanhaakaan käyttöön ennen sitä.

Ajattelin samassa yhteydessä alkaa kirjoittaa vähän tiuhemmin englanniksi, jotta sekin jälleen vähän vertyisi. Aina, kun suuruudenhulluuksissani kuvittelen asiani globaalisti mielenkiintoiseksi, siis.

Word ja kummallinen fokus

Käytin tänään Wordia. En pysty ymmärtämään, miksi tilanteessa, jossa leikkaan muutaman kappaleen tekstiä pois, seuraavien kappaleiden tyyli muuttuu. Kuinka minun voisi mitenkään olettaa haluavan muokata tuota tekstiä, kun olen eksplisiittisesti juuri valinnut kohteekseni toisen osan tekstistä? Eikä tuota automaattista muodonmuutosta voi edes peruuttaa ilman, että tulisi peruneeksi myös leikkauksen.

[Minulla on aina Wordia käyttäessäni tapana pitää auki teksturi-ikkunaa, johon puran raivoani. Suosittelen.]

Kello muistuttaa puhelimesta

Kuten mainittua, minua viehättää konvergenssia enemmän ajatus laitteiden yhteensopivuudesta. Olin aiemmin kuullut SonyEricssonin MBW-100-kellosta, joka on yhteydessä puhelimeen bluetoothin avulla ja kertoo saapuvista soitoista ja viesteistä. Lisäksi se toimii musiikkisoittimien kaukosäätimenä.

bluetooth-kello

Minulle uutta oli sittenkin, että kello alkaa väristä, jos omistaja uhkaa unohtaa puhelimensa jonnekin. Oivaltavaa! [Tässä kattavassa arvostelussa todetaan sittenkin, ettei toiminnosta ole juuri hyötyä.]

Sääli sittenkin, että tuo toimii ainoastaan SonyEricssonin puhelinten kanssa. Se siitä laitteiden yhteensopivuudesta.

Diggin esiin liukuvat kommentit

Olen huomannut lukevani nykyään ennemmin Diggiä kuin Slashdottia, vaikka Digg kärsii huomattavasti pahemmin peeloista. Digg kun antaa katsoa asiattomina haudatut kommentit nopeasti ilman sivun uudelleenlatausta. Slashdotissa kätkettyjen kommenttien katsominen vaatii perinteiseen tapaan uudelleenlatauksen, mikä keskeyttää ikävästi käyttökokemuksen. Elegantti ja konstailematon tapa hyödyntää AJAXia.

Myös Diggin kommenttien arvioiminen tapahtuu juuri niin sulavasti kuin kuuluukin.

Vielä epäkelpojen merkkien käsittelystä

Purnasin hiljattain, että Finder käyttäytyy tyhmäsi, jos tiedoston nimeen tarjoaa kiellettyä merkkiä. Näköjään Finder toimii vielä tyhmemmin, jos saman virheen menee tekemään älykästä kansiota luodessaan.

kaksoispiste.png

Tietenkin tämä sattui kesken luentotilaisuuden, mutta yllätin itsenikin keksimällä heti, mistä oli kyse. Kaikkiaan olen yllättynyt, ettei älykkäille kansioille ole tehty mitään sitten Mac OS X 10.4:n julkaisun. Nykyisellään kun ne eivät ole nähdäkseni vielä ihan käyttökelpoisia.